torstai 30. lokakuuta 2014

Luomua ja onnellista lihaa

Taloussanomat uutisoi 21.12.2011päivätyssä uutisessa, että hirvenlihaa ei saa enää myydä luomuna. Viranomainen kun ei voi tiukkojen luomusertifiointisäädösten kahlitsemana tietää, onko metsien kuningas syönyt eineksiä vai ei. Sen sijaan luomuna saa myydä "altaassa kasvanutta, viranomaisten hyväksymällä luomurehulla ruokittua kalaa. Jalostus- ja kasvatustavan epäluonnollisuudesta huolimatta sitä saa sanoa luomuksi." Lue vanha uutinen täältä.

En osaa sanoa, onko luokitteluun ehkä tämän jälkeen tullut muutoksia, mutta on meillä hullu maailma. Maailman hauskin ihminen -kilpailun viime viikolla voittanut suomalainen stand-up -koomikko Ismo Leikola sen sijaan hauskuutti amerikkalaisyleisöä kertomalla ihmisestä, joka oli päättänyt  syövänsä vain onnellisten eläinten lihaa. Miksi päästetään päiviltä se, joka kirmasi onnellisena ja nautti elämästään eikä sitä, jonka elämä oli jo valmiiksi paskaa. Jos et ole nähnyt esitystä, katso se täältä.

Tuotantoeläimen onnellisuus on tietysti lihantuottajan vastuulla. Kun katsoo, miten paljon suomalaisia hevosia hoidetaan ja kuinka paljon niistä pidetään huolta hyvään loppuun saakka, en voi olla ajattelematta, että juuri suomalaisen hevosen syöminen on onnellisen hevosen syömistä. Onko sillä, mitä hyvän elämän jälkeen tapahtuu, oikeasti eläimen kannalta mitään väliä?

Helsingin sanomat uutisoi sunnuntaina 28.10.2014 pariskunnasta, joka sekä päätti laittaa hevosensa teuraaksi että myös itse syödä sen. Puolentoista viikon kuluttua on isänpäivä. Tässä muutama illallisvinkki, toinen hevosen- ja toinen lampaaystäville. Jälkimmäinen on varsinainen hevosnaisen unelmaresepti, sillä se valmistuu itsekseen tallireissun aikana. Klikkaa kuvatekstiä päästäksesi reseptiin.

http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2010/10/olet-sita-mita-syot.html

http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/01/lammasta-rakkaudella.html

Mitä mieltä sinä olet? Syödäkö vai eikö syödä?




tiistai 28. lokakuuta 2014

Hevosvihaajia ja ihmisääliöitä

Nuoripari osti unelmiensa pienen hevostilan. Pian heille paljastui, miten tilan edelliset asukaat olivat onnistuneet suututtamaan asiattomalla ratsastuksella ja naapureiden yksityisistä teistä vähät välittämällä koko naapuriston. Naapuruston toleranssi hevosiin oli mennyt. Sitä rakennettiin takaisin pitkään. Ihanat maastolenkit suoraan kotiovelta olivat kuitenkin mahdottomia. Paitsi käyntiä ratsasten.



Maailmassa on paljon hulluja. Heistä ei haluaisi naapurikseen yhtäkään. Hevostenpito yleistyy ja ihmiset muuttavat kaupungeista maaseudulle. Nämä hevosnaise ehkä ärsyttävät maaseudun aikamiespoikia, jotka seksistisesti heittävät, että pitäisi näillekin muijille saada jotain muuta jalkojen väliin kun nuo kaakit. Tosi vitsikästä. Toivottavasti en tällä heitollani nyt syyllisty tarpeettomaan mustamaalaamiseen ja leimaannut feministiksi, joka... no, jätän lopun keksimisen niille, jotka haluavat viedä ajatuksen loppuun.

Maaseudun miestä kaupunkilaismuija ärsyttää. Johanna Talasterä kirjoitti tänään Ylen nettisivuilla osuvasti otsikolla Mikä hevosissa vihastuttaa. Hänkin miettii, jahka todellinen vihankohde on ihminen, jonka sijaiskärsijäksi hevonen tahtomattaan joutuu. Meistä monille lienee tuttua, että kun ihmiset tallilla alkavat riidellä, jäävät hevoset siinäkin joskus hoitamatta ihan samalla tavalla kuin lapset joutuvat vanhempiensa avioeron pelinappuloiksi. Kun on paha olla, on vaikea nähdä toisten tarpeita.

