sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Apassionata 2015


Ei sitä sanat ja kuvat riitä kuvailemaan, vaan se täytyy kokea itse. Vaikka Apassionata on mielestäni aika lailla lastentapahtuma, tarjoaa se elämyksen myös aikuisille. Hevosten käsittely sekä yhteistyö ratsastajien ja hevosten välillä on saumatonta ja temput upeita.

Tänä vuonna otin tyttäreni mukaan, sillä arvelin hänen nyt jo jaksavan katsoa esitystä. Paremmin viisivuotias jaksokin kuin samalla rivillä istunut esiteini, joka selasi Hevoshullun näytenumeroa kännykän lampun valossa pidemmän tovin.

- Parasta oli kun ne oli mahan alla  ja sit kun se seisoi pyllyn päällä, kiteytti tytär esityksen huippukohtia.

Esityksessä ratsastajat pyörahtivät laukkaavan hevosen mahan alta takaisin selkään. Toinen ratsastaja taas seisoi kahden hevosen selässä ja hyppäsi siinä seisoessaan esteitä. Esityksen lopun episodi jäi myös erityisen hyvin tyttären mieleen.

- No kun sillä hevosella oli tyyny ja peitto ja sit se leikki kuollutta.

Loppukohtauksessa hevonen peiteltiin peiton alle, mutta sitten sitä ei meinattukaan saada hereille, vaan hevosta luultiin kuolleeksi. Onneksi yleisön rymistelyn avulla hevonen saatiin pystyyn.

Tylsää viisivuotiaan mielestä esityksessä oli "telkkarin ovet, jotka avautui itsestään." Tällä hän tarkoitti lavasteruutua, jonka avautuvista ovista hevoset laukkasivat areenalle. Siinä oli jotain erityisen jännittävää.

Matkamuistoksi tytär halusi t-paidan eikä ponia, jollainen oli lähes jokaisen esitystä seuranneen lapsen kainalossa. Äiti hetken jo harkitsi ostavansa sellaisen itselleen, koska 25 euron hintainen poni oli aika suloinen.

- Kyllä mä lähden aina äiti sun kanssa sinne uudelleen, lupasi tytär.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...