tiistai 30. syyskuuta 2014

Kadonneet kaverit

Aamu, Länsiväylän ruuhka ja Radio Suomipop. Meillä on vain yksi auto, joten vietyämme lapset tarhaan saamme istua 20 minuuttia autossa kahdestaan joka aamu. Kun autoilu äitiyslomien jälkeen nyt syksyllä taas alkoi, sitä tajusi kaivanneensa. Meillä on kahvia termosmukeissa ja aikaa jutella.

Tämä aamuna juttelimme vakavissamme siitä, missä vaiheessa Tintti pitäisi laittaa pois. Ennemmin tai myöhemmin se pitäisi tehdä kuitenkin. Mies jo puolusteli, että ei kai sitä voi vielä tappaa, kun se on kuitenkin ihan terve. No, ei voi, ei.

Keskustelu keskeytyi, kun keskityimme kuuntelemaan radiota, missä sanottiin 43%:lla parisuhteessa olevissa naisista olevan tiedossaan uusi mielenkiintoinen kumppani sen varalle, että nykyinen suhde päättyisi. Radiossa keskustelu tietysti rönsyili edestakaisin päätyen lopulta siihen, että juontaja Juha Perälä kertoi, miten hän harrastaa vain lyhyitä suhteita, ja joka kerta tietoisesti lyhyeeseen parisuhteeseen ryhtyessään hän ajattelee, että kannattaa tutustua naisen ystäviin, koska heistä saa kivasti lohduttajia sen jälkeen, kun suhde kariutuu.

- Meillä ei tavallaan olisi tuota pelkoa, kun ei oo kauheasti noita ystäviäkään enää, naurahdin viitateen ikuiseen kiireeseen.
- Joo ei, mies vastasi.
- Ja sitä ainoankin tappamista minä tässä mietin, sanoin ja olin hetken hiljaa.

- Senköhän takia ne kaikki muutkin kaverit on kadonneet?

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kuinka monta kertaa tarvitsee tippua ollakseen hyvä ratsastaja

Se, että ihmisen tarvitsee tippua vähintään sata kertaa ollakseen hyvä ratsastaja, on mantra, jota on aina hoettu. Kyseessä on vähän samanlainen asia kuin se, että sadepisarat hääpäivänä tietävät onnea. Tarkoitus on lohduttaa.

Ohi, yli vai läpi? Tällä kertaa pirun nopasti ohi. Se olisi pitänyt tajuta ja laittaa hevonen tehtävän eteen.
Asiassa on silti vähän perää, sillä mitä enemmän ratsastat, sitä todennäköisempää on se, että tiput. Tippumisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos tippumisista ei opi mitään. Ratsastustaidon kehittymiseen liittyy olennaisesti ennakointitaidon kehittyminen. Jos et opi ennakoimaan hevosesi reaktioita, vaan muksahtelet kerta toisensa jälkeen helposti ja pehmeästi tatamiin ajatelleen, että olet jokaisen maakosketuksen jälkeen parempi ratsastaja, olet aika lailla väärässä. Olet ehkä vain parempi tippuja.

 Jos taas et koskaan päädy tilanteeseen, jossa voisi tapahtua jotain ennakoimatonta, reagointi- ja ennakointitaitosi eivät kehity. Siksi se hissuttelukaan ei kehitä. Terve tippumisen pelko opettaa kestämään satulassa, mutta pelko sinänsä ei kehitä, jos se estää ratsastamasta kunnolla. Hevosen selästä ei silti tarvitse tippua siksi, että ratsastustaito kehittyisi. Ratsastamalla kehitetään ratsastamista ja tippumisella tippumista. Jos joku on luonnostaan nopeareaktioinen, se ei tee hänestä huonoa ratsastajaa, päinvastoin! Kyllä kaikki tähtää siihen, että siellä satulassa kestetään eikä päinvastoin.

"Kyllä kaikki tähtää siihen, että siellä satulassa kestetään eikä päinvastoin."