"Kun on paha olla, on vaikea nähdä toisten tarpeita."


Ratkaisua meistä tuskin on kellään. Usein kuitenkin harmittaa, miten jotkut pilaavat ajattelemattomalla käytöksellään toisten maineen. Tunnistatko nämä tyypit? Voi olla, että heidän takiaan sinä et pääse enää maastoon.

Hiippari
Ei heijastimia koskaan, paitsi ehkä yksi hevosen kummasakin etujalassa sitten, kun on tosi pimeää. Ei luonnollisesti käytä heijastimia valoisallakaan. Tämä hiipparityyppi ärsyttää autoilijaa erityisesti, sillä toisin kuin hevosväki luulee, autoilijat tietävät hevosen olevan hirven kokoinen. Ja jos hirven kokoisen eläimen näkee yllättäen tienposkessa, voi tulla pieni paniikki. Oikeat hirvet eivät käytä heijastimia. Heijastimellinen näkyy jo kaukaa.

Kakkakeppostelija
Siihen se kakka tallaantuu tielle naapurin portin pieleenkin! Luonnontuotettahan se on!

Vagabond
Tämä porukka kulkee omia polkujaan. Vaikka ne menisivät naapurin tontin poikki!

Formulakuski
Hyvää laukkasuoraa ei kannata tuhlata siihen, että siellä on jalankulkijoita. Ohi vaan ja vauhdilla. Matkalla voi huutaa, että ratsastaminen on kivaa. Kyllä kai kaikki sen hauskuuden ymmärtävät?

Kennelratsastaja
On niin kätevää ulkoiluttaa koira samalla kun ratsastaa hevosen. Ja tuleehan se koirakin siitä kymmenennestä käskystä luokse, jos se erehtyy jonkun pihaan vähän haistelemaan. Hemmetti kun ihmiset eivät voi jarruttaa autoillaan, vaikka näkevät, että tulee hevonen ja vielä irrallaan oleva koira! Helvetti, miten ajattelematonta sakkia!

Kuningatar
Ei tervehdi ketään. Koskaan. Ehkä tuttuja joskus, muttei ainakaan tuntemattomia. Eikä todellakaan juttele tuntemattomien kanssa. Tehkää tilaa, hyppikää katuojiin. Minä ratsastan tästä. Ja laitan samalla tekstiviestin viidelle kaverille.

Jäikö joku puuttumaan?

maanantai 27. lokakuuta 2014

Etsinnässä kiva vuokrahevonen

Esikoista odottaessa 2010
Ei, en oikeasti etsi vuokrahevosta. Seitsemän vuotta sitten kuitenkin etsin ja Hevostalli.netin kautta löysin Tintin, jonka sittemmin ostin itselleni. Sen jälkeen olen löytänyt kyseisen sivuston kautta monta ihanaa vuokraajaa.

Lueskelin tuossa aikani kuluksi vuokraukseen liittyvää keskusteluketjua samalta sivustolta. Yleinen virsi tuntuu olevan, että vuokraajat katoavat eivätkä hoida hommiaan. Voit lukea ketjua täällä.

Aika lailla selväksi näiden ketjujen perusteella tulee yksi asia: ei ilmoituksilla etsitä kivaa vuokrahevosta vaan niillä haetaan ihmisiä: jos hevonen on kiva, mutta omistaja ei, vuokrasuhteesta tulee painajainen. Sama pätee vuokraajaan: hyvät ratsastustaidot eivät paljoa paina, jos ihminen ei tule paikalle silloin, kun sovitaan.

Minulle ja Tintille ei tapahtunut vuosien aikana yhtään hutia. Kaikki Tinttiä vuokranneet ovat hoitaneet sitä kuin omaansa, ratsastaneet sovitusti ja tulleet ajallaan. Jos ovat estyneet, ovat aina ilmoittaneet. Jokaisen kanssa sopimukset on tehty kirjallisesti molempien osapuolien oikeudet ja velvollisuudet läpikäyden, ja sovitusta on joustettu puolin ja toisin, jos se on katsottu tarpeelliseksi. Olen saanut apua silloin, kun Tinttiä on pitänyt ihan vain talutella tai olen ollut itse kipeä, ja olen toivottavasti myös pystynyt olemaan joustava takaisin.

