Hiukan ennen joulua vietin viikonlopun kengityskurssilla
Harjun oppimiskeskuksessa. Olin vuosikausia haaveillut siitä, että osaisin antaa edes jonkunlaista ensiapua kenkänsä tiputtaneelle hevoselle. Muistan, kun Tintti astui kerran kengän jalastaan tullessaan traikusta pois, ja kengän käänne luonnollisesti painautui kavion pohjaan ja aiheutti kipeän ontuman. Toisella kertaa Tintti ontui pahasti kengityksen jälkeen, ja kengittäjä oli ehtinyt jo lähteä seuraavaan paikkaan. Molemmissa tapauksissa löytyi onneksi tallityöntekijä, joka otti kengän pois.
 |
| Papukaijapihdit ja naulan irrotusta. (Kuva: Erica Lilja) |
Kesän ratsastusriparilla kengittäjä iski Tintin vienosti helisevään kavioon pari lisänaulaa. Viime syksynä talliharjoittelija otti Tintiltä pois irtoamaisillaan olevan kengän. Silloinkin ajattelin, olisiko jotain tällaista mahdollista tehdä hätätilanteessa itse.
Apu on aina ollut lähellä, mutta jonain päivänä se ei ehkä ole. Laajemman artikkelin tuosta kurssista voit lukea uusimmasta Hevoset & Ratsastus -lehdestä (1/15). Se ilmestyy tänään perjantaina 13.2.2015. Lehdestä löydät myös mielenkiintoisen artikkelin suomalaisen laukkaratsastajan arjesta Australiassa sekä asiaa äideistä ja tyttäristä ratsailla. Tottahan on, että me 80-90-lukujen heppatytöt olemme vieneet myös lapsemme ratsaille ja nykyisin ratsastajissa on enemmän aikuisia naisia kuin lapsia.
 |
| Hevoset & Ratsastus 1/2015 |
Kengityksestä kiinnostuneiden kannattaa hankkia Opetushallituksen vuonna 2011 julkaisema teos "Hevosen kengitys". Kirjaesittely siitä löytyy täältä:
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2013/03/ei-hevosta-ilman-kavioita.html
Kommentit
Lähetä kommentti