Vedin ratsastustunnille lähtiessäni jalkaani sukat, jotka ostin Sellon Prismasta tammikuussa 2007 pian sen jälkeen, kun aloitin ratsastuksen uudelleen. Tämä kertoo hyvin ratsastusvarusteitteni iästä ja tasosta. Nyt olen suunnitellut ostavani kesäksi uudet ratsastuskengät nykyisten jesarilla paikattujen tilalle. Ne palvelivat viisi vuotta.
Syksyyn 2012 saakka omistin vain yhdet ratsastushousut, jotka kuluivat siinä vaiheessa lopullisesti puhki. Sen jälkeen löysin silloisen tallikaverini maahantuoman ruotsalaisen
Martha Ridewear -merkin ja jotenkin menin sekaisin. Housuja alkoi kertyä aivan kuten muutakin Martha- vaatetta sekä talli- että arkikäyttöön. Valtaosan tallivaatteistani ostan kuitenkin rikkoontuneiden tilalle tai kierrätän vanhoista arkivaatteista, kuten
Tiiakin blogissaan kertoo tekevänsä. Ratsastin monta talvea anopin vanhoissa talvikengissä.
 |
| Martha-pipo ja huivi eivät ole tallikäytössä, vaikka tässä ollaankin päädytty tallin kautta Haltiaan kahville. |
Ehdottomasti pitkäikäisimmät suosikkivaatteeni olen ostanut talvella 2007 alennusmyynnistä. Ne ovat käytössä edelleen. Molemmat ovat
Horzesta, jonka laatua useimmat tuntuvat aina parjaavan. Nämä ainakin ovat kestäneet lukuisat pesut ja käyttökerrat. Teknisiin paitoihin tosin on tullut sellaista ominaistuoksua, joka ei kohta kestä omaakaan nenää...
Horze on valitettavasti lopettanut molempien suosikkieni valmistamisen ja uusia vastaavia en löydä tilalle. Näillä siis mennään. En muutenkaan ymmärrä, miksi fleecetakeissa ei ole nykyisin kunnolla pituutta! Selkä ja munuaiset pitää saada lämpimiksi.
 |
| Ostin punaisia teknisiä paitoja kaksi kappaletta kesällä 2009. |
 |
| Käytössä edeääeen kesällä 2012 |
 |
| Ja Keravalla kesällä 2013 |
 |
| Kaksi fleecetakkiani venyivät ykkösraskauden mukana ja palautuivat nopeammin kuin pitäjänsä. Kuva keväällä 2010. |
 |
| Talvi 2010. Edelleen molemmat käytössä. Samoin joululahjaksi vuonna 1991 saadut chapsit. Oliko sinulla tällaiset? |
 |
| Fleeceakit kestivät toisenkin raskauden talvella 2013... |
 |
| ..ja jäähyväiset Tintille lokakuussa 2014 |
 |
| Takit edelleen käytössä nyt 2015. Takin alla minulla on todennäköisesti punainen treenipaita. |
Kuinka vanhoja sinun luottovarusteesi ovat?
.jpg)
Vanhassa vara parempi :)
VastaaPoistaTotta!
PoistaHih, minulla on 90-luvun vaatteitakin käytössä, ja hevosilla on muutama harja jotka on ostettu ensimmäisille hoitohevosille 80-luvulla. :)
VastaaPoistaAjatella, että minä taas heitin pois laatikollisen tuollaisia varusteita kesällä 2006 arvaamatta, että pian olisi taas takaisin hevosen selässä.
PoistaNuo chapsit tosiaan olivat tallessa. Ne lahosivat joku vuosi sitten jalkaan.
Miun ehdottomat luottotumppuni, jotka ovat kädessä joka talvi ratsastuksen aikaan (ja paljon muutenkin) vuodesta toiseen, ovat siskoni tekemät yläasteen käsityötunnilla. Sisko on syntynyt -82 ja käytti tumppuja itsekin jonkun aikaa ne tehtyään.. Ihan parhaat tumput! (ja siis kahdet päällekäin, niin sormet tarkenee hyvin. Pikkusormelle tietty oma läpi ;))
VastaaPoistaIhanaa, tuollaisia muistan meidänkin neuloneen ala-asteen loppuvaiheessa, kun joitain aiheita sai käsityötunneilla itse valita!
PoistaKivoja kuvia :) Hih, juuri katsoin, että mulla oli täsmälleen samat housut ja ratsastustakki viime sunnuntaina otetussa kuvassa, kun vuonna 2007 otetuissa... Ehkä saisin joskus uusia ratsastusvaatteitani ihan luvan kera ;) Toki tuossa välissä on ollut kahdet muutkin housut, mutta niistä on aika jättänyt ja nämä yhdet vaan edelleen on ehjänä. Talvitakki on siitä asti ollut sama... Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaNäin se menee, miksi niitä toisaalta pois heittämään, jos ovat toimivia ja hyviä. Ratsastusvaatteeissa on muutenkin aika vähän muotia, ellei muotiväreiksi katsota ikuisesti pysyviä tummansinistä, ruskeaa, beessiä ja mustaa... Tai harmaata. :D
PoistaJoo menee itseltäkin täysin hermo liian lyhyisiin ratsastuspaitoihin, takkeihin ja huppareihin. Ei ole kovin mukavaa ratsastella alaselkä paljaana. En ole edes mikään järin pitkäselkäinen ja silti aina sama ongelma. HV Pololla on mukavan pitkiä paitoja.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, pitääkin katsastaa. Nykyisin myös tosi monet ratsastushousut ovat sellaisia hipstereitä. vyötäröhousuja saa suorastaan etsiä.
