Elämä tekee tyhmäksi

Käyn maanantai-iltaisin uintikurssilla. Saunan lauteilla uinnin jälkeen joukko eri ikäisiä naisia keskustelee milloin mistäkin. On puhuttu talonrakennuksesta, Marjo Matikainen- Kallströmistä, koristekarppien hoitamisesta, lapsista, opiskeluaikojen hullutuksista ja lapin hyttystilanteesta. Se on erityisen virkistävää, koska elämäni totta puhuen on nykyisin hieman aivotonta. En tiedä kenenkään kanssakylpijäni nimeä, mutta juttua on piisannut. Saunaan riisutaan niin vaatteet kuin arkiroolit. Tittelit jäävät pukuhuoneeseen.

Liisa Kukkola kirjoitti Etelä- Saimaaseen kolumnin (9.4.2015) otsikolla "Rakas, sinusta on tullut tyhmä." Tajusin välittömästi, että olisin juurikin tuollaiseen kuvitteelliseen tv-formaattiin sopiva yksilö. Minä, joka joskus käänsin pro graduani varten kreikan- ja hepreankielisiä tekstejä, olin kartalla maailmanpoliittisesta tilanteesta ja muistin jotain jostain opiskelemastani, elän nykyisin täysin tyhjäkäyntitilassa. Voin miettiä Maisa Torpan tissejä ja päivittää Facebookiin, että minua ja Maisaa yhdistää se, että meillä on molemmilla tissit ja blogi tuntematta siitä lainkaan häpeää. Tosin minä olen syytön rintojeni kokoon eikä teistä kukaan varmaankaan lue tätä blogia siksi, että minulla on rinnat.

Minusta on tullut vähän tyhmä. Työni on mukavaa ja mielenkiintoista ihmistyötä, mutta ei ehkä älyllisesti järin haastavaa. Töiden jälkeen koen, että minulta on säästynyt energiaa panostaa hevosharrastukseen, Disney-prinsessojen näyttelemiseen Prinsessat-pelissä tai poikani kummallisten sanojen suomentamiseen. Kun talo illalla hiljenee, tuijotan Tempation Islandia tai katson, miten Matti Nykänen ratkesi taas ryyppäämään. Viikonloppuiltaisin katsomme miehen kanssa Downton Abbeyta. Minä uusintana, koska mieheni heräsi kiinnostumaan sarjasta vasta hiljattain, eikä minua näytä lainkaan häiritsevän, että katson jaksoja uusintana. Kun mies on työmatkalla, viritän telkkariin Sinkkuelämää. Tuttuus luo turvallisuutta.

"Minusta on tullut vähän tyhmä."

Neulon sukkaa. Luen hevostallinetin hölmöjä keskusteluja. Päivitän Facebookia, tuota ainoaa sidettäni ulkomaailmaan. Tallilla uppoudun hevosiin ja pinnistelen, etten puhuisi niistä jatkuvasti myös tallin ulkopuolella. Suurimman älyllisen saavutukseen elämääni tuonee Scrabblen pelaaminen viikonloppuiltaisin mieheni kanssa, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tuhmista sanoista saa kustakin 10 lisäpistettä, olemme mieheni kanssa päättäneet. Naughty word- bonus!

Tiedättekö minkä kuvittelen pelastavan minut tältä ruuhkavuosien rappiotilalta, jossa olen päättänyt käyttää kaiken töiltä liikenevän aikani vain siihen, mikä minusta on kivaa? Se, että tiedän opiskelleeni seitsemän vuotta yliopistossa ja valmistuneeni sieltä. Voin aina päteä sillä. Minähän toki voisin katsoa uutiset. Mutta en katso.

Muuten en taida olla kummoisempi tuulitunneli, vaikka satuinkin tietämään ennestään, missä Jemen sijaitsee. Yliopistotutkinto on joka tapauksessa kvaalannut minut, joten minulla on varaa myös hylättyihin suorituksiin. Ainakin tässä elämänvaiheessa.

Lupaan vielä viisastua. Huomenna aloitan. Kesäksi kuntoon, taijotain...