Vatsalihakset

Ratsastin pitkästä aikaa liinassa. En ole ollut liinan jatkona muutamaan vuoteen ja sen kyllä huomasi. Vaikka ratsuna oli maailman pienin ja söpöin vuonohevonen, tunsin suuria vaikeuksia ryhdikkään istunnan löytämisessä.

- Nojaanko minä taakse, utelin juoksuttajalta.
- Ehkä vähän, juoksuttaja arveli kohteliaasti.
- ANNIINA, ÄLÄ NOJAA TAAKSE! KÄYTÄ VATSALIHAKSIA, karjui Hiltsu vähemmän säästellen.

Vatsalihaksia. Saakeli. Taisivat jäädä Jorviin pari vuotta sitten. Voisin käväistä paikan päällä hakemassa ne takaisin, ellen olisi viime käynnillä napakasti vastannut kätilöiden "tervetuloa uudelleen"- toivotukseen, etten aio enää ikinä tulla takaisin.

Rakastuin juuri suomenhevoseen. En olisi uskonut.