torstai 29. tammikuuta 2015

Stop kaikelle kiusaamiselle

Katsoin youtubesta suloista videota lapsiratsastajasta, joka ratsastaa esteradalla hiukan temppuilevaa ponia. Tyttö on tomera ja saa ponin lopulta siististi esteiden yli. Yllätyin, kun videon alapuolella oli lause "Comments have been removed and blocked on request of the mother of the girl riding and also the young girl because sickening people were becoming very harsh." Kommentit ja kommentointimahdollisuus on poistettu, koska nuori tyttö on joutunut kohtuuttoman ja ilkeän kommentoinnin kohteeksi. En käsitä, miksi tyttöä on pitänyt haukkua. Katso video itse täältä.

Melkein onnistuu, mutta kun tämä on tiukan sarjan a-osa... Kuva: Alica Lilja

Kouvolan Sanomissa toimittajaopiskelija Emma Nikka kirjoittaa osuvasti siitä, kenellä on oikeus ampua toisten unelmia alas. Aiheena on tässäkin blogissa viime viikolla sivuttu Noora Toivo - Arto Bryggare -vääntö. Se on hämmentävää, miten sen paremmin aikuiset kuin lapsetkaan eivät osaa pitää netissä suutaan kiinni ja olla sanomatta ilkeitä juttuja. Vedotaan siihen, että itsepä on itsensä tehnyt julkiseksi ja osaamistaan esittelee. "Minähän teen vain palveluksen, kun kerron totuuden!" Miksei muka saisi arvostella?

No kun ei saa, koska se on huonoa käytöstä. Minulle opetettiin kotona, että pitää käyttäytyä hyvin.

Ei koulussa saa nauraa, kun joku laulaa pieleen. Ei kenenkään vaatteita mennä sen paremmin työpaikalla kuin koulussakaan sanomaan rumiksi eikä haukkumaan läskiksi, vaikka he olisivat sitä. Ei, koska siitä tulee paha mieli ja on huonoa käytöstä tietoisesti aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Siitä saa jälki-istuntoa ja satinkutia. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja sen ehkäisemiseksi ainakin koulussa on henkilökuntaa töissä.

"On huonoa käytöstä tietoisesti aiheuttaa toisille pahaa mieltä."


Fitness-bloggari Tomi Takamaa kirjoitti aiheesta hyvän kirjoituksen marraskuussa. Miksi bloggaavaa kehonrakentajaa/fitnessurheilijaa saa sanoa oksettavaksi? Eihän ketään saa haukkua lihavaksikaan, se on sentään tabu! Kehonrakentajien maailma on aika lailla verrattavissa nuorten tyttöjen  hevosblogeissaan saamiin nimettömiin kommentteihin. En oikein ymmärrä, miten voi olla mahdollista, että ihmiset unohtavat netissä kaikki käytöstavat? Ei ole sananvapautta olla idiootti ja muuten vain tyhmä. On järjetöntä, että aikuisten maailmassakin tarvitaan ihmisiä suojelemaan toisia käsittämättömiltä totuudentorvilta.

Muistan, miten eräs nettikeskustelu ruoti minua kerran huonoksi äidiksi ja muista tallilaisista piittaamattomaksi raivostuttavaksi asiakkaaksi, jolle yksi jos toinenkin tallinpitäjä takuulla antaisi välittömästi lähtöpassit. Kun on tottunut olemaan joviaali tyyppi, moinen tuntemattomien ihmisten luonnearvio tulee iskuna vasten kasvoja ja nostaa sykettä näppiksen äärellä. Sitten se alkoi naurattaa. Kuvittelin mielessäni ihmisen, joka kaikkea tätä kirjoitti. Lopulta mielikuva säälitti minua niin, että olisin halunnut lohduttaa häntä. - Vielä tulee parempia päiviä, uskotko?


Paskan seasta oli silti vaikea tunnistaa itseään. Pitkään jatkuessa ongelmaksi tulisi se, että paska alkaisi hitaasti ja nakertaen sekoittua todellisuuden kanssa. Ja juuri siksi se on niin vahingollista. Voin vain kuvitella, millaista olisi olla sellainen julkisuuden henkilö, jonka julkisuus ei olisi enää omissa vaan iltapäivälehtien käsissä. Miten siitä selviäisi vahvinkaan ehjänä?

Tarvitaan yleistä suurta asennemuutosta. Ei kukaan ansaitse tulla moituksi asioista, jotka ovat puhtaasti mielipideasioita. Jos joku tulee kiusatuksi koulussa, ei ratkaisu ole lopettaa koulunkäyntiä. Jos joku tulee häirityksi blogin kautta, ei hänen tarvitse lopettaa bloggaamista. Minihameeseen pukeutunutta ei saa raiskata. Kenenkään ei tarvitse sietää jatkuvaa häirintää, ja häirinnällä ei ole mitään tekemistä sanavapauden kanssa.  Lue Kaktun ja Futuran blogista tuntoja siitä, miltä pitkäkestoinen häirintä oikeasti tuntuu. http://kaktujafutura.blogspot.fi/2015/01/tuntematon-numero-soittaa.html

Empatia; sitä pitäisi ihmisillä olla enemmän. Kärsivällisyys; sitä tarvitaan ärsyttävien asioiden sietämiseen. Vaikeneminen; se on useimmiten kultaa. Mölyjen pitäminen mahassa; se on kaikkien etu.

