Istuin ensimmäistä kertaa hevosen selässä
Kolmårdenin eläintarhassa 80-luvun alkupuolella. Sisareni harrasti ratsastusta jo tuolloin, joten olin saanut pientä hajua hevostelusta hänen ratsastusleirivalokuviensa kautta. Haaveilin itsekin pääsystä leirille
Kekkolan kartanon maisemiin. Haaveilen edelleen.
 |
| Taidan olla ainoa, kenellä oli kivaa! |
Ratsastustunneille pääsin vasta 9-vuotiaana, joten jonkun aikaa sain näiden kuvien ottamisen jälkeen vielä hillitä hevosinnostustani. Ylläni näissä kuvissa on mielestäni tuolloin maailman kaunein mekkoasu. Se oli puuvillakangasta, mutta kun helman rimpsuja veti erilleen, helman sai ihanan pönäkäksi. Tiukan ranskalaisen letin oli letittänyt tuo aiemmin mainittu isosiskoni. Siinä sai samalla sadistisen kasvojenkohotuksen.
 |
| Kaksi vuotta sitten Kolmårdenissa ei ollut enää poniratsastusta, mutta tämä vuohiaitaus oli paikallaan. Tyttäreni pääsi silittelemään vuohia samalla lailla kuin minä näissä kuvissa. |
Ihanaan mekkooni liittyy myös toinen sattumus. Tukholmassa oli kadulla kohta, jonka alta puhalsi voimakkaasti kuumaa ilmaa. Kävelin tuo hame päälläni sen päälle, ja humps - minulle
kävi kuin Marilynille Kesäleskessä. Ympärillä olevia tilanne nauratti, mutta voitte uskoa, että minua ei. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miksi tilanne nauratti aikuisia silloin. Opin joka tapauksessa pitämään hameenhelmoistani kiinni!
Blogitallin haastepostauksessa palkintona on 5 kpl lippupaketteja
Helsinki Horse Fair -mesuille maaliskuussa. Lue ohjeet ja
osallistu täällä.
Lue myös
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2012/02/ei-pelkkaa-ratsastamista.html
Voin vilpittömästi suositella Kekkolan leirejä! :) Kannattaa toteuttaa unelmansa, on tosin vaarana ettei sieltä pääse enää pois vaan seuraavana vuonna tultava takaisin...
VastaaPoistaNäin olen ajatellut. :) Kiva kuulla, että paikka on monien kehujen arvoinen edelleen.
PoistaKekkola onkin tuttu paikka, siellä tuli oman hevosen kanssa käytyä useinkin ratsastamassa ja omistajat olivat tuttuja. Upea paikka jo silloin, siellä olen hypännyt ensimmäiset maastoesteetkin. Tällöin hevoset viettivät siellä vain kesät, muuten olivat kaupungissa.
VastaaPoistaHanga oli hetken heidän kaupunkitallissaan Rokkalassa ja muutenkin hyödynsimme heidän maneesia kaupungissa. Olikin sen alueen ensimmäinen ja hieno!
Upea paikka. Tulipa oikein ikävä, tarvitsee ehkä käydä ensi viikonloppuna kun muutenkin olen työreissulla Mikkelissä.
Vitsit, nyt kyllä alkaa enemmänkin kuumottaa!
Poista90-luvun alkupuolella (90-91) minusta on kuva Kolmårdenin eläintarhassa ratsastamassa samaisella lenkillä, saman tyylinen rimpsumekko päällä ja kovasti ponikin muistuttaisi samalta. Todistusaineisto löytyy äitini albumista niin en pääse ihan tarkistamaan voisko kyse tosiaan olla samasta ponista. Niin ja löytyy myös kuva, jossa istuskelen tuolla aitauksessa vuohi sylissäni.;) Paljoa ei tuolta muistoja jäännyt mieleen, muuta kuin, että muistan norsulauman kävelevän vastaan (ja noin viikonkuluttua siitää norsujen hoitaja menehtyi jäätyään norsun tallomaksi..). Tuonne aion kyllä joskus vielä palata. :)
VastaaPoistaOIh, olisipa kiva nähdä tuo kuva, jos löydät sen!
PoistaToissakesänä tuota poniratsastusmahdollisuutta ei tosiaan enää ollut, mutta muuten puisto on aika ennallaan. Nykyisin tosin eläimiä katsellaan gondoleista, ei ajamalla omalla autolla leijonien sekaan. :)