tiistai 5. toukokuuta 2015

Ammattilaisten istunta-analyysia

Itseanalyysini ovat varmasti turhauttavaa luettavaa. Kukapa meistä nyt omasta mielestään mihinkään pystyisi. Kaksi entistä valmentajaani, Sini Hagelberg ja Reetta Raivio, arvioivat pyynnöstäni joukon valokuvia istunnastani. Reetta on valmentanut minua vuosina 2007-2008 ja Sini vuonna 2009.

Molempia ehkä hiukan kiusasi kontekstista irrotetut valokuvat, joista ei nähnyt kokonaisuutta. On totta, että hyvästä ratsastuksesta voi ottaa huonoja kuvia ja huonosta ratsastuksesta hyviä kuvia.
- Pelkän valokuvan perusteella on vaikea sanoa, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Nyt ei kuitenkaan annettu armoa arvioitsijoille eikä arvioinnin kohteena olevalle: oli keskityttävä pelkkiin kuviin ja kaikki sanottava oli sanottava sen perusteella.

Ensin näkyvillä on pelkät kuvat. Alempana näet kuvien alta ammattilaisten kommentit. Olisitko tullut samoihin johtopäätöksiin?

Kuvat: Erica Lilja

1.
2.
3.

4.

5.


6.
**************************************


Reetta: Lantio on hyvin pystyssä ja rintakehälaatikko sen päällä. Niska pitkäksi ja katse ylös niin rintarangan aavistuksen korostunut kyfoosi saadaan pois. Jalka estesatulaan nähden hyvässä asennossa, äkkiseltään näyttäisi että hieman turhan paljon painoa jalustimella mikä aavistuksen nostaa painopistettä (voin olla väärässäkin, paha sanoa kun ei näe liikettä), tähän voisi soveltaa sitä "painava polvi"-ajatusta. Käsi saisi olla kannettuna hieman korkeammalla kyynärnivelen paremman liikkuvuuden saavuttamiseksi. Hevonen vaikuttaa kuskiin tyytyväiseltä

Sini: Lantio on pystyssä, mutta ei tapeeksi auki, ns. romahtanut, istutaan kuitenkin vielä liikaa pyllyn päällä. Istuinluut saattavat tuntua läpi, mutta painopiste keikahtanut taakse, akseli on väärässä kulmassa eli ollaan hevosen tasapainopisteen takana. Tämä aiheuttaa tuoli- istuntaa, eli jalka ei pääse kehon alle, mutta estesatulakin työntää tähän. Keikahtanut akseli tuo myös käden liikaa syliin.

Reetta:  Hevosen selässä lonkat ovat aina enemmän tai vähemmän ulkokierrossa. Se, kuinka paljon kenenkin rakenne antaa ulkokiertoa ilman jännitystä, on yksilöllistä. Tässä on vahvasti tunne, että lonkat saisivat olla enemmän auki, jos se vain suinkin on mahdollista. Istunta syvenisi ja jalka rentoutuisi. Estepenkissä jalan ei ole tarkoituskaan olla samassa asennossa kuin koulusatulassa, ja jos sitä väkisin yritetään viedä optimaaliseen paikkaan, tuloksena on todennäköisesti lisää jännitystä eikä satula enää tarjoa ratsastajan jalalle minkäänlaista tukea. Kuski kompensoi joko siirtämällä painoa jalustimeen tai puristamalla polvella, molemmilla tavoilla painopiste nousee ja liikkeeseen mukautuminen loppuu.

Anniina: Tässä yritetään koota käyntiä




Reetta: Tää on vissiin joku kevennyskuva?

Sini: Edellisen kuvan hankaluudet näkyvät hyvin selvästi ravissa. Ratsastajalla on vaikeuksia seurata liikettä, koska keho on liikkeen ja hevosen tasapainopisteen takana. Eteen työntynyt jalka yrittää hakea tukea iselleen ja yläkeholle nousemalla ja ottamalla polvella kiinni satulasta, mikä taas pahentaa tilannetta entisestään. Ratsastaja nostaa itsensä pois satulasta. Käden kulma ei kykene luonnollisuuteen ja hevonen hieman not happy, ilmeestä päätellen.

Anniina: Tarjoitus ratsastaa diagonaalilla askeleen pidennys keventäen.



Sini: Ylävartalo tulee hyvin eteen kompensoiden hieman alavartalon ongelmia, mutta laukkaan ei pystytä istumaan alas eikä seuraamaan liikettä.

Reetta: Se, mikä on lonkan todellinen liikkuvuus mihinkin suuntaan, on lopulta vaikea sanoa pysäytyskuvasta. Jos on koskaan treenannut kyykkyä, osaa todennäköisesti sen pidempään miettimättä sanoa, tekeekö mieluummin kapeaa vai leveää kyykkyä. Se riippuu lantion ja lonkkien rakenteesta. Tässä jos lähdetään hifistelemään, niin hevosenkin olisi oltava ratsastajan lantiolle ja lonkille sopivan levyinen, satulasta puhumattakaan. Kuinka paljon kuvan esimerkissä on kiinni rakenteesta ja kuinka paljon muista ongelmista (kireyksistä) jää arvoitukseksi. Lonkan olisi joka tapauksessa oltava sellaisessa asennossa, että se pystyy mahdollisimman hyvin ottamaan hevosen liikkeen vastaan, reisiluunpään keskellä lonkkakuoppaa vapaana pyörimään, jotta rankaan kohdistuisi mahdollisimman vähän kuormitusta.