Ei kenenkään tarvitse ehdoin tahdoin ryhtyä rodeoratsastajaksi ja hakeutua egoltaan ihmistä suurempien hevosten kyytiin, jotta pääsisi tippumaan ne vaaditut sata kertaa. Jos ratsastat tuttua ongelmatonta ratsua, se tuskin pääsee yllättämään sinua samalla tavalla kuin vieraat hevoset.  Mitä enemmän ratsastaa, sitä paremmaksi tulee ennakointitaidoiltaan ja sitä nopeammaksi reaktiokyky kehittyy. Nopeareaktioiset ratsastajat kestävä satulassa paremmin kuin hitaat.

Jos oma hevonen on se pomminvarma tapaus (niin kuin Tintti on), reaktiokyky kehittyy paremmaksi ratsastamalla vieraita hevosia. Tosin syksyisin lehtien lennellessä ja tuulenpuuskien iskiessä siitä pominvarmastakin tapauksesta kehittyy helposti se turvallinen ja yllätyksellinen kumppani. Ja taas taidot kehittyvät!

Ennakoi ja mukaudu. Se lähtee hyppyyn liian aikaisin!

Ennakoi. Älä hyppää ennen hevosta.

Pidä kaulasta kiinni, Anniina! Älä tipu!
Pohje kiinni! Laita se tehtävän eteen! Älä anna sille mahdollisuutta kieltää!
No just. Täysi ylläri turvalliselta hevoselta, kun sen ratsastaja nukkuu. Rapatessa roiskuu.
Kuvat: Alica ja Erica Lilja

torstai 25. syyskuuta 2014

Muistanko mä mua?

Tulin tallilta myöhään kotiin. Suihkun jälkeen pohdiskelin makkarin ovella, että pitäisiköhän nyt oikeasti jo alkaa venytellä. Tämä kroppa kun ei varsinaisesti nuorene.
- Ei, älä! parahti mieheni pilke silmäkulmassa
- Älä anna periksi, älä antaudu systeemille!

Alkoi naurattaa. Mikä siinä on, että tietää ihan hyvin, mitä pitäisi tehdä, muttei vaan saa aikaiseksi.
- Jos minä vähän nyt kuitenkin, sanoin ja taivutin sormiani kohti varpaita. Jokaisella uloshengityksellä pääsin vähän lähemmäs lattiaa.
- Sattuu, taidan lopettaa, sanoin pian.
- Hyvä, mies kannusti - Sehän vain kertoo, että venyttely on turhaa.
- ANARKIAA!, minä julistin ja heristin nyrkkiä tietäen itsekin, ettei yhden naisen kapinani väistämätöntä vastaan ole varsinaisesti sen viisaampaa kuin mikään muukaan kapina.

Nuorena oboeta soittaessa minulla oli aina jumissa hartiat. Lukioaikana oikean käden pikkurillissäni oli pitkäaikainen rasitustulehdus. Se voi kuulostaa naurettavalta vammalta, mutta se teki kirjoittamisesta hankalaa. Soittamisesta puhumattakaan.



 PT ja ratsastuksenopettaja Reetta Raivio huomautti viime talvena ystävällisesti, että alaselässäni on alue, jossa ei ole taipuisuutta laisinkaan. Tämän huomaan nykyisin, kun istun kerran viikossa jonkun muun hevosen raviin, kuin oman hevoseni. Tintin tasainen liike mahdollistaa ihan hyvän istunnan, mutta muiden hevosten kanssa mukautuminen on vaikeampaa. Vatsalihakseni toki tarvitsee sitä kuuluisaa aktivoitumista, mutta silti kehoni kaipaa lämmittelyä ja venyttelyä. Ja se kyllä unohtuu pelottavan helposti.

Tintti ei ole koskaan ollut erityisemmin jumissa. Se on vain ollut jäykkä. Joskus olin siinä luulossa, että hevonen vertyy ja notkistuu kävelemällä, ja hevosen lihaksisto tarvitse pitkän pätkän kevyehköä hölköttelyä ennen kuin sen kanssa voi alkaa tehdä töitä. Luulin, että hevoseni alkaa taipua ja sen ryhti kohoata jotenkin tuon kaiken tuloksena. Tintti kuitenkin haistatti minulla pitkät ja jatkoi lönköttelyä.