P.S. Vuosi sitten Tiia teki Voitto kotiin- bloginsa kommenteista rikosilmoituksen. Lue se täältä.

12 kommenttia:

  1. Asiaa!

    Allekirjoitan täysin. Netissä ihmisten - niin nuorien kuin vanhojenkin - todellisuudentaju hämärtyy ja silloin tulee kirjoitettua aika pahojakin asioita. Ei muisteta, että sen bloginkin takana on ihminen. Eikä välttämättä edes tunneta, kokonaiskuva on tehty pelkän nettisivun perusteella.

    Jos itse sanoisin työpaikalla jollekin niin, miten esim. omaan blogiini hiljattain kommentoitiin - saisin potkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netissä aikuisetkin ovat kuin kännissä pikkujouluissa: kaikki on sallittua eikä millään ole väliä. Ei kerrota kuka teki ja mitä teki.

      Poista
  2. Mä olen erään keskustelupalstan (onneksi rekisteröitymispakollisen!) moderaattorina tässä pari kertaa aikuisille miehille todennut, että mulle äiti opetti jo lapsena että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Tuo lausahdus saa usein kaikki käyttäytymään asiallisesti niitä pahimpia ämpyilijöitä lukuunottamatta.

    Epäilen itseasiassa että iltapäivälehdet klikkihuorauksineen oikein lietsoo tätä perus negatiivista, jopa ilkeää ja pahansuopaa, keskustelun sävyä internetissä. Vaikka olen sitä mieltä että ihmisellä on a) sananvapaus ja b) oikeus mielipiteeseensä, niin hänellä on silti c) velvollisuus tuoda se esille rakentavasti. Ei siis niin et "vittutoionoxettavayökmitenrumanaamakin!!11" vaan ennemminkin "En itse välttämättä pidä tuosta tyylistä/tavasta toimia". Ihmisten pitäis niin paljon useammin miettiä miltä nuo sanat tuntuisivat omalla kohdalla ja asetella ne sen mukaan. Ikävä kyllä shchaiban suoltaminen ja enterin painaminen on tehty hyvin monessa paikassa aivan liian helpoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös ihan hyvä pointti miettiä, mitä kommentillaan haluaa sanoa. Kuinka tärkeää on kertoa eriävä mielipide ja mitä sillä haluaa saada aikaiseksi. Jos joku esimerkiksi harrastaa treenaamista ja tosi-tosi tiukkaa ruokavaliota ja minun mielestäni näännyttää itsensä, mikä hyöty on siitä, että sanon sen hänelle? Jos vartalolla ei ole minulle väliä, tarvitseeko minun lähteä keskustelemaan vartaloasioista ihmisen kanssa, jolle sillä on väliä.

      Toki blogien ja keskustelupalstojen luonen on aina vuorovaikutteinen. Olisi silti aina tärkeä miettiä, mitä ja miten sanoisi asiat livenä. Kasvoton ihminen ei kuitenkaan pelota niin paljon kuin kasvokkain oleminen, ja siksi ihmiset jotenkin menettävät terveet estot.

      Poista
  3. "Ei pahalla, mutta..." on osan mielestä täysin korrekti tapa sanoa mitä vain. "... oot tosi ruma." "... oot surkee ratsastaan." "... pilaat hevoses selän noilla kiloilla." "... oksetti kattoa tota menoa." Mitä vaan, koska enhän mä nyt pahalla!

    Työskentelen terapiaratsastuksen avustajana, ja eilen oli oikeasti tulla itku. Noin kymmenvuotias lapsiasiakas, joka käy ensisijaisesti selkävian takia heppailemassa, mutta myös korjaamassa henkisiä haavoja. Lapsi, joka on aikuisten (tai 17-vuotiaan minun) kanssa hirmu reipas, aivan ihana, kuuliainen ja rohkea, niin sydämellinen eikä tarvi koskaan pelätä että hermostuisi poneille tai muutakaan. Menee lukkoon heti, jos talliin saapuu muita lapsia, saatika useampia -oli ne sitten 7-vuotiaita tyttöjä tai 12-vuotiaita poikia. Ei leiki koskaan edes vanhempiensa kuullen, saatika muiden lasten nähden. Ja kaikki siksi, että lapsi on niin kiusattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "Ei pahalla, mutta..." on itse asiassa ihan sekopäinen aloitus. Millä sitten? Hyvälläkö muka? Sehän tarkoittaa , että "Seuraavaksi aion loukata sinua, mutta sinun pitää ymmärtää olla loukkaantumatta."

