torstai 7. toukokuuta 2015

Fustra – ratsastajan pelastaja?

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Forever Variston kanssa.



Joitain vuosia sitten ratsastajat hurahtivat pilatekseen. Sitä ennen kunnon parantamiseen suositeltiin lähinnä uintia ja juoksemista. Valitettavasti selitys oheisurheilun poisjättämiselle on silti aina sama: ratsastajilla ei ole aikaa.

Ajanpuute. Mikä ihana tekosyy. On turha kuvitella tulevansa ryhdikkääksi sillä, että joku muistuttaa sinua ryhdistä kerran viikossa. Ja tekee sen ratsastustuntisi aikana, mitä, ehkä viisi kertaa? Kyllä sinun olisi oltava voittopuolisesti ryhdissä myös ratsastuskertojesi ulkopuolella. Jos käy ratsastustunnilla kerran viikossa, on aikaa paljon muuhunkin. Mutta mitäpä meistä kukaan tietää toisten ajankäytöstä. Aika tuppaa kulumaan. Johonkin. Aina.

Sen sijaan ihminen, joka käyttää hevosiin aikaa viidesti viikossa, kolme tuntia kerrallaan, ja tekee sen päivätyön ohella, ei ehkä oikeasti ehdi tai paremminkin ei jaksa harrastaa muuta kehonhuoltoa. Silti hänenkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mikä hänen asentonsa on satulan ulkopuolella. Ihmiset ovat ratsailla samaa kuin kävellessään: ryhdikkäät ryhdikkäitä, jäntevät jänteviä, löysät löysiä, hitaat hitaita jne.

Niskavaivoja on lähes kaikilla

Päätetyöläinen treenaa
Konttorikyttyrä, kuten eräs toimittaja niskaansa luonnehti. Se vaivaa meitä kaikkia toimistotyötä tekeviä. Toispuoleisuutemme korostuu lähes kaikissa ammateissa. Istutko juuri nyt suorassa tietokoneen ääressä vai onko toinen jalkasi tuolilla, rankasi vinossa, alaselkäsi köyryssä ja hiirikätesi kyynärpää sojottaa sivulle. Pääsi on ehkä kallistunut toiselle puolelle. Niskaa särkee. Selkää särkee.

Tämän saman paketin sinä siirrät työpäivän jälkeen hevosen selkään. Ja valitat, että hevonen on vino ja miten ratsastus kipeyttää selkäsi. Ei urheilija tervettä päivää näe, eikö vain?

Aktiivisuusrannekkeeni mittaa tekemisiäni päivittäin ja olen ollut häkeltynyt, miten vähän minulle kertyy hyötyliikuntaa päivän aikana, jos en varta vasten lähde liikkumaan. En voi sanoa olevani urheilija, jos joudun ponnistelemaan saadakseni 10 000 askelta päivässä täyteen. Olen konttorirotta. Istumatyötä tekevä sohvaperuna. Jos luet tätä päivällä työajalla, sinäkin todennäköisesti olet.

Mitä Fustra on?

Fustra on Suomessa kehitetty ja palkittu harjoitusmetodi, jota käytetään parantamaan ryhtiä, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehon hallintaa ja vahvistamaan keskivartaloa. Sitä käytetään monen urheilulajin tukena. Keskivartalon ja liikkuvuuden kehittäminen ovat varmasti jokaisen ratsastajan agendalla. Tai ainakin niiden pitäisi olla. Fustra edellyttää henkilökohtaista ohjausta ja harjoittelu tehdään aina personal trainerin kanssa. PT varmistaa, että liikkeet tehdään oikein ja tehokkaasti. Muuten niistä ei ole
hyötyä.

Välineet ovat yksinkertaisia: keppejä, palloja, oman kehon paino ja käsipainot, osa harjoitteista tehdään myös kuntosalilaitteilla sen palvellessa treenaajan tavoitteita. Periaatteessa kaikki näyttää yksinkertaiselta, mutta oikein suoritetut liikkeet kyllä tuntuvat. Harjoittelun tarkoitus on vahvistaa kehomme syviä lihaksia, jotka pitävät korsettiamme kasassa. Liian usein kuitenkin jätämme ne aktivoimatta ja käytämme pintalihaksia. Ennen pitkää tämä aiheuttaa asentovirheitä, jotka lyhistävät ja kipeyttävät meidät.

Useimmilla meistä vartalon selkäpuolen lihakset ovat etupuolta heikoimpia, mikä rasittaa niveliä, selkärankaa ja lihaksistoa. Vaikka ratsastajat useimmiten puhuvat lajinsa vaativuuden puolesta, he kärsivät lihasepätasapainosta siinä missä muutkin. Vanha virsi on veisata, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Ei meistä kukaan silti voi viettää koko aikaansa hevosen selässä. Erityisesti ammattilaiseksi tähtäävät ymmärtävät viimeistään kolmenkympin kieppeillä, ettei kroppa kestä kunnossa ilman huoltamista ja lisäharjoittelua.

Mitä fustra-tunnilla tapahtuu?

