torstai 2. huhtikuuta 2015

Kirjaesittelyssä Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia



Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia
Eerika Häkkinen, Johanna Viitanen, Vudeka 2009. 144 sivua
svh 35€
ISBN 978-952-6656-00-7 

"Palataanpa maan pinnalle. Nykyisin aika harva on terve, notkea, jäntevä, urheilullinen, huippukuntoinen ja ihannemitoissa, eikä kaikkien tarvitsekaan mahtua samaan muotiin. Tärkeintä on pyrkiä hyvään, eli parantaa kuntoa muuallakin satulassa ja opetella ratsastamaan yhä paremmin."

Synninpäästö! Ennen tätä kirjaa olin lukenut istuntaoppaanani lähinnä Mary Wanlessin kirjaa Mielekästä ratsastusta. Kotimaiselle, hauskasti kirjoitetulle istuntateokselle on ollut kysyntää ja sen kaikki kolme painosta ovat myyneet kuin kuumille kiville. Miksi minä en kuitenkaan saanut tätä hankittua aikaisemmin?

"Kaikki ratsastajan istunnassa palautuu luonnonlakeihin. Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia kertoo, miten opit ratsastamaan taistelematta fysiikan lakeja vastaan", kerrotaan Vudekan sivuilla.

Kirja ottaakin inhimillisen puolen ratsastuksessa kehittymisen vaatimuksiin; ihan niihin samoihin, joita olen paljon pohtinut: kuinka täydellisiä tavoitteita amatöörin kannattaa kuvitella saavuttavansa? Saako matkalla epäonnistua? Saako itselleen nauraa? Meneekö hevonen pilalle, jos en ole lonkistani täydellisesti auki, vaan jumputan rautakangen nielleenä ja joskus unohdun keventämään väärin?

"Pennejä taivaasta sopii kaikille, jotka eivät ole täydellisiä sen enempää ratsastajina kuin ihmisinä. Niin kauan kuin hevonen voi hyvin, saat aina pisteitä jo yrittämisestä", tekijät lupaavat.

Mutta miksi en siis hankkinut tätä aikaisemmin: Siksi, että poiminnat kirjan mielikuvaharjoitusten nimistä veivät kaiken huomioni ja tekivät sen negatiivisesti. Olen sen verran huumorintajuton ja puritaani paahtaja, että en ymmärtänyt otsikkoa "Homssantuu kohtaa aivoissasi preussilaisen niuhottajan." Koska istuminen on jo itsessään vaikeaa, en haluaisi enää lukea siitä vaikeaselkoisesti. . Jo pelkät ohjeet tuntuivat nauravan yritykselleni ja minulle tuli hiukan säälittävä olo. Minusta kirja tuntui jotenkin velttoja ja selitteleviä tätiratsastajia varten tehdyltä. Minä en toki ole sellainen, enhän? Voisin kyllä pyytää miestäni kontilleen maahan esittämään minulle hevosta (ks. Mary Wanless), mutta säälittävä en ole! Eikä mieskään kyllä suostuisi.

"Voisin kyllä pyytää miestäni kontilleen maahan esittämään minulle hevosta, mutta säälittävä en ole!"


Kirja on kuitenkin täynnä mielekkäitä ja jokaiselle sopivia ohjeita. Hassuttelevan otteen ei saa antaa hämätä. Jos humoristinen esitystapa häiritsee, täytyy otsikot ja kielikuvat kiertää kuin lantakasat maneesissa ja keskittyä olennaiseen. Kuten vaikkapa seuraaviin

  • Hyväkuntoinen ratsastaja säästää ratsuaan, huonokuntoinen leikkii hevosensa terveydellä. Myös ratsastustaitoa pitää kehittää, sillä rraitava rasittaa hevosta vähemmän kuin aloittelija. Kun ratsastus tuntuu kevyeltä, pieni jännitys tai säilähdys ei lamaa koko suorituskykyä. 
  • Oli hevonen malliltaan silakka tai tynnyri, ratsastajan pitää saada lantionsa rennosti oikeaan asentoon ja pohkeet kyljen tuntumaan. Pienellä ja paksulla hevosella se tarkoittaa, että jalustinhihnoja lyhennetään joskus reilustikin.
  • Jos nivustaipeet tai ulkoiset sukuelimet hankautuvat ratsailla, vika piilee melko varmasti satulassa tai vaatteissa. (lue myös: Puhutaan alapääjuttuja)

"Hassuttelevan otteen ei saa antaa hämätä."


Kirjan ehdotonta aatelia ovat luvatun mukaiset istuntaharjoitukset. Se ei ole vaikealukuinen kuin otsikkojen suhteen ja nekin aukeavat itse tekstissä. Hanki viimeinkin se jumppapallo ja ryhdy tuumasta toimeen. Centered Riding -ohjauksesta oppinsa ammentavat harjoitukset sopivat kotona suoritettaviksi. Voit etsiä syviä vatsalihaksia ja opetella oikeanlaista hengitystekniikkaa ihan kuolemanvakavissasi, vaikka otsakkeet eivät niin teekään. Parhaisiin tavoitteisiin pääset yhdessä kaverin kanssa. Tai vaikka lasten kanssa, he innostuvat laukkaharjoituksista varmasti!

Ja mitä tulee niihin nimiin, minä tarvitsen ehdottomasti kirjan nimen mukaista Pennejä taivaasta -venytystä. Sen luvataan auttavan siinä, että helmasyntini, eli ulospäin sojottavat kyynärpäät, saataisin vihdoin sovitettua.

Huomenna on pitkäperjantai, mutta tämä synti täytyy sovittaa ihan itse.

Sojottaa, vinottaa, kenottaa...

Käsien välissä on nyrkin verran tilaa. Onko?

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja on ihan Super! Lainasin itse kirjastosta ja lueskelin pariin kertaan läpi. Tämän kirjan avulla muistin taas miten tärkeään on itse verrytellä ja venytellä. Nykyisin venyttelenkin kotona jo ennen tallille lähtöä. Kirjan tulen ostamaan, kun seuraava palkkapäiväni koettaa! (: Kirja ei minusta ollut raskasta luettavaa ja jotenkin lähestyi asioita ei niin haudan vakavasti, joka sai tämän savolaistytönkin ahmimaan kirjan. Tykkään! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Se on nimenomaan kevyttä luettavaa,vaikka asiat on ihan oikeita.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...