keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hevoskuumetta ja hovulaatioita


En tiedä, mitä on vauvakuume, mutta hevoskuumeen tiedän. Minä hovuloin. Hovuloiva vetää puoleensa hevosia, muttei juurikaan vastakkaista sukupuolta, ellei sitten satu hovulaation hetkellä jo olemaan parisuhteessa.

Hormonini hyrräävät. Jos minusta tulisi vielä maitoa, rintojani kipristäisi. Hevostarvikkeiden osto tuntuu pakolliselta eikä haittaa, kenen hevoselle niitä ostan. Kunhan saan ostaa enkä vain haaveilla ja hypistellä. Iloitsen jokaisesta hevosesta ympäristössäni. Näen hevosia kaikkialla. Jokaisen palkkapäivän lähestyessä tunnen olevani kuin tulisilla hiilillä.

"Minä hovuloin!"


En malttaisi odottaa hetkeä, jolloin talutan oman hevosen pois trailerista. "Minä tarttuisin sinuun kysymättä", minä hyräilisin. "Olet todella kaunis", sanoisin sille.  "Ja minä elän vain hetken verran."

Hevosen kokoinen sen pitäisi olla. Luonteeltaan yhtä monikäyttöinen kuin Tintti oli. Herkkyyttä yhtä paljon kuin Herkkiksellä. Ponnua ja rohkeutta yhtä paljon kuin Frankiella oli. Niistä aineksista olisi elämäni hevonen tehty. Täykkäriä siinä olisi hyvä olla, mutta liian nopea se ei saisi olla. Rohkea hevonen on kuitenkin aina hiukan omapäinen. Jos hevonen kykenee tekemään tosi paikassa omia ratkaisuita, se ei aina ole helpoin mahdollinen. Perinteinen tädinkuljetin ei tulisi kyseeseen. Ainakin karsastan sanaa kovasti.

Värillä ei ole väliä. Oikeasti. En ole koskaan ajatellut, että hevoseni pitäisi ollan jonkun tietyn näköinen. Kunhan olisi terve. Ja kuten aina, terveydelläkään ei varmaan olisi väliä enää sen jälkeen, kun se olisi oma ja rakas. Sukupuolellakaan ei ole väliä. Tai no, oria en halua.

Oikeasti minulle riittäisi Helppo A, re 110cm. Kenttää haluaisin mennä Helppoon saakka.

Hevoskauppojen hedelmälliset vuoteni eivät kuitenkaan valitettavasti ole juuri nyt. Ellei sitten kävisi vahinko. Ehkäisystä huolimatta. Ehkä minä ensi viikolla menenkin vahingossa hevoskauppaan ruokakaupan sijaan...

- Kulta, en olisi ikinä uskonut, mutta meille tulee sittenkin hevonen! Eihän sen pitänyt olla mahdollista! minä hihkaisisin ovelta.

Nostaisikohan mieheni minut vahvoille käsivarsilleen ja pyörittäisi onnellisena ympäri eteistä tietäen, mihin kaikki aika ja rahat jatkossa menisivät? Vai nostaisikohan hän minut vain ovesta ulos ja kysyisi

- Kenen se on?




10 kommenttia:

  1. Sain varmaan vatsalihasten vakavanlaatuisen revähtymän tätä lukiessa! Saat mitä suurimmat sympatiani, sillä minäkin hovuloin ja pahasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi-joi, anteeksi!
      Äiti-ihmisillä on näissä tapauksissa sekin lisävaara, että voi tulla pissat housuun!
      Toivottavasti sinulla ei tullut. ;-)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Sanos muuta. Eilinen ratsastustunti taas vain pahensi asioita. Meinasin ostaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi elämäni hevosen.

      Poista
  3. Mun tallissa on sun hevonen ;) Kuvankaunis kenttätamma ja juuri oikealla tasolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, ei näitä! Tätä vähän pelkäsin, kun tällaisen tekstin kirjoitan!

      Poista
  4. Hovulointia täälläkin ilmassa pahasti. Voi olla että ehkäisy pettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytmimenetelmällä on sellainen paha tapa. Tässähän ei oikein muu ehkäisy auta...

      Poista
  5. Ahhahah, kiitos päivän piristyksestä! Itsellä on jatkuva hovulaatio päällä ja jos rahatilanne edes yhtään sallisi, ehkäisy pettäisi välittömästi :D Taitaa tämä vuodenaika olla otollinen hovuloinnille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että hovulaatio laimenee aina loka-marraskuussa, mutta muuten se on voimissaan ympäri vuoden.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...