tiistai 16. kesäkuuta 2015

No kuule rohkeesti vaan

Joskus mietin, miksi aikuisia pidetään idiootteina?

Esimerkki: jumppasali haluaa rikkoa somemainonnallaan urbaanilegendoja. Niinpä se julistaa, miten turhaa on pelko siitä, että ryhmäliikuntatunnilla jäisi muiden jalkoihin. Että rohkeasti vaan, kaikki oavt olleet joskus ensikertalaisia.

Siis oikeasti? Rohkeasti vaan? Ei se ole mikään kannuste! Se on laiska veto ihmiseltä, joka ei ymmärrä, miltä vastapuolesta tuntuu. Jos lapsi sanoo, että ruoka on pahaa, siihen ei auta, että rohkeasti vaan. Lapsi ei nimittäin syö rohkeasti vaan. Ehkä ryhmäliikuntatuntien jumppasomettajilla ei ole lapsia. On vain pyykkilautavatsa ja loputtomasti rohkeutta jumpata ja pumpata ja litkiä vihersmoothieta (yäk!).

Mitä väliä sillä on, jos jumppakeskus haluaa minun tulevan sellaisena kuin olen, jos minä en halua mennä tällaisena kuin olen?

Ihan sama juttu on, jos ratsastaminen pelottaa. Että rohkeastiko vaan? Sinäkö todella sanot niin aikuiselle ihmiselle, joka kyllä tietää, että kyse on ennemminkin häpeän hallitsemisesta ja eloonjäämistahdosta, että tule kuule sylkkyyn, katsellaan oravia. Että siitä tulee parempi mieli ja ota tästä tutti. Ei kuule tule parempi mieli. Tulee lapsellinen ja hölmö olo.

Pelottaako laukata - no kuule laukkaa vaan! Kaikki on laukanneet joskus!
Pelottaa, että hevonen lähtee käsistä. - no kuule anna mennä vaan, kyllä se lopulta pysähtyy!
Hämähäkit inhottavat - no mitä nyt tuommoinen voi kellekään tehdä!            

Rohkaiseminen on taitolaji. Se ei ole pelkkiä sanoja. Ei ainakaan korulauseita, jotka on opeteltu jostain ja jotka on tarkoitettu vaientamaan pelkääjä, ei aloittamaan keskustelua pelon syistä.

Ja mitä tulee tuohon ensimmäiseen lauseeseen, niin ei niitä lapsiakaan saa pitää pelkonsa kanssa idiootteina. Ei pelko möröstä sängyn alla ole millään tapaa rationaalinen pelko (voiko pelko sitä olla?), mutta kyllä se estää nukkumisen. Kaikilta perheenjäseniltä.

Kuvan hevosella ei ole mitään tekemistä pelon eikä häpeän kanssa. Se on ihana.


2 kommenttia:

  1. Hyvä päivitys! Putosin tosi kurjasti satulasta kolmisen vuotta sitten, ja kävi huonosti. Onnistuin nappaamaan kovan ratsastuspelon ja ''kaverini'' keksi miten siitä päästä irti. Tämä kiskoi minut mukanani vieraalle tallille, pakotti vieraan hevosen selkään, vieraaseen maastoon, ja vaati minua laukkaamaan niin lujaa kun hevosella pääsee. Voin sanoa että tuo reissu vain pahensi ratsastuspelkoani, kaveri suuttui kun menin ihan paniikkiin kun minulle ratsuksi annettu hevonen ei käsissä pysynyt, joten tämä päätti yksin singota hevosellaan pois ja jätti minut epävarmana oudon hevosen kanssa keskelle mettää, josta lopulta sain talutettua kovin ärsyyntyneen hevosen. :-I Ei jäänyt hyvä fiilis, mutta pikkuhiljaa ratsastuskin alkoi taas luistaa eikä pelottanut, nyt menee jo hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hieno juttu, että olet päässy pelon yli. Mukavia rnaastoreissuja!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...