Lapojen irrottelua. Kuva: Alica Lilja
Voltit, kiemuraurat ja avotaivutukset ovat tietenkin jotain, mitkä verryttelevät hevosta. Ne ovat voimistelua, jonka rankkuus hevoselle riippuu täysin taivutuksen asteesta. Tintti suhtautuu voimistelun aloittamiseen aivan kuten minäkin ja kysyy, onko pakko. Kun siltä kuitenkin vaatii, se alkaa antaa. Ja notkistuu. Siinä ajassa, missä ennen vasta hiukan yritin ratsastaa Tinttiä avuille, olen nyt jo saattanut tehdä koko ratsastuksen. Tintti on kaiken kaikkiaan notkeampi, eteenpäinpyrkivämpi ja taipuisampi kuin koskaan aikaisemmin. Eikä se ole koskaan ollut näin vanha.

Minäkään en ole koskaan ollut näin vanha, mutta kuka laittaisi minut voimistelemaan? Mistä löytäisin itselleni jonkun vahtimaan samoja asioita, mitä minä vahdin Tintin kohdalla toteutuvan. Kuka pitäisi huolta sopivasta ruokinnasta, nvenyttelystä, liikunnasta, rokotuksista, hammaslääkäreistä? Kuka ostaisi minulle uusia kenkiä ja syöttäisi porkkanaa?

No, minähän se oon.
Näin monen vuoden jälkeen, muistanko mä mua?



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

nannasalmi.com - heavenly horse hair jewellery


There are so many beautiful things in this world. I guess memories are the best.

I've written many posts about horses getting old. The fact that my lovely thoroughbred mare Tintti is already 19 years old, makes me a little bit worried about the number of days we still have together.
As many of my Finnish readers already know, my horse has Cushing's syndrome and she has been on medication for two years by now. Pergolid makes her more energetic and we're still going quite strong, training cross-country on the very easy level. We are not allowed to compete anymore, though.

The biggest fear I have is that one day Cushing´s syndrome develops laminitis. I have already decided that Tintti doesn´t have to suffer that painful dicease several times again and again. But even if you decide to let go, it is never an easy decision to do.

When I was a child, I collected horse hair from almost every horse I ever tacked. I even sent a letter to get some horsehair from a Finnish celebrity mare of the 1980's, Misty. Oh, how happy I was, when I got Misty's hair by mail. I recently found that letter and the hair. (Click here to see it.) Misty was a star, because she used to answer childrens horsey questions in a Finnish pony magazine, Hevoshullu. (literally ”Horse mad”). Her owner wrote also many Misty books. Many Finnish kids learned about horses via those books.

Pinch me, I´m real!
As an adult, the need to keep the memories is almost the same as it was as a child. I still want to take pictures. I want to remember the velvet softness of my horse's nose when I'm grooming her. I love to watch videos and re-ride our very first and last time in eventing competition. There are moments when I've been sitting on the floor next to my horse's hay crying because of beeing so tired. But still, I've felt empowered because I have felt so blessed, because I have had the privilege to sit there in tears with the horse of my own, the one I cherish so much.

“Put me as a sign on your heart, as a sign on your arm.” (Song of Songs 8:6)

For now on, I can carry Tintti with me in my bracelet I recently got from nannasalmi design. The horse hair is woven to a ribbon, and it gets the final touch from silver or golden details, such as bits or horse shoes. The result is completely unique bracelets, rings, pendants, earrings, tiebars, cufflinks and pendants: all made of the horsehair of the customer's own horses.

Although the horsehair jewellery of your own wouldn't be current to you right now, take a minute and visit nannasalmi.com to see the instructions of measuring the right amount of horsehair. Because, I am sure, one day you will find yourself thinking about the bracelet or a ring of your own.

nannasalmi design has a Facebook page where you will a find the story behind the nannaalmi Horse Hair Jewellery as well as Nanna's interview. You will also be able to read many touching stories about horse jewellery and their owners. I am sure most of you will feel the same as the teenage girl who was banned from cutting a single hair from the horses she took care of, but how she collected all the loose hair and saved her pocket money- and got the bracelet of her dreams.

