sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ensimmäistä kertaa satulassa

Istuin ensimmäistä kertaa hevosen selässä Kolmårdenin eläintarhassa 80-luvun alkupuolella. Sisareni harrasti ratsastusta jo tuolloin, joten olin saanut pientä hajua hevostelusta hänen ratsastusleirivalokuviensa kautta. Haaveilin itsekin pääsystä leirille Kekkolan kartanon maisemiin. Haaveilen edelleen.

Taidan olla ainoa, kenellä oli kivaa!

Ratsastustunneille pääsin vasta 9-vuotiaana, joten jonkun aikaa sain näiden kuvien ottamisen jälkeen vielä hillitä hevosinnostustani. Ylläni näissä kuvissa on mielestäni tuolloin maailman kaunein mekkoasu. Se oli puuvillakangasta, mutta kun helman rimpsuja veti erilleen, helman sai ihanan pönäkäksi. Tiukan ranskalaisen letin oli letittänyt tuo aiemmin mainittu isosiskoni. Siinä sai samalla sadistisen kasvojenkohotuksen.

Kaksi vuotta sitten Kolmårdenissa ei ollut enää poniratsastusta, mutta tämä vuohiaitaus oli paikallaan. Tyttäreni pääsi silittelemään vuohia samalla lailla kuin minä näissä kuvissa.

Ihanaan mekkooni liittyy myös toinen sattumus. Tukholmassa oli kadulla kohta, jonka alta puhalsi voimakkaasti kuumaa ilmaa. Kävelin tuo hame päälläni sen päälle, ja humps - minulle kävi kuin Marilynille Kesäleskessä. Ympärillä olevia tilanne nauratti, mutta voitte uskoa, että minua ei. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miksi tilanne nauratti aikuisia silloin. Opin joka tapauksessa pitämään hameenhelmoistani kiinni!

Blogitallin haastepostauksessa palkintona on 5 kpl lippupaketteja Helsinki Horse Fair -mesuille maaliskuussa. Lue ohjeet ja osallistu täällä.


Lue myös
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2012/02/ei-pelkkaa-ratsastamista.html



6 kommenttia:

  1. Voin vilpittömästi suositella Kekkolan leirejä! :) Kannattaa toteuttaa unelmansa, on tosin vaarana ettei sieltä pääse enää pois vaan seuraavana vuonna tultava takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen ajatellut. :) Kiva kuulla, että paikka on monien kehujen arvoinen edelleen.

      Poista
  2. Kekkola onkin tuttu paikka, siellä tuli oman hevosen kanssa käytyä useinkin ratsastamassa ja omistajat olivat tuttuja. Upea paikka jo silloin, siellä olen hypännyt ensimmäiset maastoesteetkin. Tällöin hevoset viettivät siellä vain kesät, muuten olivat kaupungissa.
    Hanga oli hetken heidän kaupunkitallissaan Rokkalassa ja muutenkin hyödynsimme heidän maneesia kaupungissa. Olikin sen alueen ensimmäinen ja hieno!

    Upea paikka. Tulipa oikein ikävä, tarvitsee ehkä käydä ensi viikonloppuna kun muutenkin olen työreissulla Mikkelissä.

    VastaaPoista
  3. 90-luvun alkupuolella (90-91) minusta on kuva Kolmårdenin eläintarhassa ratsastamassa samaisella lenkillä, saman tyylinen rimpsumekko päällä ja kovasti ponikin muistuttaisi samalta. Todistusaineisto löytyy äitini albumista niin en pääse ihan tarkistamaan voisko kyse tosiaan olla samasta ponista. Niin ja löytyy myös kuva, jossa istuskelen tuolla aitauksessa vuohi sylissäni.;) Paljoa ei tuolta muistoja jäännyt mieleen, muuta kuin, että muistan norsulauman kävelevän vastaan (ja noin viikonkuluttua siitää norsujen hoitaja menehtyi jäätyään norsun tallomaksi..). Tuonne aion kyllä joskus vielä palata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OIh, olisipa kiva nähdä tuo kuva, jos löydät sen!
      Toissakesänä tuota poniratsastusmahdollisuutta ei tosiaan enää ollut, mutta muuten puisto on aika ennallaan. Nykyisin tosin eläimiä katsellaan gondoleista, ei ajamalla omalla autolla leijonien sekaan. :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...