sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Entä jos se ei muutu paremmaksi?

Tiedättekö ne päivät, jolloin mitään merkittävää ei ole tapahtunut, mutta jotenkin sitä vain herää sen fiiliksen vallassa, että kaikki on turhaa. Sitä katsoo itseään peilistä ja arvelee, että varmasti jotain ikäväätapahtuu matkalla jääkaapilla: kompastut tai jotain. Ajatus aamupalasta inhottaa ja innostaa samanaikaisesti.

Ehkä ette tiedä. Saatan olla ainoa ihminen maailmassa, joka on ylipainoinen, ohuthiuksinen, kaksoisleukainen ja jonka vartalon kuvitteellinen nuoruuden kimmoisuus on kahden lapsen jälkeen entistä suurempaa kuvitelmaa. Vaaka allani heilahtaa suurempiin lukemiin ihan jo kalakeittoa ajattelemalla.

Sitten saatat mennä estetunnille, ihan niin kuin ennenkin. Ja se on tietysti tosi kivaa. Kaikki menee treenissäkin mukavasti, mutta jotenkin päässäsi vain tänään pyörii, että treenaaminen on turhaa. Että se ei johda mihinkään. Havahdut jossain vaiheessa ajatukseen, että entä jos lakipisteesi on tässä? Että se ei muutu tämän paremmaksi? Joku ehkä muistaa Jack Nicholsonin roolihahmon kysymyksen "What if this is as good as it gets" vastaavan nimisessä elokuvassa vuonna 1997.

Ei, tilanne ei ole ehkä niin dramaattinen, mutta kysymys on oikeastaan siitä, että saatko kiinni tunteesta, kun ymmärrät, ettet ehkä pystykään tekemään niitä suuria tekoja, mistä haaveilit? Että olet osa tavismassaa, jonka tehtävä on jäädä kiertämään uraa, keventää väärin ja siirtyä sieltä jossain vaiheessa kuskaamaan lapsia harrastuksiin.

Semmoisia ajatuksia minulla oli tänään. Mitenkäs siellä?

Tintti ainoaksi jääneiden kenttäkisojemme jälkeen 2012 kaikkensa antaneena.





10 kommenttia:

  1. Tälläisillä tunnelmilla kohti uutta viikkoa:
    http://paluuhevosteluun.blogspot.fi/2015/01/vanha-vanhempi-liian-vanha.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi.joi, noita ihan samoja oli omassa päässäni eilen kuin mitä itse kirjoitit blogiisi.

      Luulen, että kun ikää tulee, niin sitä alkaa olla ihan otisella tavalla kriittinen tekemisilleen. Ehkäse johtuu sen havaitsemisesta, että ne, jotka parikymppisinä kisasivat tosissaan, eivät enää nykyisin tee sitä. Sitten sitä alkaa miettiä, että omat parhaat kisavuoteni juniorina menivät hukkaan muissa jutuissa, mitä minä vielä itsestäni kuvittelen?

      No, etteenpäin vaan... ;-)

      Poista
  2. Mietin samoja asioita useinkin ! Mutta usein mietin etta kun vaan saan ratsastaa ja paasen liikkumaan jotenkin pain viela omilla jaloillani, se riittaa ! tanaan hevonenkin meni hyvin kun valmentaja sita kuritti eilen. Tsemppia ! naita tunteita tulee kaikille.
    http://kaviouralta.vuodatus.net/lue/2015/01/jaksaa-jaksaa-1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aloitin viime viikolla uinnin tekniikkakurssin. Ihanaa treenata vaihteeksi jotain ilman liikkuvia osia, eli hevosta, ja keskittyä ihan täysin itseensä.

      Poista
  3. Voi, tuttuakin tutumpi tunne! Välillä todellakin miettii, onko "oikeutta" haluta kehittyä vai pitäisikö se jättää suosiolla nuoremmille, lahjakkaammille, rikkaammille, niille joilla on enemmän aikaa ja annettavaa...
    Sinänsä kyllä hassua, että kun punnersin eilen ratsastushousuja jalkaan joulukauden ja kolmen viikon megaflunssan jälkeen epäilemättä noin 50 kg painavampana kuin pari kuukautta sitten, harmittelin sitäkin, että mielestäni sinä taas näytät blogin kuvien perusteella kovin freesiltä ja hyväkuntoiselta, päinvastoin kuin eräät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI, kiitos. Luulen, että syy on enemmänkin noissa vanhoissa kuvissa, joita tulee aina välillä viljeltyä tänne, mutta tuo kommentti lämmitti mieltä.

      En muuten ymmärrä, miksi puhutaan joulun ja uudenvuoden välillä tulleista joulukiloista. Minä aloitin niiden kerryttämisen jo joulukuun alussa. Niitä tuli 3kg...

      Poista
  4. Voi kuule olen juuri viettänyt kohta kuukauden siten että evvk. Hitsi kun tuntuu ettei oikein saa mistään kiinni, siis ei ole mitää projektia. Uusi vuosi vanhat kujeet (hyvät nekin on). Mutta vierivä kivi ei sammaloidu niinhän? Treenata pitäisi, joo se on pakko pulaa ollut koko tammikuun (tarkoitan että kroppaa pitää treenata). Mutta olen treenannut ja eilen tuli vihdoin se fiilis vau tää onki taas aika siistiä. Eilen illalla huomasin pitkästä aika haaveilevani ja sekin kertoi että hei nyt ajatukset on järkevämmät. Kun on haaveita niistä yleensä alkaa projektit. Täällä Oulussa nyt paistaa aurinko ei voisi kirkkaammin tämä viikko alkaa. Nyt on hyvä fiilis pitkäastä aikaa, tunnen onnellisuutta ilman mitään sen suurempia syitä kuin että lähimmäisilläni ja minulla on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  5. Täällä eletään kuherruskuukautta, 3 viikkoa hevosenomistajana. Kaikki on ällöihanaa. Hevonen tunnistaa jo kaukaa. Seurustelee ja nauttii saamastaan huomiosta. Luottamus syvenee. Pahantuulisesta tuntihevosesta on kuoriutumassa valloittavan hyväntuulinen tamma.

    Pitkin ohjin fiilistelevälle sunnuntairatsastajalle oppitunnit ovat toistaiseksi hyvinkin elämyksellisiä. Eilen hypättiin, ja kulkupelini muisteli olevansa gp-tasoinen ratsu, joka osasi vauhdin ja tiet kuskiansa paremmin. Korvat tötteröllä viiletti menemään, että pidä kypärästäs kiinni. Matkamme lienee mielenkiintoinen. Ja jotta vähän jo näillä kilometreillä kuluneet etuset jaksaisivat pidempään, aijomme opetella maastakäsittelyä ja ohjasajoa. Tuskin meistä mestareita tulee oikein missään, mutta matkasta aijon tehdä meille molemmille mukavan, oli se reissu sitten minkämittainen hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onnea kavioliitosta! On se ihanaa saada ratsastaa omaa hevosta!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...