All this kind of treasures are immeasurable!

maanantai 22. syyskuuta 2014

nannasalmi.com - sinettinä ranteessa

Tämä teksti on toteutettu yhteistyössä nannasalmi.com´in kanssa.
(In English)

Maailmassa on paljon kauniita asioita. Muistot ovat niistä parhaimpia.

Olen kirjoittanut paljon hevosten vanhenemisesta, vanhojen hevosten liikuttamisesta ja hevosten loppusijoituksesta. Kun ajattelen omaa Tinttiäni, minulle tulee nykyisin aina vain useammin mieleen se tosiasia, ettei meillä ole monia yhteisiä vuosia enää edessä.

Hevosesta luopuminen ei ole helppo asia, vaikka sen miten itselleen järkeilee. Lapsena leikkasin jokaisen leirihoitohevosen sekä myöhemmin niiden oikeiden hoitohevosten jouhia muistoksi valokuva-albumin väliin laitettavaksi. Lähetin Hevoshullu-lehdessä Misty vastaa -palstaa kirjoittaneelle Misty-hevoselle fanipostia ja sain vastauksen - jouhien kera! Lue siitä täältä.

Edes nyt aikuisena tarve saada hevosesta jotain konkreettista muistoksi ei ole hävinnyt mihinkään. Ottaisinko kuvan? Tallentaisinko videon? Vai painaisinko vain tarkasti mieleen, miltä samettinen turpa tuntuu ihoa vasten; miltä tuntui tehdä ensimmäiset ja samalla viimeisiksi jääneet kenttäkisat? Miten olen istunut hevosen heinäkasan päällä karsinassa ja itkenyt väsymystäni, mutta tuntenut silti oloni siunatuksi saadessani olla oman hevoseni seurassa.

"Paina minut sinetetiksi sydäntäsi vasten. Pane sinetiksi ranteesi nauhaan." (Laul 8:6)

Tästä päivästä lähtien Tintti on kiedottuna ranteeseeni. Kun hevosille antaa pikkusormen, ne vievät lopulta koko käden. Nanna Salmi on tehnyt yksilöllisiä kudottuja jouhikoruja vuodesta 2002. Materiaalina käytetään lähes täysin asiakkaan itsensä toimittamia jouhia. Kun jouhet kudotaan nauhaksi ja nauha yhdistyy hopeaan, kultaan tai valkokultaan, saadaan aikaiseksi sanoinkuvaamattoman kauniita ja täysin ainutlaatuisia koruja: rannerenkaita, sormuksia, riipuksia, korvakoruja, solmioneuloja, kalvosinnappeja ja plastrong-neuloja. Alla näkyvä rannerengas on tehty Tintin jouhista.


Vaikka hevoskorun teettäminen ei olisi sinulle juuri nyt ajankohtaista, käy silti katsomassa jouhien mittausohjeet ja ota talteen riittävä määrä oikean pituisia jouhia jo nyt. Nannan jouhikoruihin, mallistoon ja mittausohjeisiin voi tutustua hänen nettisivuillaan http://www.nannasalmi.com

Nannasalmi Design´in Facebook- sivuilta löydät myös tarinan hevosenjouhikorujen takaa (Nannan haastattelu, englanninkielinen) sekä monta koskettavaa tarinaa siitä, miten tärkeiksi korut ovat kantajilleen tulleet. Jokainen meistä pääsee varmasti lähelle sen teinitytön tarinaa, jota kiellettiin leikkaamasta yhtäkään jouhta hoitohevosensa harjasta tai hännästä, mutta joka keräsi irronneita jouhia, säästi taskurahansa ja sai lopulta sen rannekorun, mistä oli haaveillut.

Meillä on kaikilla aarteemme. Ne ovat mittaamattomia.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kokematon hevonen ja kokematon ratsastaja

Tiettävästi maailman ensimmäisen hevostaito-oppaan kirjoittanut Ksenofon (n. 430-354 eKr.) muistuttaa, että ratsuhevosen koulutus on ammattilaisen tehtävä. Hänen mukaansa maallikoiden on syytä keskittyä opettelemaan ratsastamista hevosilla, jotka on valmiiksi koulutettuja. Tämän ohella heidän on syytä pitää huolta omasta kunnostaan, jotta ratsastaminen sujuisi heiltä paremmin.

