Kirjaesittelyssä Pihatto - jos hevonen saisi valita
Pihatto – jos hevonen saisi valita
Johanna Viitanen, Vudeka 2013. 192 sivua.
svh 32,80€
ISBN 978-952-6656-01-4
Luulen, että iso osa hevosväestä tietää, millaisen tallin haluaisi, jos sellainen olisi mahdollista rakentaa. Minun ihannetallini olisi yhdistelmä pihattoa ja perinteistä tallia.
Haluaisin mahdollisuuden pitää hevosia sisällä, mutta toisaalta haluaisin niiden pystyvän kulkemaan pihattomaisesti sisään ja ulos. Unelmieni talli on rivistö ns. enkkukarsinoita, joiden takana kulkisi hoitokäytävä ja muut normaalit tallitilat vesiboksia myöten. Karsinoista olisi käynti sekä käytävälle että ulos. Ovet avautuisivat suoraan aitaukseen. Ison osan vuodesta voisin antaa hevosten kulkea sisään ja ulos oman valintansa mukaan. Aitauksesta muokkaisin aktiivipihaton.
Matkallani olisi monta muttaa, joihin Vudekan Pihatto-kirja antaa ajattelemisen aihetta. Aivan kuten monessa muussakaan hevosiin liittyvässä asiassa, tässäkään asia ei ole on tai off: hevosen ei pidä olla ulkona pihatossa ilman loimea vain, koska ideologia sanoo niin. Eikä hevosta ole syytä toisessa ääripäässä sulkea karsinaansa 20 tunniksi vuorokaudessa. Väliin mahtuu ratkaisuita, jotka iso osa hevosista valitsisi, jos voisi valita.
Pihatosta puhuttaessa puhutaan usein luonnollisuudesta ja luonnonmukaisesta hevosenpidosta (Viitanen, 60.). On äärimmäisen hyvä kysymys, mitä tämä "luonnollisuus" todella on? Ei kesyhevonen asu luonnossa. Hevosia mietittäessä pitäisikin enemmän keskittyä niihin hevosen lajityypillisiin ominaisuuksiin, joista hevonen ei kesytettynäkään pääse eroon.
Miksi hevosen sitten pitäisi asua pihatossa ennemmin kuin ei? Kirja antaa yksiselitteisen vastauksen: laumaseura ehkäisee stressiä ja sen aiheuttamaa mahahaavaa ja ennen kaikkea tyynnyttää hevosten mielialaa ehkäisten häiriökäyttäytymistä. Laumassa hevoset liikkuvat enemmän, eikä lisäliikunta ole yhdellekään harrastehevoselle pahitteeksi.
Tallitöiden vastenmielisyys ei sen sijaan ole hyvä peruste siirtää hevosia tallista pihattoon. Aitaus kaipaa säännöllistä siivoamista siinä missä sisätallikin. Rahan säästäminenkään ei yksittäisenä syynä ole hyvä selitys, sillä hyvän pihaton perustaminen vaatii rahaa. Aitausten pohjien merkitys korostuu entisestään, kun hevoset kuluttavat niitä enemmän.
Kirja antaa omille talliunelmille siivet. Se ei väitä, etteikö huonoja pihattoja olisi olemassa eikä anna ymmärtää, että pihaton pitäminen olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Runsas kuvitus ja lukuisat perustelut järjen käytöstä hevosnpidossa saivat ainakin minut miettimään omaa unelmatalliani suuremmalla intensitettillä. Se ei mustavalkoinen ideologia vaan rykelmä erilaisia kompromisseja, joihin vaikuttaisi monet arjen asiat.
Siellä tietysti asuisi vain tyytyväisiä hevosia, joiden kanssa harrastaisi tyytyväisiä omistajia.
 |
| Myös perinteisessä tallissa asuvan hevosen elämä voi olla lajityypillistä ja perustua laumaelämään. |
Edit 23.2.2015
Luin saman kirjsn äskettäin. Pikkuisen tympäisee tuo nimi: jos hevonen saisi valita. Itse olisin nimennyt kirjan hieman neutraalimmin! Mutta hyvää tietoa ja upeita kuvia. Oma unelmatallini on itse asiassa aika lailla samanlainen kuin sinunkin. :) En haluaisi luopua karsinoista enkä tallin käytävästä, mutta esteetön kulku hevosille ulos ja sisään olis kyllä varmasti hevosille mieluinen. Näihin meidän nykyisiin olosuhteisiin sellaista on kyllä mahdoton perustaa, joten jatketaan entiseen tapaan: perinteisellä tallilla, mutta hevosia mahdollisimman paljon ulkona laumassa pitäen.
VastaaPoistaLuulen, että aika harvalla olisi mahdollisuus siihen unelmatalliin. Ja tuollainen vapaa käyskentelu sisään ja ulos kuluttaisi varmasti niitä uloskäyntejä ihan hirveästi. Ja ne kohdat taas vaatisivat tosi paljon pohjustusta, aivan kuin kaikki aitausten portinsuut. mitä enemmän tallissa tällaisia kulutuskohtia olisi, sitä enemmän tarvittaisiin hyviä perustuksia. Eli rahaa...
PoistaTotta, tuo nimi on ehkä vähän asenteellinen. Kirja sinällään ei ole yhtä asenteellinen.