Olemme sopineet fustra- tapaamisen Vantaan Varistossa sijaitsevan Forever-kuntokeskuksen tiloihin. Olemme ohjaajan kanssa vanhoja tuttuja vuosien takaa, sillä Reetta Raivio on valmentanut minua ja Tinttiä vuosina 2007-2008 ja pistänyt silloin istuntaani kokonaan uuteen uskoon systemaattisilla muutoksilla. Toivon, että saan jonkunlaista kehua ryhdistäni, vaikka pelkään muuta. Reetta patistaa minut stepperin ääreen.

Pelkoni osoittautuu aiheelliseksi. Niskassani on konttorikyttyrä. Selkäni on liian notkolla. Takareidet kinnaavat. Reetta laittaa minut käyttämään kroppaani stepperin äärellä. Lopulta olen asennossa, jossa minun pitäisi olla.
Päätetyöläinen suoristuu niskasta.

- Ai kauhea, tää on raskasta, puuskahdan.
- Joo, mutta asentosi on nyt hyvä, tuossa asennossa sinun pitäisi olla, Reetta kehaisee ja huvittuu tuskastani. Muistan samantien, millainen perfektionisti-piiskuri hän oli istuntaa treenatessamme.

Alan miettiä, mitä hän mahtaisi sanoa istunnastani hevosen selässä, ja samassa en ajattele enää kroppaani.
- Lantio eteen!

En selviäisi stepperillä montakaan askelta ilman Reetan ohjausta. Ymmärrän, miksi hevoset eivät aina halua pysyä siinä asennossa, missä me haluamme niiden kulkevan, vaikka se miten olisi niille paras mahdollinen! Se yksinkertaisesti tuntuu epämukavalta, vaikka olisi miten oikein ja arvollista!

Kalervo Kummola kuolaa


Kun siirrymme stepperiltä salin puolelle, alkaa todellinen työ keppien ja palikoiden avulla. Kroppaani etsitään luonnollisia linjoja. Kepin kanssa tehdyt kierrot paljastavat, miksi hevoseni tulee esteeltä alas usein oikeassa laukassa. En hallitse oikeaa puoltani lantiosta, paitsi jos pinnistän ja pinnistän. Siltikin lantio karkaa olkapään mukana omille retkilleen.
Vatsalihasharjoittelu kahvakuulaa muistuttavan kevyen pallon avulla saa minut tärisemään. Kun tehtäväksi tulee istua lattialla jalat suorana, joudumme asettamaan takapuoleni alle palikan "satulaksi".

- Kiristävä ja heikko takalinja, Reetta selittää syytä sille, etten pysty istumaan lattialla. Häpeän. Olen notkea kuin täytetty puuma.

Päätetyöläinen yrittää hymyillä.
Jossain vaiheessa havahdun siihen, että minun ei ole oikeastaan hiki, vaan sisältä leviää jonkunlainen lämpö. Kun lopputunnista palaamme stepperille, asentoni on muuttunut. Ranka on suoristunut, ja kun niskalinja asettuu oikealle paikalleen, näytän Kalervo Kummolalta. Se ei sinänsä haittaa, koska olen entisenä oboistina tottunut siihen, etten näytä elegantilta viulistilta, vaan minulla on kaksoisleuka ja minulta saattaa valua kuolaa. Olen kuitenkin jo lopen uupunut enkä meinaa jaksaa pitää kroppaani enää vaaditussa asennossa. Lisäksi kuolaava Kalervo Kummola vaikeuttaa ryhdistäytymistä.

Raha kynnyskysymys


Koska kyseessä on personal training - treenausmuoto, se näkyy myös hinnassa. Fustratuntien hinnat alkavat 35 eurosta. Toivoisin kovasti löytäväni jostain rahaa, jolla kustantaisin hyvään tulokseen tarpeelliset 2-3 fustrakertaa viikossa, mutta tällä hetkellä en pystyisi venymään kuin ylläpitoannokseen, eli yhteen treenikertaan viikossa. Se ei sellaisenaan kuitenkaan toisi tuloksia.

Suosittelen silti jokaiselle lajin kokeilemista ainakin kerran, koska yhdenkin kerra perusteella saat arvokasta tietoa omasta toispuoleisuudestasi. Se saa aikaan ajatustyötä, joka voi johtaa tuloksiin.

Seuraavana päivänä laitan Reetalle viestin:
- Olit oikeassa, nukuin kuin tukki!
- Mähän sanoin, hän vastasi.

Lue Reetan haastattelu Blogitallista.

Päätetyöläinen ratsastaa...

Voita kokeilutunti!


Forever Varisto on Kehä III:n varressa Vantaan Varistossa sijaitseva kuntokeskus, joka tarjoaa viidelle onnekkaalle mahdollisuuden kokeilla fustraa Reetta Raivion ohjauksessa. Osallistu alla arvontaan. Voittajat arvotaan sunnuntai-iltana 10.5. klo 21.00. Tunnit tulee käyttää neljän viikon kuluessa tästä.

Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja heidän nimensä (nimimerkkinsä) julkaistaan sekä blogissa että blogin Facebook-sivulla.


Edit 10.5.2015 klo 22.12: Arvonnassa Fustra- kokeilutunnin voitto osui seuraaville henkilöille: Elli Pölhö, Outi Kallinen, Eeva Leinonen, Eeva ja Erika. Onnea voitosta, olette saaneet sähköpostia antamaanne osoitteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...