maanantai 25. toukokuuta 2015

Meni niinku Lanzarotella

Tämä on taas niitä juttuja, että ei hyvää päivää! Menikö kuin suomenruotsalaisella idyllisaarella? Ei mennyt. Meni kuin Lanzarotella.



Olimme talvella reissussa perheen kanssa. Mieheni vuokrasi erääksi aamupäiväksi polkupyörän ja pyöräili saarta ristiin rastiin samalla, kun minä menin ratsastamaan. Jälkikasvu sai nauttia Atlantin hyisistä aalloista mummin ja vaarin kanssa. Jostain syystä pienet ihmiset uskovat kylmän veden olevan kiva asia ja isovanhemmat ovat sitä varten, että niiden kanssa voidaan tehdä kaikkea kivaa.

Taksi hotellilta tallille maksoi 30 euroa, mutta mitä siitä! Perillä minua odottaisi parin tunnin ratsastusretki pitkin jylhiä tulivuorimaisemia. Katselisin valtameren rantaviivaa ja suolainen tuuli hyväilisi kasvojani. Laukkaisimme lujaa, lujempaa.

Paitsi ettei. Meinasin tiputtaa silmät päästäni nähdessäni ratsuni.




Joskus harmittelen, etten ole niitä ihmisiä, jotka tällaisen edessä sanoisivat, että kun teillä kahdella muulla on puoliveriset, miksi minulla on tämä olutkärrykaveri? Ajattelin sen sijaan, että kokemus tämäkin olisi. En ole vastaavan selässä ollut. Annetaan mahdollisuus. Aika nopeasti liikkeelle lähdettyämme tajusin, että kyllä vain hevosta on rakenteeseen katsominen.

Minulta oli etukäteen kysytty, olenko ratsastanut aikaisemmin, ja tällä perusteella minulle olis suositeltu pidempää, kahden tunnin maastolenkkiä, jolla päästäisiin menemään myös reippaammin. "Reippaammin" oli kaksi tuntia kävelyä ja muutamat ravi- ja laukkapätkät, jotka saivat minut säälimään Hannah´ia, joka antoi kyllä kaikkensa sen 80 euron edestä, mitä lystistä maksoin.  Hannah oli sympaattinen, mutta belgialaisesta työhevosesta ei saa laukkahevosta vaan kipeät lonkat. En tiedä, miten näillä ratsastusretkillä aina minulle osuu se hevonen, jolla on kaiken lisäksi aivan karmea satula! Eeli, eeli, lama sabaktani? Mieleeni tuli satula, jossa ratsastin Pääsiäissaarella kuusi vuotta sitten.

En ole ikinä elämässäni ratsastanut miettien, että helvetti, tämänkin ajan voisin viettää lasteni kanssa. Oikeasti! Suututti, harmitti. Kanssani hotellille samalla taksilla palannut saksalaisnainen oli sen sijaan tyytyväinen sekä hevoseensa että saksankieliseen ratsastusoppaaseemme. Hyvä hänelle. Minä toden totta tunsin hukanneeni rahani ja sanoinkin heti kotitallille päästyäni, että valtamerilaukkani ei sitten ihan toteutunutkaan.

Oma maa on kuulkaa mansikka. Alla videoituna kotoinen elämyspätkä helatorstailta. Miksi lähteä Espoota edemmäs kalaan, kun ruoho ei taatusti ole vihreämpää.

Videon kuvasi Elina Armstrong. Minä ratsastan Herkkiksellä jonossa kuvaajasta katsottuna toisena, eli jonon kolmanneksi viimeisenä.


12 kommenttia:

  1. Voi ei, harmi että oli huono kokemus! Myös mulle sattui vähemmän mukava ratsastusreissu viime tammikuussa Teneriffalla... Ratsu reimas tykkäsi pukkilaukasta ja toisaalta se tuntui kuolevan vuoren rinnettä noustessamme. Kahdesta tunnista mua kadutti 1½ h. No, tulipahan sekin koettua. :) Kreetalta mulla on sitten pelkästään hyviä ratsastuskokemuksia, siellä pääsee laukkaamaan merenrantaa pitkin monta kilometriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa upealta. Minä toden totta uskoin, että pääsisin kokemaan samaa, mutta minkäs teet. Hannah kyllä yritti kaikkensa, mutta tuntui jotenkin epäreilulta vaatia siltä minkäänlaista laukkasuoritusta. Eikä sitä edes hirveästi kiinnostanut.

      Poista
  2. Aikanaan tuli Marokossa käytyä ratsastamassa dyyneillä. Minä, ystäväni ja äitini, joka oli pitäytynyt hevosen selässä pois 15 vuotta ja harkitsi insidenssin jälkeen seuraavaa yhtä pitkää taukoa.

