Helsinki Horse Fair - kepparielämää
Hevosmessujen sunnuntaiaamuna meitä odotti terassilla ikävä yllätys. Tyttäreni Milla-kepparin harja oli päätynyt pesänrakennustarvikkeeksi joko oraville tai pikkulinnuille. Onneksi apu ei ollut kaukana. Näppärä äiti kaivoi esiin jesaria, jonka päälle laitettiin kaunis kangaskukkanen. Milla oli valmis Helsinki Horse Fair - messujen keppariareenalle.
Vietimme naistenpäivää Messukeskuksessa tyttöjen kesken, ihan kaksistaan. Keppariareenalla oli keppihevoskisat kesken ja lähtöjä yli 100, joten sinne pääsisimme vasta monen tunnin kuluttua. Itse kilpailuun olisi luonnollisesti pitänyt ilmoitautua jo etukäteen. Jälki-ilmoittautuminen ei ollut mahdollista.
Ensi töiksemme kävimme katsomassa poliisihevosia ja sitten suuntasimme kohti hevosmuotinäytöstä. Tytär ihasteli kiiltonahkaisten saappaiden strassikoristeluja. Jokainen viisivuotias rakastanee timantteja ja kimallusta! Lopuksi saimme Keravan Horse&Riderin muotinäytöksen juontaneelta Ronjalta Millalle hienon pinkin ruusukkeen. Harjan menetys ei enää tuntunut yhtä pahalta jutulta kuin aamulla.
Chia de Gracian ständillä kävimme tutustumassa chia-siemeniin, jotka monilla kesäihottumasta kärsivillä hevosilla helpottavat oloa ja parantavat harjankasvua. Totesimme kuitenkin, että Millan tapauksessa äidin pitää nyt vain kaivaa villalangat esiin ja napoa ratsulle uusi harja.
Viimein pääsimme keppariareenalle. Milla oli nuorena keppihevosena vielä vähän epävarma hyppääjä, mutta kun se äidin kanssa kieltäytyi hyppäämästä, otti tytär ohjat käsiinsa, ja niin sitä sitten mentiin! Kengittäjä Janne Jalonen vieraili keppariareenalla juurikin näihin aikoihin, joten tytär sai myös opastusta kepparinsa kavionhoitoon. Vuoleminen tapahtui käden käänteessä ja tytär oli ohjeistuksesta tyytyväinen - ja kisa jatkui!
Vielä vähän esteratsastuksen seuraamista, vikellyspukin kokeilemista ja sitten jätskit, lakut, ilmapallot ja odotettuna ohjelmanumerona junalla kotiin. Kun vielä Hevarin myymälästä saimme kotiinviemisiksi Polle- pehmolelun ja Polle -sukat, voidaan todeta reissu onnistuneeksi tyttären sanoin
- Kuinka kauan pitää odottaa, että päästään tänne uudelleen?
![]() |
Ei harja hevosta tee. |
Ensi töiksemme kävimme katsomassa poliisihevosia ja sitten suuntasimme kohti hevosmuotinäytöstä. Tytär ihasteli kiiltonahkaisten saappaiden strassikoristeluja. Jokainen viisivuotias rakastanee timantteja ja kimallusta! Lopuksi saimme Keravan Horse&Riderin muotinäytöksen juontaneelta Ronjalta Millalle hienon pinkin ruusukkeen. Harjan menetys ei enää tuntunut yhtä pahalta jutulta kuin aamulla.
Chia de Gracian ständillä kävimme tutustumassa chia-siemeniin, jotka monilla kesäihottumasta kärsivillä hevosilla helpottavat oloa ja parantavat harjankasvua. Totesimme kuitenkin, että Millan tapauksessa äidin pitää nyt vain kaivaa villalangat esiin ja napoa ratsulle uusi harja.
Viimein pääsimme keppariareenalle. Milla oli nuorena keppihevosena vielä vähän epävarma hyppääjä, mutta kun se äidin kanssa kieltäytyi hyppäämästä, otti tytär ohjat käsiinsa, ja niin sitä sitten mentiin! Kengittäjä Janne Jalonen vieraili keppariareenalla juurikin näihin aikoihin, joten tytär sai myös opastusta kepparinsa kavionhoitoon. Vuoleminen tapahtui käden käänteessä ja tytär oli ohjeistuksesta tyytyväinen - ja kisa jatkui!
Vielä vähän esteratsastuksen seuraamista, vikellyspukin kokeilemista ja sitten jätskit, lakut, ilmapallot ja odotettuna ohjelmanumerona junalla kotiin. Kun vielä Hevarin myymälästä saimme kotiinviemisiksi Polle- pehmolelun ja Polle -sukat, voidaan todeta reissu onnistuneeksi tyttären sanoin
- Kuinka kauan pitää odottaa, että päästään tänne uudelleen?
Alle vielä Meri Sataman kuvaamaa videota keppareiden liikearvioinnista parin vuoden takaa. Kengittäjä Janne Jalosella oli ihailtavaa pelisilmää keppariharrastuksen tärkeydelle!
Heissun! Järkkään blogissani valokuvauskilpailua, aiheena tietenkin viimeisin Horse Fair. :) Tervetuloa mukaan!
VastaaPoistahttp://lannennopein.blogspot.fi/2015/03/valokuvauskilpailu-helsinki-horse-fair.html
Kiitos kutsusta!
PoistaJos Millaa kiinnostaisi vaikka vähän katsoa, minulla 11-vuotiaalla tytöllä on keppareita, ja blogikin! Olisi kiva jos hänelle voisi vaikka vähän näyttää :) blogi: khtnarit.blogspot.com ja sivut khtnarit.webs.com
VastaaPoistaKiitos. Mepä katsomme. Meillä on nyt tarkoitus vähän laajentaa keppihevoskantaa kesäksi. Eihän keppari nyt yksin voi elää. :)
Poista