Mitä minä luen?
Olen huono blogien lukija, vaikka itsekin bloggaan. Joskus joku treenivinkki saattaa tarttua mukaan jostain blogista, mutta itse ratsastamiseen tai hevosen hoitamiseen haen tietoutta netistä hyvin vähän. Kun tulee hätä, kysyn valmentajaltani ja luotan treenaamisessa hänen näkemykseensä.
En osaa fanittaa muita kuin rautaisia ammattilaisia. Ammattilaisilla taas on niin paljon tekemistä talleilla, ettei heillä ole aikaa istua koneiden ääressä ottamassa hienoja kuvia, editoimassa videoita, miettimässä kieliasuja tai vastaamassa kommentteihin. Viime aikoina kyllä moni ammattilainenkin on alkanut blogata. Se ei silti tarkoita, että heidän bloginsa ylittäisivät kiinnostavuuskynnykseni.
Blogit ovat omanlaisensa maailma. Vaikka luen monia blogeja, en ole kovin säännöllinen lukija. Minulla ei ole tarvetta päästä arvioimaan amatöörejä heidän ratsastuksessaan. En halua ihmetellä, miten kummallisesti jotkut hoitavat hevosiaan. En kaipaa kenenkään besserwisseröintiä. En halua lukea täydellisestä elämästä, en ainaisista epäonnistumisista. En myöskään kaipaa muotikatsauksia. Enkä kestä systemaattisia kirjoitusvirheitä tai puhekielistä tekstiä. Yksittäisiä virheitä toki tulee kaikille.
Haluan sen sijaan lukea ytimekkäitä tekstejä ja katsoa kivoja kuvia. Haluan viihtyä, nauraa ja saada pohdittavaa. Kotona ollessani kaikki tekemiseni keskeytetään lähes poikkeuksetta, joten pidempiin teksteihin syventymisen yrittäminen on turhauttavaa. On kuvaavaa, että omat tekstini syntyvät yleensä hevosen selässä tai talli- ja työmatkoilla autossa. Yhden tekstin puhtaaksikirjoittamiseen kuluu ehkä vartti. Kone mukaan vessaan...
Iltaisin, jos minulla vain suinkin on aikaa, tekee mieli lukea hevoskirjoja ja -lehtiä. Elämä ei ole pelkkää hevosia, vaikka sitä ei aina uskoisikaan. Useimmiten tulee luettua ihan jotain muuta. Nyt luen Ville Kivimäen kirjaa Murtuneet mielet. Suosikkikirjani taitaa edelleen olla Donna Tartt´in Jumalat juhlivat öisin. Lisäksi tykään lukea melkein mitä tahansa elämäkertoja.
Miksi minä sitten itse kirjoitan blogia? Koska tallilla mietittyjä asioita on kiva purkaa, kirjoittaminen on mielestäni mukavaa eikä miestä voi kuormittaa aivan kaikilla hevosjutuilla.
Kaksi hauskaa hevosblogia tulee kuitenkin tässä. Nämä tuskin ovat uusia kenellekään.
Kavioliitossa 30 vuotta
Hei, tuolta saapuu Charly
P.S. Rouskutellen! -blogissa oli lukemisaiheesta hyvä postaus viime viikolla. Lue se täällä: http://jauhokuono.blogspot.fi/2015/03/mita-tapahtui-kaunokirjallisuudelle.html
En osaa fanittaa muita kuin rautaisia ammattilaisia. Ammattilaisilla taas on niin paljon tekemistä talleilla, ettei heillä ole aikaa istua koneiden ääressä ottamassa hienoja kuvia, editoimassa videoita, miettimässä kieliasuja tai vastaamassa kommentteihin. Viime aikoina kyllä moni ammattilainenkin on alkanut blogata. Se ei silti tarkoita, että heidän bloginsa ylittäisivät kiinnostavuuskynnykseni.
Blogit ovat omanlaisensa maailma. Vaikka luen monia blogeja, en ole kovin säännöllinen lukija. Minulla ei ole tarvetta päästä arvioimaan amatöörejä heidän ratsastuksessaan. En halua ihmetellä, miten kummallisesti jotkut hoitavat hevosiaan. En kaipaa kenenkään besserwisseröintiä. En halua lukea täydellisestä elämästä, en ainaisista epäonnistumisista. En myöskään kaipaa muotikatsauksia. Enkä kestä systemaattisia kirjoitusvirheitä tai puhekielistä tekstiä. Yksittäisiä virheitä toki tulee kaikille.
Haluan sen sijaan lukea ytimekkäitä tekstejä ja katsoa kivoja kuvia. Haluan viihtyä, nauraa ja saada pohdittavaa. Kotona ollessani kaikki tekemiseni keskeytetään lähes poikkeuksetta, joten pidempiin teksteihin syventymisen yrittäminen on turhauttavaa. On kuvaavaa, että omat tekstini syntyvät yleensä hevosen selässä tai talli- ja työmatkoilla autossa. Yhden tekstin puhtaaksikirjoittamiseen kuluu ehkä vartti. Kone mukaan vessaan...
Iltaisin, jos minulla vain suinkin on aikaa, tekee mieli lukea hevoskirjoja ja -lehtiä. Elämä ei ole pelkkää hevosia, vaikka sitä ei aina uskoisikaan. Useimmiten tulee luettua ihan jotain muuta. Nyt luen Ville Kivimäen kirjaa Murtuneet mielet. Suosikkikirjani taitaa edelleen olla Donna Tartt´in Jumalat juhlivat öisin. Lisäksi tykään lukea melkein mitä tahansa elämäkertoja.
Miksi minä sitten itse kirjoitan blogia? Koska tallilla mietittyjä asioita on kiva purkaa, kirjoittaminen on mielestäni mukavaa eikä miestä voi kuormittaa aivan kaikilla hevosjutuilla.
Kaksi hauskaa hevosblogia tulee kuitenkin tässä. Nämä tuskin ovat uusia kenellekään.
Kavioliitossa 30 vuotta
Hei, tuolta saapuu Charly
P.S. Rouskutellen! -blogissa oli lukemisaiheesta hyvä postaus viime viikolla. Lue se täällä: http://jauhokuono.blogspot.fi/2015/03/mita-tapahtui-kaunokirjallisuudelle.html
Voi kiitos! Olen otettu tästä kunniasta.
VastaaPoista