"Jokaisen kanssa sopimukset on tehty kirjallisesti molempien osapuolien oikeudet ja velvollisuudet läpikäyden."


Kuopus vatsassa 2013
Peruslähtökohta minulla on aina ollut, että vastuu hevosesta on minun. Onhan se toki ikävää, jos joku sairastuu vuokrauspäivänsä aamuna, mutta ei kenenkään velvollisuus ole mennä kipeänä tallille. Työ- ja lapsiesteitäkin voi tulla. Sellaista elämä on, niin minulla kuin muillakin.

Nyt siis kiitokset kaikista näistä vuosista Sanna, Hanna, Heidi, Aino, Sara, Soile, Fanni, Fanny, Katja, Marja, Marjut, Laura ja Annika. En olisi ikinä selvinnyt ilman teitä!

**************************************

P.S. Team Tintille ehti viiden vuoden aikana syntyä (omat mukaan lukien) kahdeksan lasta, ja muutama vuokraaja lopetti livahtaessaan toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Siinä perimmäiset syyt siihen, että lista on näin pitkä!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Souvenirs


"Our mother went to Horse Show, and all we got was this lousy package of horse- Superfood for us to eat."

lauantai 25. lokakuuta 2014

Sama hevonen, eri ratsastajat



Torstai

Sain Mussukan. Olin et apua, vitsi ihana hevonen. Olin ekaks et voi apua, missä on sen kamat ku en ollu varma mikä satula laitetaa. Sit löysin sen ja sain laitettuu kaikki kamat. Aattelin, et mitä muut aattelee kun en ollu ihan varma.

Se oli tosi reipas ja ekaks vaan hissuttelin ja ohja oli tosi pitkä. Pelkäsin, et kun ruvettii laukkaa, etä entä jos en saa sitä laukkaa mut sain sit kuiteskii ja pohkeenväistökii onnistu ja pysähdys ja käännökset. Ois ollu kyl kiva hypätä, koska se ois varmaa hypänny ainakii 120cm. Sille tuli hiki ja sen ravi on aika pompottava, mutta jotenkii se oli kuitenkii aika ihana. Toivon et saan sen vielä ainaki sata kertaa. Mussukka Forever!

***************************

Torstai


Sain Mussukan. Se oli taas ihan mahdoton eikä kuunnellut yhtään apuja eikä kestänyt tuella. Kiukutteli vaan ja olin että voi helvetti, ei tästä tuu taas mitään. Olis kiva mennä sellaisella, joka jotenkin jaksais kuunnella ratsastajaa ja osaiskin jotain temppuilemisen sijaan.Tehtävät oli lisäksi tosi tylsiä, ei ees laukattu kauheesti. Olisin halunnut hypätä.

***************************

Torstai

Sain Mussukan. En ollut mennyt sillä kuin kerran. Se on täykkäri ja aika erilainen kuin entinen hevoseni. Tosi herkkä ja pakottaa olemaan nopea. Se ei kestänyt peräänannossa koko aikaa. Aluksi en ymmärtänyt ratsastaa sitä riittävästi eteen, jotta siinä olisi ollut tarpeeksi lennokkuutta ja se olisi rentoutunut niskasta. Laukkatyöskentely oli ok. Aika paljon pitää muistaa tukea sekä istunnalla että myös lyhentää ohjaa, jotta hevonen saisi tuen ja tunteen, että sitä ratsastetaan koko ajan. Täytyy sanoa, että oli pakko keventää suurin osa tunnista, koska en pystynyt istumaan raviin tarpeeksi liikeeseen mukautuen, jotta hevonen olisi pystynyt rentoutumaan allani. Lisää tätä. Tässä oppii.

**************************

Torstai

Voi että miten ihana Mussukka taas! Täydellinen ja toimii lähes ajatuksen voimalla. Lisää tätä!

**************************

Torstai


Vittu mitä paskaa. Tahdon oman hevosen, että voisin edes treenata sitä, mitä teen ja ratsastaa aina uudelleen samaa hevosta. Taas ihan kuutamolla uuden hevosen kanssa.

***************************

Torstai
Kauhean kovaa se Mussukka meni! Pidätin ja pidätin ja se meni vaan kovempaa. En kyllä haluaisi sillä mennä enää, pelotti ihan kun se ei pysähtynyt. Sanottiin ja että tue pohkeella, mutta sitten se vaan lähti vielä lujempaa ja oikeastaan jouduin keskittymään menemään käyntiä kentän keskellä, koska muut eivät antaneet tilaa uralla. Miten voi olla niin vaikeaa huomioida muita???