PoistaHapsuchapsit <3 Täältä löytyy vihreät, wahlstenin tekemät, vuodelta -96 tai -97. Sopivasti kuluneet ja jalkaan muotoutuneet. Suurin mysteeri lienee se, että miten voivat vielä mahtua! :)
VastaaPoistaSe oli se kuuluisa kasvunvara. 90-luvulla grunge oli muotia ja kaikilla pyöri vaatteet päällä.
PoistaTallikäytössä on yhä kaksi 90-luvun puolivälissä Seppälästä ostettua pooloa. Eivät hajoa sitten millään.
VastaaPoistaEkat Pikeurin housuni kasvoivat mun mukanani. Ne sain poolojen kanssa joskus samoihin aikoihin. Viitisen vuotta sitten rupesivat paikat kulumaan puhki, sitä ennen hajosi vetoketju. Kun ostin täsmälleen samanlaiset tilalle niin uudet olivat 2 numeroa suuremmat :D
Nykytuotteet eivät kestä samoja aikoja, tosin harrastusmääräkin on lisääntynyt. (Hups, työhanskat kestivät avautuvia nyrkkejäni n. 15 tuntia ja nyt on nimettömistä pinnoite karannut.)
Pikeur lienee samaa hyvää laatua kuin Cavallo, jonka housut itse kulutin puhki lähes päivittäisellä käytöllä viiden vuoden aikana. Sittemmin housuja on tosiaa kertynyt niin monia, etten osaa oikein sanoa, kuinka hyvin ne kestävät. Silloin kun käyttää vain yksiä housuja, voi paremmin liputtaa niiden kestävyyden puolesta.
PoistaPöh kuule, ne tekevät vain hiton paljon pienempiä kokoja nykyisin ja väittävät niitä muka samankokoisiksi kuin ennen... ;-)
Vanhin oma käytössäoleva varuste on ensimmäinen raippa, joka on matkan aikana entisellä tallillani ryöstetty(joku varmaan lainasi ajattelemattomuuttaan ja unohti palauttaa). Löysin raipan vuosia myöhemmin samalta tallilta ja se oli helppo tunnistaa paitsi eriskummallisesta väristä, myös raipan päädyn puremajäljistä, jotka se aikanaan sai koiraltamme. Ns. "kuluvista varusteista" luotettavin on ollut edelleen käytössäoleva kenkäpari, jonka sain naapurin paria vuotta vanhemmalta tytöltä kenkien hänelle jäätyä pieniksi (vuosi oli 03 tai 04). Noin 10 vuoden aktiivisen käytön jälkeen vaihdatin kenkiin pohjat, eikä uusien ostaminen käynyt mielessäkään :D
VastaaPoistaJotkut asiat eivät mene miksikään. minulla on täällä kotona siskon vanha perintöraippa. Se on aika huono raippa, mutta ostettu varmaan 80-luvun alussa.
PoistaViimeisimmät raippaostokseni ovat vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Ne useimmiten löytää hyvin. Minulla oli vuosikausia raippa, johon olin kieputtanut ympärille heijastinteippiä ja joka ei hävinnyt sitten millään, vaan aina se tuli jostain kulman takaa vastaan, vaikka miten olisins en jonnekin unohtaut. Se toimi hikiviilana ja vaikka missä asioissa moitteettomasti. kunnes sitten hävisi lopullisesti eikä ole putkahtanut mistään esiin.
Ratsastushousut, kunnolliset kokonahkapaikkaiset Turnierit. Epäilisin olevan vuosimallia 1986 ja niillä on jossain vaiheessa elämää ratsastettu päivittäin monta hevosta. Nyt oli kaapissa n.20v ja sieltä ne löysivät taas tiensä käyttöhousuiksi, mahtaviksi sellaisiksi! Ei ole enää samanlaisia saatavana, sääli.
VastaaPoistaSamaa ikäluokkaa ovat nippu kannuksia. Miksikään eivät olleet menneet, täysin käyttökelpoisia. Myös estekisaraippa samoilta ajoilta tallella.
Oih, minulla on myös ollut kokonahkapaikkaiset Turnierit! Mustat sellaiset. Niitä pestiin kerran kesässä marseillesaippualla, koska nahkapaikkaa ei tietysti voinut laittaa pesukoneeseen.
PoistaAi hitsit, möin ne sitten joskus pois, kun eivät olisi varmaan enää mahtuneet. Niissä oli sellainen hakaneulaviritys, että vetoketju kesti kiinni. Aika monilla meistä oli sellainen. Housut olivat jäykkiä eikä uusia ostettu ihan noin vain.
Omieni alle ei mahtunut välihousuja - paitsi ehkä sukkahousut - mutta ne hapsuvhapsit lämmittivät.