Koulutetut ja kokeneet hevoset opettavat kärsivällisesti ratsastajiaan ja kertovat, miten haluavat tulla tuoduiksi esteelle. Kuva: Erica Lilja

Sain viime viikolla ratsastaa nuorta, melko raakaa hevosta.  Kyseessä oli oman hevoseni sukulainen, mutta täysin erilainen tapaus, jonka tiesin olevan melko lailla temperamenttisempi tapaus kuin tätinsä Tintti. "Ei kannataa suututtaa sitä, eikä riidellä sen kanssa", sanottiin.

Alkutunnista ruunake tuntui aika lailla Tintiltä: vähän jallitti eikä ihan liikkunut. Sitten se alkoi kulkea, taipua ja pehmeni. Lopputunnista se sitten suuttui. Olin oikeasta kädestä liian vahva. Se alkoi peruuttaa, sivuuttaa ja potkia taaksepäin laukannostossa. Päätin jättää tuon laukkaharjoituksen väliin ja keskittyä ratsastamaan tahdikkaita ravivoltteja. Sain ratkaisulleni siunauksen. Taitoni eivät tällä hetkellä riittäneet siihen, että minun olisi kannattanut siinä tilanteessa lähteä riitelemään tuon hevosen kanssa. Parhaiten kannoin vastuun tekojeni seurauksista siten, että pyysin hevoselta anteeksi antamalla sen tehdä jotain, missä se tunsi jälleen olevansa mukavuusalueellaan. Oikea käteni, johon Tintti on vuosien aikana tottunut, on syytä treenata tottelemaan minua. En kuitenkaan ole varma, onko se paremmin minun kuin hevosenkaan koulutuksen edun mukaista, että kävisin maistamassa kentän hiekkaa osana tätä projektia.

"Parhaiten kannoin vastuun tekojeni seurauksista siten, että pyysin hevoselta anteeksi antamalla sen tehdä jotain, missä se tunsi jälleen olevansa mukavuusalueellaan."


Jotkut hevosen ovat sellaisia, että osaamattomissa käsissä ne oppivat entistä huonompia tapoja. Ei ole mitään syytä opettaa hevoselle sitä, että se suuttuessaan saa helposti satulan tyhjennettyä. Tämä on hyvinkin sitä, mitä Ksenofonkin on halunnut sanoa. Osaava ratsastaja osaa opettaa hevosta. Osaava hevonen osaa opettaa kokematonta ratsastajaa. Kärsimättömät hevoset kuuluvat voittopuolisesti ammattilaisten käsiin.

"Kärsimättömät hevoset kuuluvat voittopuolisesti ammattilaisten käsiin."


Se ei silti tarkoita, ettei kaltaiseni ratsastajan kannattaisi välillä käydä tällaisten nuorten hepsankeikkojen selässä. Totta kai kannattaa! Mutta että mieleeni tulisi ostaa itselleni raaka hevonen ja lähteä sitä kouluttamaan? Ei ikinä! Toki voisi olla hienoa sanoa, että on itse kouluttanut hevosensa, mutta sellainen kunnianhimo on maallikolle täysin vääränlaista. 

"Yhteenvetona sanottakoon, että hyväjalkainen, rauhallinen, riittävän nopea, sisukas, kestävä ja ennen kaikkea tottelevainen hevonen on sodassa käyttökelpoisin ja turvallisin ratsastajalle.", sanoo Ksenofon.

Miksi harrastajan vaatimusten pitäisi edelleenkään erota 2500 vuoden takaisista ammattisotilaan vaatimuksista?

******

Lainaus teoksesta Ksenofon: Hevostaito. (Suom. Hilla Halla-aho) Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003

Lue vanha postaukseni jokapaikanhevosten ylistyksestä vuodelta 2010
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2010/12/jokapaikanhevonen.html

torstai 18. syyskuuta 2014

Kuva-arvoitus

Mistä tietää, että tämä kuva on hevosenomistajan vessasta?


