 |
| Ja ne kädet... |
Fustra-jutun yhteydessä mainitsin, että
minulla ei ole hallintaa lantiooni. Tämä on ollut toispuoleista ja vaikuttanut lähinnä oikeaan puoleen minusta. Tämä on todennäköisesti aiheuttanut sen, että Tintti tuli niin usein esteeltä alas oikeassa laukassa.
Pari viikkoa sitten tehty avotaivutusharjoitus varsinaisella opetusmestarilla Gialla puhui samaa karua kieltään. Olin satulassa jatkuvasti vinossa. Ihana Gia meni lantioni alla täysin hermostumatta juurikin sinne, minne oletti minun sitä pyytävän, joten kun sain itseäni korjattua täysin vasemmalta muka-keskelle, olinkin liikaa oikealla - ja hevonen alkoi suorittaa sulkutaivutusta.
Kärsivällinen spagetti pisti ratsastajan kärsivällisuuden koetukselle! Onko mikään turhauttavampaa kuin oma kroppa, joka ei tottele? Jokaisesta vähänkin liioitellusta korjausliikkeestä hevonen teki työtä käskettyä. Minä aloin kiristyä, sekä kropasta että korvien välistä. Oli välillä pakko pysähtyä, hengittää, rentouttaa ja keskittyä. Ihan lopputunnista me olimme jonkunlaisessa tasapainossa.
 |
| Ratsastajan paino roikkuu hevosen vasemmalla puolella. Eikä varmaan ohjaa kannattais lyhentää...? |
 |
| Melkein keskellä hevosta. Mutta ne kädet. Ja se katse. |
 |
| No, pieni asetus... |
 |
| Onkohan tässä juuri sanottu, että katse ylös? |
 |
| Tässä katse ainakin on taas omalla perinteisella paikallaan: tuijottamassa nättejä vihreitä puutarhahanskoja. |
Jooga on auttanut mua ihan huimasti lantion suoristamisessa ja kropan toispuoleisuuden korjaamisessa. Pilates on myös todella hyvä lisä ratsastukseen. Näitä vinouksia kun on niin vaikeata korjata hevosen selässä etenkin kun hevosetkin ovat usein vahvasti toispuoleisia;)
VastaaPoistaMistä ihmeestä kaikki ihmiset löytävät aikaa lisäharrastuksille? Tiedän, että pitäisi, mutta esimerkiksi jooga on aivan_liian_tylsää. Ja tämän ikäisenä en enää haluaisi käyttää aikaani tylsiin juttuihin. Pitäisi löytää jotain tehokasta, hyödyllistä ja mukaansatempaavaa. Mutta sellaista on mielestäni vain ratsastus.
PoistaEli toisin sanoen, ei se ole edes aikakysymys. Minä haluan vain ratsastaa. Mutta siihenkään en pysty enää irrottamaan enempää aikaa kuin mitä nyt.
En minäkään löydä mitään extra aikaa. Eikä pahemmin ole halujakaan, pilates oli tylsää. Jooga minun kohdalla lähinnä koomista. Muukin liikunta kuin hevosten ja koirien kanssa tehty on jotenkin vaan ajanhukkaa.
PoistaKävin osteopaatilla. Korjasi jotain ja kauhisteli hiukan. Täytyy käväistä pari kertaa vielä, sillä eron huomaa jo selvästi!
MInä olen nyt käynyt hierojalla. Se on ihanaa. Ja kamalaa, koska mukavaltahan se murjominen ei tunnu.
PoistaJotenkin lohdullista, että on muitakin, jotka eivät löydä itsestään näitä harmonian elementtejä. Tunnustan kyllä, että varmaan juuri minun kaltaisilleni sellainen hiljentyminen ja harmonisoituminen tekisi hyvää.
Eihän sitä aikaa löydykään, mutta teen paljon harjoituksia myös kotona koneen äärellä. Sen jälkeen kuin aloitin joogan olen kehittynyt niin paljon ratsastajana ja suoristunut sen verran, että en enää voisi ratsastaa ilman joogaa. Ja jooga on kaikkea muuta kuin tylsää, mutta ymmärrän hyvin fiilikset tämän osalta koska olen itse todella vilkas ja kärsimätön ja kesti vuosia että pystyin rauhoittumaan joogatessa.:)
PoistaOsteopaatti on mullakin auttanut paljon. Pilateksesta tykkään, mutta joogassa jatkuva ylösalasrullaava liike aiheuttaa huimausta.
VastaaPoistaLiikkumiseen on vaan löydettävä aikaa, tai muuten musta tulee jäykkä ja lihasköyhä jolloin ratsastaminenkaan ei ole enää yhtään kivaa.
Se on muuten huimaa, miten paljon kaikenlainen keinuminen nykyisin aiheuttaa pahaa oloa. En voi edes keinua keinussa ilman, että alkaa oksettaa. Tyttären jumpassa tehdyt kuperkeikat keinuttivat vielä pitkään, ja uimatreeneissä tehdyt kuperkeikkakäännökset saivat seuraavaan päivään kestävän pahan olon aikaiseksi.
Poista