Aina kun otin vähän ohjaa, Mussukka tuntui lähtevän uraa kohti ja käsistä. Toivottavasti en joutuisi menemään sillä uudelleen, sillä eihän se nyt oikein sovellu opetushevoseksi. Laukkakaan ei noussut, tosin en kyllä kauheasti halunnut laukata kun vauhti olisi vain kiihtynyt. Vastalaukkaa en todellaakaan edes yrittänyt, koska joskus hevoset niissä pukittaa ja sitten olen tippunut.

perjantai 24. lokakuuta 2014

HIHS -kilpailu: voita Äiti ratsastaa nyt -paita ja kilo chiaa

Nyt on mahdollisuus voittaa yhteispakettina uusi pitkähihainen Äiti ratsastaa nyt -paita sekä 1kg chia-siemeniä.
Käy Ruuhkavuosiratsastajan Facebookissa ja tykkää sekä jaa siellä oleva arvontapostaus. Perjantai-iltaan 24.10 klo 21.00 postauksesta tykänneiden ja sitä jakaneiden kesken arvottavan palkinnon voi noutaa viikonlopun aikana HIHSistä Chia de Gracian ständiltä.

Jos et ole tulossa HIHSiin, palkinto postitetaan sinulle suoraan kotiin. Onnea arvontaan!

http://www.chiadegracia.fi

torstai 23. lokakuuta 2014

Muuttunut maailma

Niin se lumi satoi maahan täällä etelässäkin eikä viime keskiviikon palkasta enää mennyt tallivuokraa. Pankkitilin saldo on suurempi kuin ennen, mutta vaikka ulkona ei näytä enää samalta, hevosettomuus muuttaa tavan havainnoida ympäristöä.

Pakkas-Tintin kanssa kävelyllä joulukuussa viisi vuotta siten

Olen viime viikon aikana miettinyt auton talvirenkaita sekä lasten lämpimiä talvikenkiä oleellisesti enemmän kuin ennen. Koska en käy töiden jälkeen tallilla, minun ei tarvitse miettiä työmatkapukeutumistani tallireissua ajatellen.

Toki toivon lunta ja lumen tuomaa valoa, mutta ei se minuun ratsastuskouluratsastajaan enää suuresti vaikuta. Liian kova pakkanen saattaa tosin jatkossa peruuttaa ratsastukseni, jos ratsastuskoulun pakkasraja tulee vastaan. Hevosenomistajan maailmassa sateella tai pakkasella ei ole ollut kuin sivuhuomautuksellisia vaikutuksia.

Tulevana talvena mieleeni ei ehkä painu yhtä tarkasti, milloin pysyvä lumi sataa ja milloin tiet muuttuvat lumen ansiosta laukkakelpoisiksi. Kevätaurinko tulee lämmittämään ilman, että tiedän tarkkaan, kuinka kauan lumien sulamiseen ja teiden routimiseen menee. Minulla ei ole tarvetta miettiä, missä vaiheessa talvikarva lähtee, milloin klipataan ensimmäisen kerran. Hevoset eivät ole enää elämäntapa, vaan harrastus.

"Hevoset eivät ole enää elämäntapa, vaan harrastus."


Miehen työmatka ei enää stressaa, sillä se ei pakota minua tekemään hevosenhoidollisia järjestelyjä. Itse asiassa mihin tahansa voi lähteä milloin tahansa ilman, että mietitään hevosta. Samaan aikaan pesukonetta ja kuivausrumpua ei tarvitse pyörittää enää tyhjillään hevoskamapesujen jäljiltä. Omenoita ja porkkanoita ostetaan vain oman perheen tarpeisiin. Ratsastushousujakin riittäisi vain yhdet, sillä kerran viikossa käytettynä ne eivät likaannu eivätkä kulu. Mitä teen enää topparatsastushousuilla? Ei ne jalassa voi mennä tunnille kuitenkaan ja maastoon en enää pääse.

Nyt olisi varaa kuluttaa, mutta hölmöintä, mitä hevosestaan luopunut voi tehdä, on upottaa hevosenipidosta vapautuneet rahat elintason nostamiseen. Sieltä nimittäin ei ole paluuta.

