Ratsastuksen vuorisaarna

Matteuksen evankeliumin luvut 5-7 sisältävät vuorisaarnan. Sitä pidetän kristinuskon ja Jeesuksen opetuksen ytimenä. Teologisesti ajateltuna se on ihmiselle peili, jonka kautta voi katsoa silmiin omaa riittämättömyyttään. Kukaan ei nimittäin pysty elämään Jeesuksen opetusten mukaan. Joka väittää pystyvänsä, pyhittää ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Se, jos mikä, on kristillisesti ajateltuna syntiä. Kukaan ei saa kuvitella olevansa toistaan parempi.

Viime viikolla nimimerkki Equi Entusiast kommentoi blogin Facebook- sivulla osuvasti sanomalla, että Suomessa ollaan ratsastuksen suhteen hyvin puritaaneja ja katsotaan, että ellei osata täydellisesti, ei osata ollenkaan. Miten oikeaan hän osuikaan! Kyllä meistä valtaosassa on melkoista puritaanin vikaa.

Tavoittelemme täydellisyyttä ratsastuksessa. Tiedämme, miltä sen pitäisi näyttää. Ruoskimme itseämme, mutta myös moitimme toisiamme selän takana huonosta hevosenpidosta, kelvottomasta ratsastuksesta, väärästä ideologiasta ja riittämättömästä rakkaudesta joko lajiin itsessään tai kumppaniimme hevoseen.

Me katsomme Grand Prix´ta ja tuumimme, että tuohon pitäisi päästä. Emme jaksa muistaa, että ratsastus on toisille ammatti, mutta toisille harrastus kerran viikossa. Haluaisimme osata saman kuin muut. Koemme, että meidän pitäisi ja kaikki muu on eläinrääkkäystä.

Jokainen hevosmiestaito- ja istuntaopas pakottaa meidät Vuorisaarnan lailla kohtaamaan oman osaamattomuutemme. Voimme napata ajatuksen sieltä ja toisen täältä, kehittyä koko ajan pidemmälle, mutta täydellisiä meistä ei tule. Eikä tarvitsekaan tulla.

Tunne riittämättömyydestä on meidän syntimme. Ei meidän tarvitse aktiivisesti tehdä tai jättää mitään tekemättä. Mutta riittämättömyyden tunteen kanssa voi elää, sillä oikeasti se riittää, että yrittää. Yrityksen ja epäonnistumisen keskellä meitä lohduttaa tämä:

*****************************

"Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. 

 Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. 

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. 

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

(Matt 5:4-7)

*******************************

"Körö-körö- kirkkoon, ruskealla tammalla..." Käyn kesäisin pitämässä Alavudella ratsastusriparia. Tintti on ollut yleensä mukanani, mutta ensi kesänä lähden matkaan yksin. Joka riparilla tehdään sunnuntaiaamuna kirkkomatka ratsain.