Olisi kiva olla spesiaali
Olisi ihanaa olla lahjakas: sellainen, josta sanottaisiin, että onneksi se ei itse tiedä, miten lahjakas onkaan. Kuulin eräästä teinitytöstä sanottavan näin joku aika sitten.
Minusta ei tulee enää lahjakasta nuorta lupausta. Silti erikoisuudentavoittelija minussa toivoisi, että olisin erikoinen edes virheineni, mutta niinkään ei ole. Teen ihan samoja virheitä kuin muutkin.
Kädet ovat levällään. Ulkotuki pettää. Sisäkäsi on vahvempi. Lantio ei jousta. Vartalo kaatuu taaksepäin tuoli-istuntaan eivätkä istuinluut ole suoraan hevosta vasten. Polvet puristavat. Ryhti on huono ja katse valuu maahan.
Ei ole reilua. Antakaa minulle lahja! Antakaa edes jotain! Haluaisin olla edes erikoisesti paska!
Minusta ei tulee enää lahjakasta nuorta lupausta. Silti erikoisuudentavoittelija minussa toivoisi, että olisin erikoinen edes virheineni, mutta niinkään ei ole. Teen ihan samoja virheitä kuin muutkin.
Kädet ovat levällään. Ulkotuki pettää. Sisäkäsi on vahvempi. Lantio ei jousta. Vartalo kaatuu taaksepäin tuoli-istuntaan eivätkä istuinluut ole suoraan hevosta vasten. Polvet puristavat. Ryhti on huono ja katse valuu maahan.
Ei ole reilua. Antakaa minulle lahja! Antakaa edes jotain! Haluaisin olla edes erikoisesti paska!
 |
| Kuva: Erica Lilja |
niin tuttua...ajattelenkin aina etta yritan parantaa omaa ratsastustani enka vertaile muihin....muuten tulee juuri tuo fiilis mita kuvailit. Ootko kokeillut kuntosalia tai pilatesta, itsellani vain posiytiivisia kokemuksia. Tsemppia :-)
VastaaPoistaViimeisin villitykseni on uiminen. Lisäksi käyn lenkillä kerran-pari viikossa. Muuhun ei oikein ole aikaa. :(
PoistaHah :)
VastaaPoistaSinähän kirjoitat omia ajatuksiani!
Veit sanat suustani! Välillä uskottelen itselleni, että hidas oppiminen johtuu vain siitä, että hommaan on lähdetty toden teolla vasta aikuisena. Tallillamme on kuitenkin nyt aloittanut useampi aikuisratsastaja täysin alkeista , ja jo muutaman ratsastuskerran jälkeen kipuavat niiden reippaampien hevosten selkään, joiden kyytiin itse uskaltauduin vasta lähes vuoden ratsasteltuani. Ihailen heidän rohkeuttaan. Ei tule jännittynyttä etukenoa, ei pelätä laukannostoja ja edistystä tulee kokoajan huimasti. Aina käy mielessä, että miten itse olen niin hidas oppimaan ja tällainen arkajalka. Mutta niin kait se menee. Toiset oppii tuosta vaan, ovat lahjakkaita ja toiset taas treenaa ja treenaa, ja siltikin lopputulos on vähän sinne päin....
VastaaPoistaNuorten vartalot ovat niin mukautuvaisia. Itseäni harmittaa niin valtavasti, että ne nuoruusvuodet olin ratsastamatta. JA sitten pystyn uskottelemaan itselleni, että olisi päässyt viakka mihin, jos en olisi suutuspäissäni lopettanut ratsastamista 13-vuotiaana.
PoistaMusta tuntuu etta tunne hitaasta edistymisesta on monesti enempi omassa paassa. Itse otan usein filmia omasta ratsastuksestani ja joskus vertailen uusia ja vanhoja otoksia ja ero on todella huomattava. Itse kiinnittaa liian paljon huomiota juuri noihin negatiivisiin asioihin. Siksi hyva valmentaja onkin niin tarkea.
VastaaPoistaTotta. Näinhän se usein menee. Ja kehityksessä tapahtuu aina suvantovaiheita.
Poistasun postaukset on vaan aina yhtä hyviä...ihanaa lukee näitä, kun kirjoitat niin aidosti ja pelkkää asiaa :)
VastaaPoistaOlipa mukavasti kehuttua, kiitos!
Poista