Onko sinulla vastaavia kuvia? Loimia eteisessä? Satulahuopiavaatekomerossa? Ulkoarasto niin täynnä hevoskamaa, ettei sinne mahdu enää polkupyöriä eikä lastenvaunuja?

Ota haaste vastaan ja laita kuvia tulemaan minulle sähköpostiin ruuhkavuosiratsastaja (at) gmail.com. Ehkä saamme tehtyä hauskan kuvagalleria siitä, miten hevoselämä salakavalasti hiipii tallilta kotiin ilman, että me oikeastaan edes huomaamme sitä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Nirsolan perhe

Päiväkahviseuraa. Kuva Erica Lilja
Puolitoistavuotias kävelee määrätietoisesti leipälaatikon luokse ja on alta aikayksikön purkanut ruispalapussin sisällön lattialle. Ja ehtinyt haukata viidestä, ennen kuin olen huomannut mitään tapahtuneen. Samaan aikaan neljävuotias ilmoittaa haluavansa pelkkää "makolilaatikkoa" tai makolia ja kanaa. Valmistat jälkimmäistä, mutta molemmat lapset syövät annoksesta pelkkää makaronia.

Joskus ajattelin, että lapset oppivat syömään juurikin sitä, mitä heille kotona tarjotaan. Että nirsot lapset tulevat nirsoista vanhemmista. Ajatus on hiukan järjetön. Aika aikaisessa vaiheessa lapsista huomaa, ovatko he kokeiluhaluisia vai eivät. Toiset tykkäävät maistella erilaisia makuja, toiset syövät yhtä ja samaa aina uudelleen. En ole saanut kumpaakaan lasta syömään pinaattikeittoa, vaikka mieheni kanssa tykkäämme siitä molemmat. Sen sijaan parmesania ja katkarapuja lapset ovat imuroineet vaikka kuinka paljon. Molemmat tykkäävät ranskalaisista perunoista, karkista, jäätelöstä ja suklaasta. Kukapa ei tykkäsi. Ei se silti tarkoita, että niitä syödään koko ajan. Eräät vanhemmat kehuskelivat jäätelöautolla, miten heidän lapsensa ei edes pidä jäätelöstä, koska he eivät ole halunneet antaa lapselleen sokeria. Ajattelin, että perverssit paskiaiset! Itse syötte, ettekä lapsellenne tarjoa!

Majavat nakertavat kaiken lastuiksi.

Toisaalta tietenkin jokainen meistä on perheensä ruokakulttuurin kasvatti, koska kuka nyt lapsilleen tarjoaa jotain, mistä ei itse pidä. Minä inhosin lapsena kanankoipia, koska niissä oli läskiä, nahkaa ja iljettävää lihalieroa. Muistan kun sain tädin luona ensimmäisen kerran lautaselleni rintafileen. Kysyin, miksei näitä ole meillä kotona, kun on niin hyvää. Isä vastasi, että hän tykkää mehukkaasta lihasta. Minä en kuitenkaan ollut oppinut siitä tykkäämään.

Hevonen ei suostunut syömään anopin poimimia omenoita. Valkea kuulas ei kelvannut. Golden Delicious kävi. Vuokraaja sanoi joskus, ettei Tintti syönyt hänen ostamiaan lakritsinameja. Tintti suhtautuukin asioihin varauksella. Kun Ylen toimittaja viime keväänä varasi sille näkkileipää kiitokseksi esiintymisestä insertissä (jota muuten ei ole vielä tv:ssä nähty), Tintti ei suostunut syömään mitään epäilyttävän ihmisen kädestä. Minun kädestäni se söi. Lakunamitkin alkoivat maistua sen jälkeen, kun Tintti oli saanut niitä minulta.

Tintti Puoli Seitsemän -ohjelman kuvauksissa viime keväänä.