Anniina: Ratsastan laukkaa pääty-ympyrällä, mutta hevonen on tullut tosi vahvaksi edestä eikä ota pidätteitä kunnolla vastaan. Tämän seurauksena se on hiukan tahditon ja liikettä on senkin takia vaikea seurata.





Sini: Mitähän tässä on tarkoitus suorittaa? Hevosen jalat viittaisivat etuosakäännökseen vasemmalle, samaa kertoisi ratsastajan oikea väistättävä pohje. Hevonen kuitenkin taipuneena oikealle .. ? Joka tapauksessa ylävartalon tulisi olla aina suorana hevosen päällä, tässä se on keikahtanut oikealle painaen samalla oikean kyljen kasaan. Tässä asennossa vain oikea istuinluu kiinni hevosessa, voimakkaasti vasemman puolen ollessa täysin tyhjä.

Anniina: Sen on tosiaan etuosakäännös vasemmalle.


Sini: Tää on oikein perinteinen riippuistunta! Ratsastajan lantio on täysin kadonnut, istutaan häntäluun päällä, asento köyristää ristiselän ja tekee mahdottomaksi minkäänlaisen jouston istuntaan. Jousto on siis komeasti niskassa ja selkä parka huutaa hoosiannaa. Eli taas lantio pystyyn jolloin ristiselkäkin löytyy ja jousto liikkeeseen, samoin ylävartalo avautuu. Lisäksi rintakehä auki. Jalka aika hyvä tässä kuvassa.

Reetta: Lantiohan on luinen rakenne jossa on kolme rustoliittymää, häpyluu, joka ei käytännössä jousta, ja kaksi SI-niveltä jotka ovat häpyluuta heikompia liitoksia, mutta eivät voi ottaa vastaan hevosen tuottamaa liikettä. Liikkeen on siis tultava muualta. Mutta mistä? Jokaisen lantiokori on rakenteellisesti eri mallinen, lonkkakuopat ovat eri korkeudella, osoittavat eri suuntaan, samoin kuin reisiluun pään rakenne ja reisiluuhan lähtee lonkkakuopasta. Lisäksi vielä kehon muut mittasuhteet, mutta ehkä ei niistä nyt enempää...



Sini: Istunnasta johtuen hevonen kantaa tässä itseään hieman paremmin, ryhdikkäämmin. Tässä on vähiten korjattavaa. Silti kaikissa kuvissa kyynärpään kulma kadonnut johtuen lantioalueen ongelmista, eli kulman tulisis olla kyynärpäässä. Nyt se on ohjan ja käden kulma, joka tekee tuntumasta kuolleen. Kaikki istunnan ongelmat johtuvat yleisimmin  lantiosta, se on muutenkin oleellsin osa hevoseen vaikuttamisessa.

Reetta:  Kädelle ei tosiaan mahda juuri mitään niin kauan kuin lantio-lonkka-ranka akseli ei ole kunnossa. Kaikissa kuvissa kaikkiaan näkyy lantio mieluummin posteriorisessa tiltissä, eli kireä takaketju/ heikko vatsa / kireät lonkankoukistaja?

Anniina: Tunnustan olevani jumissa takareisistä ja pakaroista. Koko ajan. En taivu minnekään ja venyttelen aivan liian vähän. Vatsalihaksista en uskalla sanoa sanaakaan... Jostain syystä uskottelen silti olevani paremmassa kunnossa kuin mitä kuvat ja todellisuus antavat ymmärtää.

8 kommenttia:

  1. Tää oli loistava postaus ja varmasti mieltä avartava, kun saadaan valmentajan sanat mustana valkoiselle. Itseltä ainakin puolet valmennuksien kommenteista menee ohi.

    Uskaltaisinkohan itse kysyä samanlaista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan totta, että aika usein moni valmentajien kommenteista menee siellä tunnilla ohi. Kirjallinen palaute on aina ihan toista luokkaa, kun siihen voi keskittyä sitten myöhemmin.

      Poista
  2. Tää on ihan huippu postaus! Itsellä paikoittain hyvin samannäköinen istunta kuin näissä kuvissa, joten tästä oli oikeasti hyötyä! Tekisi mieli suorastaan sanoa, että tämäntyyppisiä postauksia saisi olla enemmänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla jokaisen harrastajan ongelmat samanlaisia, niin kurjaa kuin se onkin myöntää. ;-)

      Poista
  3. Erittäin mielenkiintoinen postaus! Olisipa hienoa saada omasta istunnasta samanlainen analyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti kysymään. :) Tosin siinä voi olla kohta valmentajalla liuta kirjoitustehtäviä edessä. Jokainen varmasti hyötyisi kirjallisesta palautteesta.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...