Olen hankkinut hevosen siinä vaiheessa, kun valmistuin yliopistolta, ja käyttänyt sen jälkeen kaikki palkankorotukseni suoraan hevoskulujen lisäämiseen. Joissain asioissa kulutan yhä kuin opiskelijatyttö. Se onkin ollut yksi hevosenpidon edellytyksiä.

"Joissain asioissa kulutan yhä kuin opiskelijatyttö. Se onkin ollut yksi hevosenpidon edellytyksiä."

Jos ylijäävää rahaa alkaisi nyt käyttää elintason nostamiseen, ei hevoseen tule olemaan enää koskaan varaa. Ongelma onkin nyt se, että kun ennen ei ollut aikaa eikä rahaa kuluttaa muuhun kuin hevoseen, nyt sitä on.

Mikä siis avuksi? Lienee paras alkaa lyhentää asuntolainaa hanakammin. Sinne sitä rahaa uppoaa helposti. Tulevana viikonloppuna HIHSissä on varmaan aika paljon vähemmän pakollista ostettavaa.

Paitsi en jos jotain ostaisi ihan itselle? Onko siitä paluuta?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Äiti ratsastaa taas!

Horse Show-viikko on täällä! 

Chia de Gracian ständille P25a tulee heti Horse Show´n ensimmäisestä päivästä lähtien myyntiin erä pitkähihaisia puuvillaisia Äiti ratsastaa nyt -paitoja. Hintaa tällä lämmikkeellä on 18 euroa. Paitaa on koossa S-XL.

Hajakokoja ja -värejä on jäljellä myös teknisestä kesäpaidasta, joita voit niin ikään ostaa samasta paikasta. Syksy on ollutkin varsinaista paitahulinaa, joten seuraavaa paitaerää saadaan tällä haavaa odottaa jonkin aikaa.

Minulta on jonkin verran kyselty Ruuhkavuosiratsastajan kohtaloa. Voin luvata, että blogi ei hyydy tähän. Äiti ratsastaa kyllä edelleen!


Chia de Gracia arpoo vielä Horse Show -lippuja torstain päivänäytökseen. Osallistu kisaan Chia de Gracian Facebook- sivulla. https://www.facebook.com/chiadegracia

perjantai 17. lokakuuta 2014

Elämää kuoleman jälkeen



- Miksi Tintti kuoli?
- Tintti tuli vanhaksi ja se piti nukuttaa ikuiseen uneen. Nyt se pääsi hevosten taivaaseen.
- Eikö me nähdä Tinttiä enää ikinä?
- Kyllä me sitten taivaassa nähdään?
- Miten me nähdään, jos se on hevosten taivaassa ja me ihmisten?
- No ne on varmaan vierekkäin.
- Kiva!

*************

- Kun Tintti meni laitumelle, menikö se helikopterilla?
- Täh?
- Sinne laiduntaivaaseen. Menikö se helikopterilla?
- Ei kun se nukutettiin. Ja sitten kun se nukahti, se lakkasi hengittämästä ja sen sydän pysähtyi. Ja sitten sen sielu meni taivaaseen.
- Mikä on sielu?
- Se, mikä pitää meidät kaikki hengissä. Sitten kun sielu menee taivaaseen, ei enää olla elossa vaan kuolleita. Ja sitten saa uudet terveet jalat.
- Ja voi taas juosta?
- Joo, sitten voi juosta.
- Jee!

**************

- Äiti, miulla on Tinttiä ikävä.
- Niin miullakin.
- Kuollaako mekin sitten kun me ollaan vanhoja?
- Kuollaan. Mutta siihen on vielä pitkä aika.
- Niin. Me ollaan vielä ihan uusia. Sinä olet vähän vanhempi kyllä. Mutta et kuole vielä.
- En niin. Me ollaan ihan elossa kaikki.

**************

- Äiti, mihin sie meet? (kysymys, kun laitan housuja jalkaan)
- En minnekään. Laitan housut jalkaan.
- Etkö mee tänään tallille?
- En mene.
- Jee!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Juudas ja viisi omenaa

Golden Delicious. Niistä Tintti piti. Työpaikan syysretken jäljiltä oli vuosia sitten jäänyt kasa nahistuneita eväsomenoita, jotka vei tallille. Niiden jälkeen Tintille ei kelvannut anopin poimimat kotimaiset omenat. Tintin viimeisellä matkalla minulla oli mukana viisi Golden Delicious -omenaa ja sylillinen porkkanoita. Niiden pakkaaminen mukaan oli minulle tärkeää.

