Lomaromanssi

Shokkihoito ei onnistunut. Olen istunut Alavuden-viikot suomenhevosten kyydissä. Sen piti ravistella minua ja toimia kulttuurishokkina, mutta minä rakastuin. Apua sentään!

Lentoveikko (Suvi-Poika - Suikku) on 9-vuotias suomenhevosruuna, joka on kietonut minut neljän kavionsa ympärille. Takkuinen otsatukka ja jäpäkkä ruumiinrakenne kätkevät taaksensa uskomattoman paketin. Tätä ei tajua suomenhevoseksi. Tätä ei ymmärrä kylmäveriseksi. Mikä pomppu, mikä poljento, mitkä askellajit! Ja mikä luonne: sutjakka, silakkamainen pötkylä. Aina valmiina kulkemaan omia polkujaan ja tekemään omia juttujaan. Mutta ah, sitten kun suoritetaan, niin suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven! Ja vastaa ainakin kymmentä ihanmitävaan.

Ensi vuonna Veikko kisannee suomenhevosten kenttämestaruuksista. Ellen sitten varaa sille paikkaa junan lemmikkivaunuun ja salakuljeta sitä Espooseen. Mies sanoi kyllä, ettei lomaromansseja saa tuoda kotiin.

Veikkonen rakastaa maastoesteitä!

Veikkonen on vauhdikas!

Veikkosen jalat vievät juuri sinne, minne pää kulloinkin osoittaa, ja siksi se kulkee useimmiten vähän kiemurrellen!

Tomerana puomitehtävässä

Takajalkakutka! Joskus pylly heilahtaa vähän kevyemmin ilmaan. Ei kuitenkaan tässä.

Veikkoselle käy kaikki, kunhan reitin vain saa pysymään suorana!

Hieno, hieno Veikkonen ja hienot askellajit!

Veikolla riittää pienestä koostaan huolimatta sekä ponnua että sisua!

Ja kouluratsunakin se jaksaa keskittyä.

Päheenä ja pyöreenä.

Laukkakin pyörii mukavasti. Tosin joskus ei jaksa kuunnella ratsastajaa. Voi olla muutakin tekemistä.

Mistä näitä ihanuuksia oikein saisi omaksi asti? Oikeastiko minä seuraavaksi hankin itselleni suokin? 

Todennäköisesti en, mutta tämä murunen tekisi poikkeuksen. Se istuu minulle kuin hansikas. Hyvä hansikas.