Meillä oli lapsuudessani koira, jolle ei kelvannut valmiskoiranruoat. Se söi 12 vuotta maksalaatikkoa. Minä sen sijaan kuolen mieluummin nälkään kuin syön maksalaatikkoa. Mies inhoaa ruokalajien "floridointia" eli ananaksen tunkemista ruokalajeihin, joihin se ei kuulu. Esimerkiksi pitsaan.

Puolitoistavuotias tahtoo juoda maitoa ja pyytää sitä aina lisää ja lisää. Tosin hänkin tietää, mikä on ero ruskean ja valkoisen maidon välillä. Ihan turha tarjota valkoista, jos siskolla on ruskeaa. Esikoisen taaperoaika oli helpompi, sillä hänen vieressään saattoi oikein hyvin nautiskella mitä tahansa herkkua ilman, että lapsi ymmärsi vaatia sitä itselleen. Pikkumiehen suuhun on isosisko laittanut kaikkea mahdollista herkkua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Eikä siitä ole tietenkään tietä takaisin.

Tintti lakkaa syömästä mössöjään, jos se laitetaan vähemmälle liikunnalle. Nyt se on seissyt koko viikon, koska se sai toissa viikolla kainaloonsa inhottavan ruven, joka hankautui auki satulavyön ansiosta.

Kunpa itsekin ymmärtäisin olla syömättä, kun liikunnan määrä vähenee.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Mihin katosi vuosi?

Tiistaina havahduin, että kokonainen vuosi oli kadonnut. Ensin tulivat vilunväreet. Sitten melkein itketti. Pian alkoi raivostuttaa.

Hirveään määrään paitoja oli painettu ruuhkavuosiratsastaja.fi -osoitteen sijaan www.ruuhkaratsastaja.fi.

Hetken näytti siltä, että laiva on uppoamassa Strömsön edustalle. Elämä on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia opetella elämään virheiden ja vahinkojen kanssa. Toisin sanoen, jos tästä hetkestä eteenpäin kirjoitat osoitteen ruuhkaratsastaja.fi, se kääntyy osoitteeseen ruuhkavuosiratsastaja.fi. Voilá!

Luki se siinä väärin jo alkukesästä.

Äiti ratsastaa nyt -paitoja muuten postitettiin ympäri Suomea lähes 60 kpl. Jäljellä on vielä jonkun verran paitoja, joita ei ole lunastettu. Jos jäit ilman paitaa, saat omasi laittamalla ottamalla yhteyttä minuun sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Paitoja löydät myös Espoon keskuksessa sijaitsevasta Ridmeristä, jonka aukioloajat löydät osoitteesta http://www.ridmer.fi 

Haaveena ja toiveena minulla on saada kerättyä Facebookiin kuvagalleria kaikista ratsastavista äideistä, jotka Äiti ratsastaa nyt -paidan ovat päälleen pukeneet. Muutamia kuvia sieltä jo löytyykin. Lähetä minulle oma ratsastuskuvasi tai postaa se Facebookiin tai instagramiin hashtagilla #aitiratsastaanyt.

Ja sitten ratsaille! Eiköhän kaikkien elämästä ole jokunen vuosi kadonnut hevosen selässä tai muuten....

perjantai 12. syyskuuta 2014

Mitä jesari ei korjaa, sitä ei tarvitse korjata

Mieheni työkenkien pohjaa hymyilytti aamulla. Tarjosin ensiavuksi jesaria. Ei kelvannut.
- Vanhat ratsastuskengät oli pitkään jesarilla kiinni, muistutin kieli poskessa.
- Joo, ihan varmasti, mies totesi ja mietti varmaan, miten jesarikenkää kommentoitaisiin, jos joku sen sattuisi huomaamaan. Hänen työpaikallaan tuskin kukaan.

Siinä se olisi ollut käden ulottuvilla.
Minä puolestani huomasin miettiväni, että molempiin kenkiin voisi tehdä saman kuvioinnin ja miehen siroissa neljäkaseissa olisi näin ollen hienot teräskärjet, millaiset olivat nahan alla piilossa kaikilla ysäriteineillä. Voi, mitä retroo! Uusi muotihitti, ehkä? Sitten muistin, että jesarista jää tahroja. Ehkä mies pitää päästää kenkäkauppaan. Perheessä voisi joskus joku muukin saada uudet kengät kuin lapset ja Tintti.

