keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Missä on ratsukon ja missä pyöräilijän paikka liikenteessä?

Onko tuttua: Olet siirtymässä hevosesi kanssa maastoon. Ratsastat rauhallisesti pitkin ohjin pyörätien reunaa, kunnes joku rimputtaa kelloa ja sujahtaa vauhdilla ohitsesi. Pyöräilijä tässä moi! Hevosesi ottaa muutaman sivuaskeleen. Sinä kiroilet.  Pitikö soittaa kelloa? Miksei voinut hidastaa? Auton lähestymisen sentään kuulee, polkupyörää ei. Miksei se voinyt siirtyä ajotielle kaahaamaan?

Koska sen täytyi ajaa pyörätiellä. Silloin kun pyörätie on, pyöräilijän on käytettävä sitä. Kellonsoittaminen ja se, ettei hän hidastanut, oli väärin. Sen sijaan sinäkin olit väärässä paikassa. Sinä et lainsäädännön mukaan saisi ratsastaa pyörätietä pitkin. Missä te molemmat olitte väärässä, oli itsepintainen halunne tehdä juuri niin kuin sillä hetkellä haluasitte ja olla huomioimatta muita.

Niin, ja se hevosesi sitten myös kakkasi siihen jännityksissään. Potkitko jätökset pois jalkakäytävältä? Lakihan ei tähän velvoita, mutta kyllä ne jätökset pyöräilyä häiritsevät. Eivätkä kaikki halua kävelläkään hevosenkakassa. Olemmeko me muka ainoita, jotka tiellä liikkuvat?

"Olemmeko me muka ainoita, jotka tiellä liikkuvat?"


Änkyröinnistä  ei ole hyötyä. Keskustelimme Facebook-seinälläni pyöräilystä eilen. Keskustelu pysyi suhteellisen hyvin raameissa, mutta lopputulos vaikutti siltä, että himopyöräilijät haluavat pyöräillä mahdollisimman kovaa ja hidastamatta. Pyörätiet eivät heille kelpaa, koska pyöräteissä on kanttareita, joihin joutuu hidastamaan. Lain mukaan he eivät silti saa pyöräillä ajotiellä, jos pyörätie on olemassa. Käytännössä he silti pyöräilevät, koska haluavat sitä erinäisistä syistä. Me ratsastajat olemme siitä tavallaan kiitollisia - olemmehan itsekin kielletyssä paikassa.


Vierekkäin ajotiellä. Pyörätie loistaa vieressä puhtaana ja käyttämättömänä.

Sillä kyllähän me ratsastamme pyöräteillä.  Teemme niin joka kerta, kun haluamme siirtyä parempiin maastoihin,  sillä joudumme tekemään sen yleensä jonkun toisen reitin kautta. On kätevää nousta satulaan tallinpihassa. Jos emme tekisi niin, meidän pitäisi taluttaa hevostamme tai ratsastaa ajotien reunassa, mutta jälkimmäinen on vaarallista. Hevonen on hirven kokoinen eläin, jota autoilijat eivät osaa varoa. Ratsastamme pyörätiellä, koska koemme olevamme siellä turvassa. Aika moni pyöräilijä muuten kokee olevansa enemmän turvassa ajotien laidassa kuin pyörätiellä.

Autoilijan pitäisi hidastaa hevosen nähdessään. Valtaosissa tapauksia he tekevätkin niin. Autoilija yleensä antaa paljon tilaa myös pyöräilijälle, jos hänellä vain on siihen mahdollisuus. Kukaan ei varmasti ole niin välinpitämätön, että haluaisi aiheuttaa toiselle vahingon tarkoituksella. Joku tekee sen ehkä tahallaan, mutta suurin osa varmasti tietämättömyyttään ja ajettelemattomuuttaan. Tai sitten kyllästyneenä siihen, että kanssakulkijat eivät ole lukeneet liikennesääntöjä tai eivät muuten vain noudata niitä.

"Vahinkoja aiheutetaan tarkoituksella esimerkiksi siksi, että kyllästytään liikennesääntöjä noudattamattomiin kanssaihmisiin. "


Entäs siellä maastossa sitten. Hiljensitkö itse retkeilijöiden kohdalla? Nimittäin ihan saman säikähdyksen aiheuttaa se maastoratsastaja, joka ei siirrä hevostaan käyntiin, kun tapaa ratsastusreitillään jalankulkijoita. Ei kenekään ohi laukata rytinällä ja laumassa, vain omaa vauhdin hurmaa miettien. Ei, oli alla sitten auto, pyörä tai hevonen.

Annetaan tilaa, mutta mietitään myös, olemmeko kulkuvälineinemme siinä paikassa, missä meidän todella pitäisi olla. On ihan turhaa miettiä itsepäisesti vain itseään, jos voi ajatella asioita isomminkin.

Maailmassa olisi entistä enemmän jokaisen syytä miettiä velvollisuuksiaan, ei vain oikeuksiaan.

Lue lisää
Hevosen paikka tiellä on ajotien reunassa tai talutettuna
https://www.liikenneturva.fi/fi/kysymykset-ja-vastaukset/muu-liikennemuoto/hevosen-paikka-tiella

Pyöräilijän on käytettävä pyörätietä
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t





2 kommenttia:

  1. Ratsastan metsäpoluilla, pyöräteillä ja maantien varressa. Maastopyöräilen näissä samoissa paikoissa. Kuin myös lekkeilen, ulkoilutan koiria, metsässä myös vapaana. Ajan autolla, bussilla ja taksilla. Hiihdän ja lumikenkäilen. Kun ottaa muut huomioon, varoo ja väistää, hymyilee ja huikkaa kiitokset molemmin puolin, niin kuin kummassa sitä mahduttaisiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Yleensä ihmiset ovat tosi innoissaan hevosista ja juttelevat niistä mielellään.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...