Erityisopettajat
Ihailen ongelmahevosten kouluttajia ja ratsastajia yli kaiken. He ovat kuin hevosmaailman erityisopettajia, jotka pystyvät olemaan johdonmukaisia eivätkä koskaan hermostu. Tai melkein koskaan. He ymmärtävät, tukevat ja kannustavat. Heidän kanssaan vaikeinkin käytöhäiriö saadaan parhaimmassa tapauksessa hallintaan niin, että arki on mahdollista. Tai edes siedettävää.
Erityisopettajat ovat selkeitä, johdonmukaisia, rauhallisia, kärsivällisiä, napakoita, tiukkoja, kannustavia, rohkaisevia, luottavaisia ja turvallisia. He osaavat laittaa rajat, mutta antaa myös rutkasti kiitosta pienestäkin. He kannustavat positiivisen kautta, mutta eivät missään nimessä hyväksy huonoa käytöstä.
Eikö se ole juuri sitä, mitä ongelmahevosetkin tarvitsevat?
Kaikki eivät kuitenkaan sovellu erityisopettajiksi sen paremmin hevosten kanssa kuin koulumaailmassakaan. Ihmiset yleensä valikoituvat sille alalle, minkä kokevat omimmakseen. Moni aikuisoppilaitoksen opettaja tietää, että saisi erityisluokassa kaaoksen aikaiseksi eikä siksi suin surminkaan hakeudu opettamaan ehkä edes yläasteelle. Ei aina pidä pelkästään silitellä päätä.
Ei silti ole itsestään selvää, että ihmiset tietäisivät, millaisiin hommiin he parhaiten soveltuvat. Yleensä se selviääkin vain kokeilemalla. Kirjoista lukemalla ei kaikkea voi millään oppia vaan tarvitaan vuosien kokemusta ja käytännön harjoittelua. Täytyy kokeilla, kysyä apua ja olla välillä täysin hoomoilasena sen suhteen, mitä seuraavaksi tulisi tehdä.
Mutta niin kauan kuin ollaan tekemisissä yksilöiden kanssa - ihmisten tai hevosten - kukaan ei saa koskaan kuvitella olevansa kaikkitietävä. Aina tulee uutta vastaan, oli kokemusta sitten viidestä tai viidestäkymmenestä koulutettavasta.
(Kirjoittaja myöntää avoimesti, ettei ole erityisopettaja eikä sellaiseksi koskaan aio. Uskonnonopettajana hän kuitenkin uskoo aina hyvän voittoon ja opinto-ohjaajana jatkuvaan oppimiskyvyn ja itsensä kehittämisen mahdollisuuteen,)
Erityisopettajat ovat selkeitä, johdonmukaisia, rauhallisia, kärsivällisiä, napakoita, tiukkoja, kannustavia, rohkaisevia, luottavaisia ja turvallisia. He osaavat laittaa rajat, mutta antaa myös rutkasti kiitosta pienestäkin. He kannustavat positiivisen kautta, mutta eivät missään nimessä hyväksy huonoa käytöstä.
Eikö se ole juuri sitä, mitä ongelmahevosetkin tarvitsevat?
Kaikki eivät kuitenkaan sovellu erityisopettajiksi sen paremmin hevosten kanssa kuin koulumaailmassakaan. Ihmiset yleensä valikoituvat sille alalle, minkä kokevat omimmakseen. Moni aikuisoppilaitoksen opettaja tietää, että saisi erityisluokassa kaaoksen aikaiseksi eikä siksi suin surminkaan hakeudu opettamaan ehkä edes yläasteelle. Ei aina pidä pelkästään silitellä päätä.
Ei silti ole itsestään selvää, että ihmiset tietäisivät, millaisiin hommiin he parhaiten soveltuvat. Yleensä se selviääkin vain kokeilemalla. Kirjoista lukemalla ei kaikkea voi millään oppia vaan tarvitaan vuosien kokemusta ja käytännön harjoittelua. Täytyy kokeilla, kysyä apua ja olla välillä täysin hoomoilasena sen suhteen, mitä seuraavaksi tulisi tehdä.
 |
| Kirjoista saa aina lukea sen, mikä olisi ihanne. Käytännön soveltamisen kaikki hoitavat itse valmentajiensa avustuksella. |
(Kirjoittaja myöntää avoimesti, ettei ole erityisopettaja eikä sellaiseksi koskaan aio. Uskonnonopettajana hän kuitenkin uskoo aina hyvän voittoon ja opinto-ohjaajana jatkuvaan oppimiskyvyn ja itsensä kehittämisen mahdollisuuteen,)
Kommentit
Lähetä kommentti