Tintti varsana laitumella.

Lapsena minun oli peiteltävä kaikki lelut ja pehmoeläimet nukkumaan iltaisin. Kun jouduin kerran jättämään My Little Pony -laumani mummolaan ja palaamaan yöksi kotiin kaupunkiin, leikkikaverini mummolan naapurista kävivät peittelemässä ponit nukkumaan.

Rakastin ajatusta siitä, että poneillani ja muilla leluillani oli oma salainen elämä silloin, kun minä nukuin tai olin poissa. Tämän ajatus sai minut kohtelemaan niitä ikään kuin ne olisivat olleet eläviä olentoja. Lapsen logiikalla se tarkoitti sitä, että niistä pitää pitää huolta joka hetki. Niin pitkälle en tietenkään osannut ajatella, että jos niillä kerran oli oma elämä, ne varmastin aika vähän piittasivat minun niille määrittelemistä nukkumaanmenoajoista.

Vielä lukioikäisenä nauroin kaverille lelukaupassa, että täältä on lähdettävä pois, koska kaikki nallekarhut tuijottavat minua katseella "vie minut kotiin". Minun on vieläkin helppo kuvitella elottomiin olentoihin elämää. Ne ovat sadunomaisia ajatuksia. Harmittomia.

Pystyn järkeilemään paljon. Tämän viikon aikana olen silti löytänyt itseni useiden lapsenomaisten mietteiden vallasta. Päätös lopettaa Tintti, vaikka se ei olisi ollut vielä täysin pakollista, oli vaikea päätös. Vakuutin itseäni päätökseni järkevyydestä jopa toistelemalla eläinlääkäreille, että Tintillä ei ole ajantajua, joka saisi sen ajattelemaan, että sillä olisi vielä edessä monia vuosia. On selvää, että kaikki mitä viime viikolla tapahtui, on vaikeaa vain minulle.

"Päätös lopettaa Tintti, vaikka se ei olisi ollut vielä täysin pakollista, oli vaikea päätös. "


Eläinten päähän on helppo asettaa omia ajatuksia. Siksi olisi valehtelua väittää, etteikö mieleen olisi viime viikon aikana tullut liian inhimillistäviä mietteitä siitä, mitä Tintti ajattelee. Tintti ei kuitenkaan ajattele. Se on. Se ei ymmärrä pitkän aikavälin syy-seuraussuhteita.

Viimeiset omenat ja porkkanat ennen nukutuspiikkiä eivät luoneet siihen toivonpirausta leppoisasta vanhuudesta. Ne eivät symboloineet viimeistä ateriaa muille kuin minulle. Tintti seisoi vieressäni, kun ei muuta voinut, ja söi kädestäni. Niin kuin on tehnyt aina ennenkin. Pelottomasti, rauhallisena, mitään aavistamatta.

Erityisen vaikeaa on kuitenkin päästää irti siitä kuvasta, kun Tintti oli saanut nukutusaineen ja kaatunut. Eläinlääkäri oli sanonut, ettei se siinä vaiheessa enää tajua mitään. Silti siinä kyykyssä Tintin poskea silitellesäni pohdin, millä katseella sen sumeat silmät katsovat minua. Ajatteleeko se, että päästin sen pahasta vai pitääkö se minua Juudaksena?

Hetken päästä Tintin sydän pysähtyi ja se oli poissa. Istuin sen vieressä vielä hetken. Juttelin eläinlääkärille ja eläinlääkäriopiskelijalle reippaasti niitä ja näitä, vaikka sisällä myllersi. Odotusaulassa vakuutusyhtiön päätöstä odotellessa havahduin kädessäni olevaan puoliksi syötyyn omenaan. Sitä Tintti ei rauhoitusaineen lisäämisen jälkeen enää jaksanut syödä loppuun. Sanoin ääneen, että ehkä me voimme Tintin kanssa jakaa tämän omenan.

Palat eivät olleet helposti nieltävissä.

Minulla ei ole enää hevosta.

Suuret kiitokset teille kaikille surussa mukana eläneille. Ette usko, miten paljon sananne, viestinne ja ajatuksenen ovat lohduttaneet. Olen aina prosessoinut asioita kirjoittamalla, mutta juuri nyt tätä syvempien tuntojen pohtiminen julkisesti tuntuu vaikealta.

