tiistai 24. maaliskuuta 2015

Puhutaan hevosista (ja vähän parisuhteesta)

Parisuhteessa on tärkeää kuunnella ja tulla kuulluksi. Minä luonnollisesti puhun hevosista koko ajan samalla, kun mieheni esittää kuuntelevansa. Leikillämme välillä toteamme, että hän tietää hevosista enemmän kuin kokee tarpeelliseksi. Sillä tietomäärällä pystyy kuulemma ainakin lounaskeskusteluissa olemaan jollain tapaa mukana keskustelussa.

Hiljattain kysyin mieheltäni, miten hän aloittaisi aktiivisen keskustelun hevosista. Minusta ainakin tuntuisi vaikealta keskustella koripallosta järkevästi. Mieheni suhatutui tehtävään asiaan kuuluvasti hiukan kieli poskessa.


Minä rentoutuu pakkasmaastossa.
- No okei, minkä värisiä ne on?
- Nämä kaksi ovat molemmat rautiaita.
- Onko ne eri rotuisia?
- On joo, täysverinen ja puoliverinen
- Kumpi niistä on isompi?
- No sillä toisella on pidempi selkä kuin toisella, mutta muuten säkäkorkeus on sama. Kysy vielä jotain muuta?
- Voidaanko mennä jo yläkertaan pötköttämään, sieltä mä en pääse karkuun ja voit jatkaa niistä ruskeista puhumista, mies lopulta ehdotti hyväntahtoisesti.

Kaikenlaisten avioliittovinkkien jälkeen mielstäni jäljelle jää yksi tärkeä asia: ihmisellä pitää olla parisuhteen lisäksi aina oma intohimon kohde, koska silloin hän voi parhaiten ymmärtää toisen intohimoa. Tuo intohimo ei saa kuitenkaan ajaa yhteisten asioiden ohi. En ole kuitenkaan varma siitä, kuinka väkisin kiinnostunut kenenkään pitää olla asioista, jotka eivät ole omaa sydäntä lähellä. Tärkeintä on antaa toisen olla kiinnostunut. Ja vaikka esittää itse kiinnostunutta, jotta toinen tulee kuulluksi.

Suhteeni koripalloon ei tule koskaan olemaan sama kuin miehelläni, mutta tiedän, miten tärkeää harrastus voi olla. Vaikka sekä yhteinen että perheen kanssa vietetty aika on pikkulapsiperheessä aina vähän kortilla, on omille intohimoille tärkeä jättää tilaa ja tehdä niitä kuuluisia omia juttuja. Ensin olen minä, sitten tulee me. Joskus täytyy vähän etsiä, vuoroin minua ja vuoroin meitä. Tasapainon pitää kuitenkin säilyä.

Siinä on pitkän parisuhteen haaste ja vaikeus: varsa pitää kouluttaa, lasta täytyy kasvattaa ja parisuhdetta hoitaa eikä se aina tapahdu mutkattomasti ja helposti. Kenelläkään meistä ei ole viisastenkiveä. (Paitsi jos sinulla on, kerro ihmeessä!)

"Varsa pitää kouluttaa, lasta täytyy kasvattaa ja parisuhdetta hoitaa."


Lue täältä lisää.


4 kommenttia:

  1. Meillä mies ei piittaa hevosista, vaan hänen juttunsa on kalastus. Itse käyn tallilla 3-4 kertaa viikossa arkisin, työpäivän päälle, joten saankin kuulla usein sunnuntai-iltana leikkisän lausahduksen "hei hei, nähdään ensiviikonloppuna". Mieheni joutuu välillä väkisinkin kuuntelemaan "luentoja" hevosista ja ratsastustunneista. On osannut poimia korvan taakse vähän sitä sun tätä ja kerran tokaisikin, että koiralenkillä oli vastaan tullut poni: "se oli varmasti shettis. Veikkaan, että käytössä oli olympiakuolain, ja ei, sillä ei ollut lännensatulaa. Näytti kulkevan hienosti muodossa". Todellisuudessahan mies ei tiennyt edes mitä nuo tarkoittaa, mutta osaa onneksi suhtautua huumorilla, vaikka sitten välillä joutuukin kuuntelemaan näitä heppahömpötyksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Välillä mietin, olisiko minusta koskaan samaan, mihin miehestäni. Hän kuitenkin antaa minun jauhaa juttujani. Oikolukee myös yleensä jokaisen tekstin, minkä tänne kirjoitan.

      Entisen valmentajan uusi miesystävä oli niin ikään halunnut esittää hevoskiinnostunutta. Sai sitten hellyyttävästi kysyttyä ensimmäisenä kysymyksenään, että nyt kun sinulla on se uusi hevonen, onko sinulla sille pinteleitä. :D

      Poista
  2. Postauksesi osui naulankantaan, mitä tulee tasapainon löytämiseen parisuhteessa ja varsinkin pidemmässä sellaisessa! Meillä on myös löytynyt aika hyvä tasapaino harrastusten suhteen: Mies oli vielä muutama vuosi sitten intohimoinen videokuvaaja ja minähän sitten hyödynsin häntä ratsastustuntieni videoijana. Meillä oli sopimus, että käyn hänen kanssaan harjoittelemassa varjoliitoa tai lennättämässä leijaa suunnilleen yhtä monta kertaa kuin hän käy mukanani ratsastustunteja kuvaamassa. Kun vaihdoin ratsastuskoululaisen arjen vuokrahevosteluun ja aloin harrastaa puolestani valokuvausta entistä enemmän, miehenkin suurin mielenkiinto oli siirtynyt kuvaamisesta ja ilmailusta musiikkiin. Nykyään minä selitän miehelle musiikin teoria-asioita ja mies selittää minulle kameran toimintaa ja ratkoo ystävällisesti kuvausongelmiani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaapa hyvältä systeemiltä! Varsinainen win-win -tilanne!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...