    Tallilta löytyi lauma jonkinnäköisiä arabityyppisiä pieniä, kuiviä heposia, joiden varusteet olivat luultavasti vanhempia kuin äitini. Satulavyön kunto heikotti katsoessa, kypäröitä ei ollut vaikka mainoksen mukaan piti olla. Kaksi "kokenutta suomalaista rouvaa" olivat mukana ja vastasivat puolestamme kaikkiin kysymyksiin, "yes, we wanto to go fast, yes, only canter!" Tennarit, adias verkkarit ja hulmuavat tukat yhdistettynä alkukaudesta täysin kunnottomiin hevosiin oli aika extreme toimintaa. Äidin hevonen oli laiska ja herra joka jokkiota veti näytti äidilleni käsimerkein, käyttämään piiskaa jotta hevospolo juoksisi kovempaa mutta pehmensi lausettaan aina "madame..". Miljoonaa hiekkadyynejä ylös ja alas ja paras hetki oli kun sai hevosen ja itsensä takaisin tallille ehjänä ja totesi, että ehkä ne ei kuole lämpöhalvaukseen ja toivottavasti ei mennyt jänteet...

    VastaaPoista
  3. Voi kun alkoi käydä sääli tuota urheaa hevosta :) kaikkeen ne ulkomailla joutuvatkin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luullakseni se on oiva putte sellaisille maastolenkeille, missä on kokemattomia ratsastajia. Turvallinen ja tasaisesti etenevä. :)

      Monissa tällaisissa lomakohteissa hevosten tietysti pitää olla sellaisia, että niitä voivat ratsastaa myös täysin kokemattomat.

      Poista
  4. Harmi että retki ei ollut mieleisesi, minulle tuollainen olisi ollut juuri täydellinen! Ja tuo hevonen: woi että kuinka suloinen! Ihanan muhku ja todella symppiksen näköinen. Olisin itse mielelläni ollut siellä sijastasi! Yhtä juttua en kyllä ymmärrä; miksi odotit TYÖHEVOSELTA mahtavia laukkoja? Olisit vain reippaasti sanonut että ei vastaa odotuksiasi, olisit saanut varmasti vaihtaa hevosta. Maksoit kuitenkin aika suolaisen hinnan, luulisi että siihen hintaan saisi jo vähän muutakinn kuin kasan hevosenpaskaa. Nyt jälkikäteen asiaa lienee hiukan turha puida. No, rahalla saa ja hevosella pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalia juttuja. Ilmeisesti kaikki muut osaavat vaatia pontevasti, paitsi minä?

      Eihän Hannahilta mitään voinut vaatia enkä halunnutkaan. Ja niin hölmö minäkään en ole, että olisin odottanut siltä mahtavia laukkoja.

      Poista
  5. Minulla on samanlainen kokemus Maltalta. Minut oli laitettu ns. edistyneiden ryhmään, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kolme ratsukkoa ratsasti itsenäisesti lisäkseni ja kuusi oli vetäjällä liinan nokassa (siitä vi miettiä, millainen sumppu se rykelmä oli ja kuinka kilttejä hepat olivat kuitenkin kun eivät potkineet toisiaan tässä muodostelmassa). Hepoilla oli kiintomartingaaleja ja pihalla eka sai vetopaniikin kun jotenkin jäi jumiin omansa kanssa. Reitti oli kivikkoista rinnettä ylös ja alas käynnissä, päältä meni lentokone. Rinteestä kuitenkin näki sinne ihanille hiekkarannoille, joille ei hevosilla ollutkaan asiaa, vaikka nettisivuilla niistä kuvia olikin. Pettymysten pettymys koko reissu mutta tulipahan kokeiltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mutta kuten tuolla kuuden vuoden takaisissa kirjoituksissa kirjoitin, sitä aina odottaa lomareissuilta vähän kotioloja suurempia elämyksiä, vaikka tavallaan sen tietää etukäteen,e ttä eihän se niin mene. Kuvatkin ovat kuvia.

      Poista
  6. Voi apua :-) Voin juuri samaistua tilanteeseen. Ei olis tullut sanaa suusta tai sitten olisin ajatellut juurikin samoin "annetaanpa mahdollisuus". Mulla taas sellainen kokemus Espanjasta, Fuengirolasta, jossa pääsin kuin pääsinkin aivan ihanan andaluuuhialaisen (hymiö) valkoisen komistuksen selkään, että olin aivan tohkeissani. Kunnes mulle laitettiin espanjalaistyylinen "western-satula", jota en oli mitenkään tahtonut. Ei auttanut, vaikka kinusin, josko saisin ihan eurooppalaisen satulan. Eikä kelvannut myöskään se, että kerroin kyllä olevani aika kokenut ratsastaja... Ei. Turistit saavat western-satulan. Mielenkiintoisinta oli se, että ekaa kertaa hepan selkään "joutunut" mieheni sai yllättäen mennä ihan perussatulalla. Me tosin sentään päästiin laukkaamaan, ja ihan mukavia reittejäkin mentiin, mutta se istuma-asentosatula ärsytti silloin ihan periaatteessa niin paljon, että olin vain kamalan äkäinen. Enkä mennyt toiste, vaikka meidän talo oli ihan kävelymatkan päässä tästä tallista... Mutta juu, nämä on näitä muistoja, sieltä jostain 15 vuoden takaa :-D

    VastaaPoista
  7. Voi, mä olen ollut samassa paikassa monta vuotta sitten! Ei ollut sekään kovin onnistunut kokemus. Olin 11- vai 12-vuotias ja ponini lähti siinä autotien varressa ryöstämään kivikkoon. Äiti katsoi aikas sydän syrjällään vierestä... Poni oli ihan hermoraunio koko loppulenkin, olis kelvannut tasaisen tappava Hannah silloin :D

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...