      Mielipuolista.

      Kaltoinkohdellut lapset raastavat aina sydäntäni. Hemmetti, miten vaikea ihmisten on ymmärtää erilaisuutta! Ei kai kukaan tässä maailmassa halua olla yksin?!?!?

      Poista
  4. Yksi parhaista aiheesta lukemistani teksteistä. Hyvä lähestymistapa ja näkökulma.

    Tuttavapiirissäni blogien anonyymiänkyrät (joita on onneksi ihanan vähän sattunut kohdalle) on saatu hiljennettyä asiallisilla vastauksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti totta, että epäasialliseen käytökseen yleensä auttaa asialliset vastaukset. Esimerkiksi teini-ikäisiin tämä usein tehoaa, kun ne opettajaa testaavat provokatiiviset asiat otetaan tosissaan ja niihin aletaan vastata ihan perusasiallisesti. Esimerkiksi tämä ihan oikea tilanne:
      - Opettajat on kaikki runkkareita.
      - Te teini-ikäiset todennäköisesti masturboitte enemmän kuin aikuiset, joskin itsetyydytys on ihan normaali osa kaikenikäiset ihmisten seksuaalisuutta. Ei siinä ole mitään, miksi sen takia pitäisi ketään haukkua.

      Poista
  5. Itselleni on tullut aika monta kommenttia alkaen tuolla "ei pahalla mutta..", ja siihen lätkäisty jotakin niin ilkeää perään, kuin vaan päästään pystyy keksimään. Suomen kansalla on muutenkin joku riittämätön tarve olla täydellisiä ratsastajia.. Ihan sama minkä tasoinen ratsastaja olet, saat kritiikkiä niskaan kokoajan. Entäpä jos joku ei tähtääkkään sinne kilparadoille ja haluaa vain humputella ja harrastaa? Miksi sitten pitäisi osata ratsastaa 'täydellisesti'?

    Taannoin blogiini kommentoitiin myös erääseen videoon, että kevennän siinä väärin. Joopa, kevennys oli kyllä täysin oikein joka ikisessä klipissä.. :D Saan myös aina turparemmiä ratsastaessa käyttäessäni monta kommenttia siitä, että miksi käytän sitä? No siksi koska se on minun hevoseni, tiedän mikä sille on parhaaksi.. Kun siirryin hackamoreilla ratsastukseen, tuli kommentti "Miksi käyttää vahvaa hackamorea kun hevonen toimii peruskuolaimellakin?" .... Niinkuin hän tietäisi toimiiko hevoseni peruskuolaimella. Lukijani tietävät vain 20 % siitä mitä on minun ja hevoseni yhteinen elämä, kukaan ei tiedä millainen hevoseni on ratsastaa ja millä se toimii tai ei toimi. Anonyymeillä on myös kummallinen tarve huolehtia siitä että saako hevoseni tarpeeksi vettä päivässä jne. Ymmärtäisin ilkeät ja ns. vähättelevät kommentit jos hevoseni näyttäisi oikeasti kärsivälle. Olen saanut sen oikein hyvään kuntoon ja karvaan, oikealla ruokinnalla, liikutuksella ja kärsivällisyydellä!

    Nykymaailma on vain sairas kaikin puolin. Toisista ihmisistä pitää ajatella ja puhua vain pahaa. Sitä ajatellaan vaan itseään.. Lähinnä se korostuu kaikissa harrastepiireissä, kuten koira ja hevosharrastuksessa, valitettavasti. Onneksi niitä hyviäkin ihmisiä on olemassa, mutta tälläisiä tunnen kyllä paljon vähemmän kuin näitä p*skanpuhujia.. Mielestäni oikein hyvä että tähän asiaan on alettu kiinnittämään enemmän huomiota ja siitä kirjoitetaan nyt eri blogeissa paljon. Jospa tekstit saisivat ihmiset miettimään. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisiä on tosiaan moneksi. Olen itse ajatellut, että internet saa suhtautumaan tuntemattomiin ihmisiin kauhean kliinisesti. Toisaalta toiset kirjoittavat netissä enemmän todellisia tuntojaan kunt aas toiset lähinnä viihdyttääkseen itseään ja ehkä myös rooleja vaihdellen. Kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä ja siksi tulle skismaa.

      Ehkä tuo on jossain vaiheessa myös ikäkysymys. En ole törmännyt kauheasti aikuisiin, jotka jaksaisivat ivata sitä, että joku ei ehkä ole huipputason ratsastaja vaan ratsastaa/tekee joskus myös väärin. Eikä monillakaan ole tarvetta olla ensimmäienä huomaamassa muiden virheitä. Sitä ikään kuin antaaa helpommin kaikkien kukkien kukkia.

      Joku on joskus sanonut, että ikävimpien nettikommenttien takaa ei löydy tuntematonta ihmistä vaan yleensä joku tuttu. Se pistää aina miettimään...

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...