Suosittelen lukemaan Tintin entisen vuokraajan muistokirjoitukse Tintistä. Se löytyy osoitteesta http://fanninmatkassa.blogspot.fi/2014/10/jokainen-lahtee-vuorollaan.html Kiitos Fanni kauniista sanoista.

torstai 9. lokakuuta 2014

Tintti on poissa


Quarantie 11.3.1995-09.10.2014


Kaksi viikkoa sitten Tintin liikkuminen ja sen myötä käytös muuttuivat. Tänään useampien tutkimusten jälkeen se nukkui ikiuneen Yliopistollisessa hevossairaalassa Helsingin Viikissä. Lunastin sille antamani lupauksen päästää sen pois mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään.

Kuolema ei itketä. Kaikki seitsemän vuoden aikana kertyneet ihanat muistot itkettävät. Itkettää ajatella, mitä kaikkea olisi voinut olla vielä edessä. Itkettää. Itkettää niin kauheasti.

Minun täykkäritammani ei ollut se suomenhevosruuna, mikä minun piti ostaa, mutta se oli kaikkea, mitä hevoselta halusin. Paras ystäväni on nyt poissa.

Edit: Lue myös Juudas ja viisi omenaa

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sopiva poni

Apulainen pienempänä
En kuljeta lapsia tallilla mukana kovin usein. Esikoinen pääsee ehkä kerran kahdessa viikossa ratsastamanan. Tärkeämpää hänelle on se, että tallilla olisi kavereita, joiden kanssa voisi tehdä hiekkakakkuja tai muuten vain leikkiä. Kuopus taas on niin pieni, että hänestä on tallilla käytännössä vain harmia. Puolitoistavuotias ei jaksa istua rattaissa, ja irti häntä ei voi laskea, koska hän kuuntelee puhekäskyjä jopa huonommin kuin hevoset.
Kärrymatkustaja talvella 2012. Tintti etsii porkkanoita

Sanotaan muuten, että hevonen jää älylliseltä kehitykseltään ikuisesti noin kaksivuotiaan lapsen tasolle. Tällä hetkellä hevoseni ja Pikkumies tottelevat EI-käskyä lähes yhtä hyvin.

Vaikka neljävuotias on tallilla siinä mielessä toimelias, että häntä voi jo pyytää auttamaan ämpärin kantamisessa tai ruokien jakamisessa, hän saattaa silti keksiä jotain ihan järjetöntä puuhaa. JOku aika sitten tyttäreni oli harvinaisesti mukanani tilanteessa, jossa minun täytyi yrittää myös ihan oikeasti ratsastaa. Tyttö keksi leikkiä piehtaroivaa hevosta. Siellä hän sitten maneesin nurkassa teki hiekkaenkeleitä ja piehtaroi odottaessaan omaa ratsastusvuoroaan.

Jokin aika sitten kävimme palauttamassa Soukkaan lainatavaroita. Kentällä oli käynnissä ratsastustunti. Tyttäreni silmät loistivat, kun hän katsoi lapsia ja poneja. Sitten tuli se kysymys: Äiti, minäkin haluan, milloin minä saan mennä ratsastustunnille? Minäkin haluan ratsastaa pienellä ponilla.

Keksin nopeasti, että täytyisi varmaankin olla viisivuotias. Neljävuotiaita ei vielä oteta.

- Äiti, miksi mä en saa ratsastaa ratastustunnilla? Tyttö marisi naama mutrulla.
- Täytyy kulta vielä vähän kasvaa, siihen asti ratsastat Tintillä.

Neljävuotias ei vielä hoksaa ihmetellä ontuvaa logiikkaa.

Perheratsu ja sen pieni ratsastaja.







perjantai 3. lokakuuta 2014

Blogien lukemisesta

Tunnustan. Käytän todella vähän aikaa blogien lukemiseen. Olen vanhanaikainen ja luen kirjoja ja lehtiä.

En välttämättä jaksa innostua minulle tuntemattomien hevosten kuvista, muiden tekemistä treeneistä, kisapostauksista tai ratsastustuntiraporteista. Minua kiinnostaa oma hevoseni, lähipiirin hevoset, omat treenini, kilpailuni tai ratsastustuntini. Olen siis itsekäs ja kiireinen paskiainen.

Sanon tämän, koska valtaosa tuntemistani aikuisista ajattelee pohjimmiltaan samalla tavalla: valmennusvinkit antaa valmentaja ja hevosenhoitovinkit tulevat eläinlääkäriltä, tallityöntekijöiltä, tallinpitäjältä tai naapurikarsinasta. Ja kuka muka oikeasti menee Hevostallinettiin kysymään, paleleeko hevoseni tässä säässä vai ei? Ei kukaan. Ei ainakaan tunnusta.

"Kuka muka oikeasti menee Hevostallinettiin kysymään, paleleeko hevoseni tässä säässä vai ei?"


Sellaisia yli kolmekymppiset ovat: ruuhkavuodet väsyttävät ja muiden jutut nyt vain ovat täysin sivuasioita, joihin paneudutaan sitten, kun omat hommat tulevat valmiiksi. Ja nehän eivät koskaan tule valmiiksi. Töissä saa kuunnella niin paljon kaikenlaista, että jos vapaa-aikana voi välttää ihmisten kanssa olemisen, sen tekee ilomielin. Sitä kutsutaan hevoistumiseksi: nauttii enemmän hevosten kuin ihmisten seurasta.

Syksy. Muista heijastimet myös valoisalla.
Sitä paitsi aikuiset ihmiset tuntuvat inhoavan samastumista. Omat vaikeudet ovat spesiaaleja. Kenenkään muun vaikeudet eivät ole samanlaisia, joten bondausmielessä muiden ihmisten blogien lukeminen ei aina jaksa kiinnostaa. Blogit eivät silti ole vain pikkutyttöjen puuhastelua. Aikuiset vain lukevat niitä yhtä sitoutumatta kuin ostavat kaupasta aikakauslehtien irtonumeroita: jos niissä on jotain mielenkiintoista.

"Blogit eivät silti ole vain pikkutyttöjen puuhastelua. Aikuiset vain lukevat niitä yhtä sitoutumatta kuin ostavat kaupasta aikakauslehtien irtonumeroita: jos niissä on jotain mielenkiintoista."


Minä haluan lukea tekstiä ja viihtyä. Kaikki sellainen kiinnostaa, mille voi kepeästi nauraa. Blogista poistuessani on kiva tuntea itsensä virkistyneeksi ja viihdytetyksi. On kiva, jos teksti on herättänyt ajatuksia ja huumoriin on voinut samaistua. On kiva, että kommentin jätettyään saa siihen vastauksen. Blogeissa interaktiivisuus onkin todellä tärkeää.

Blogeja on niin moneksi kuin on meitä ihmisiäkin. Joidenkin blogien lukeminen tuntuu tirkistelyltä ja siksi niiden lukeminen jää. Toisaalta itsesäälissä rypemistä ja narinaa ei oikein jaksa lukea. Leuhkiminen ja kaikkitietävän esittäminen on jotenkin huvittavaa. Ainainen menestyminen herättää fiiliksen siitä, mitä kaikkea maton alle on lakaistu. Kirjoittajan tyhmyys ja typeryys ei naurata. Pätemisentarpeesta ei saa lisäpisteitä. Lapsellisuus tai tiukka aatteellisuus on vain harvoin hauskaa sekään. Kirjoitusvirheet karkottavat.

Olen lukenut elämässäni niin paljon asioita, joita en ole halunnut lukea, että nykyisin jää surutta aika paljon kesken. Silti lukeminen on kivaa, irtonumeromielessäkin.

Linkitä tänne hyviä blogeja 

Linkkaa aikuisen ihmisen blogi

Aikuisten hevosblogeja kysellään aina välillä Hevostallinetissä ja monien muiden rinnalla minunkin blogini siellä usein mainitaan. Jos kirjoitat itse aikuisen ihmisen blogia tai tiedät hyvän blogin, linkkaa se alle sinisen sammakon avustuksella.

Viihde on hyvästä! Viihteen ei tarvitse sisältää hevosia, joskin siitä saa plussaa! (en tosin tiedä, miten sen plussan toimitan)

P.S.  En halua harjoittaa ikäsyrjintää, mutta jokin minussa käskee pistämään aikuisuuden ikärajan 25 vuoteen. Jos kuitenkin hyvin perustein olet itsestäsi eri mieltä, älä anna ikärajan häiritä. Kunhan olet sen ikäinen, ettei sinua esimerkiksi ravintolan ovelta käännytetä, jos sinne pyrit.





Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...