Olen vuosien saatossa korjannut jesarilla niin loimia kuin käyttänyt sitä ensihätään ennen kuin olen saanut hevoselle tilsakumit. Ehkä säälittävin oli hetki, jolloin korjasin Tintin kalkkipurkin jesarilla. Se pelitti käytössä vielä vuoden ennen kuin raaskin ottaa tilalle turkkilaisjogurttipurkin.

Onko edes olemassa mitään, mistä hevosenomistaja ei joutuisi säästämään tuhlatessaan harrastukseensa?


 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Muoviton syyskuu

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Luneten kanssa.

Vähennä muovia, vähennä jätettä, unohda kertakäyttökulttuuri. Lunette Menstrual Cup on mukana muovittomassa syyskuussa ja arpoo joka maanantai tuotteita. Käy katsomassa lisää Lunette-blogista ja Luneten Facebookista.




Sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin

Ympyrällä ratsastettaessa se on sisätakajalka, jonka pitää astua hyvin alle, jotta hevonen voi säilyttää tasapainonsa. Teimme viime viikolla ympyrällä ravissa harjoitusta, jossa otetaan ensin hiukan normaalia vahvempi asetus sisään. Se jälkeen tuodaan pohkeella hevosen sisätakajalkaa paremmin alle. Ja juuri sillä hetkellä, kun hevonen tuntuu lähtevän väistämään pohjetta, hellitetään sisäohjasta ja pidetään huoli, että ulko-ohjan tuki säilyy.

Mitä tapahtuu?

Hevoseen tulee aika kaunis ryhti. Samalla ratsastaja ymmärtää, mitä tarkoittaa se, että hevonen on sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä.

Yliasetus ei saa kestää ikuisesti.


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Millaista yhdistelmää saa vetää ilman pikku e:tä

Esitin alkuviikosta poliisille kasan kysymyksiä, joista tallin nurkilla on keskusteltu sataan ja kymmeneen kertaan. Päivitä tästä, olitko sinä kuljetustietämyksesi kanssa oikeassa. Kysymyksiin vastasi vanhempi konstaapeli Teppo Hakkarainen Helsingin poliisilaitokselta.

 

Rekisteröintitodistukset ja ajo-oikeus ratkaisevat

Peruslähtökohta kaikille kuljetussäädöksille on, että poliisi katsoo auton ja trailerin rekisteröintitodistuksissa ilmoitettavia teknisiä massoja ja tarkistaa, onko kuljettajalla oikeus ajaa sitä yhdistelmää, joka hänellä kuljetettavanaan on. Ajo-oikeutta tarkastellessa ei siis kiinnitetä huomiota siihen, kuinka monta hevosta ja ihmistä kyydissä on ja paljonkohan ne mahtavat painaa. Mikäli kuljettajan ajokortti oikeuttaa ajamaan teknisten massojen mukaan laskettua yhdistelmää, tarkistetaan seuraavaksi onko itse yhdistelmän kuormaus ja kytkentä laillinen.

Tavaraa on aina mukana enemmän kuin mitä hevonen painaa. Muista huomioida myös vuodenaika, sekä liikenneturvallisuuden että hevosesi turvallisuuden tähden.

Vaadittava ajo-oikeus lasketaan ajoneuvojen teknisistä massoista eli rekisteröintitodistuksiin merkityistä massoista. Toisin kuin joskus virheellisesti luullaan, sillä, onko perävaunussa kuormaa yhden hevosen verran tai ei ollenkaan, ei ole ajo-oikeuden kanssa mitään tekemistä.

"Vaadittava ajo-oikeus lasketaan ajoneuvojen teknisistä massoista eli rekisteröintitodistuksiin merkityistä massoista. Toisin kuin joskus virheellisesti luullaan, sillä, onko perävaunussa kuormaa yhden hevosen verran tai ei ollenkaan, ei ole ajo-oikeuden kanssa mitään tekemistä. ."

 

Tärkeät käsitteet

Vaadittavan ajo-oikeuden voi tarkistaa rekisteröintitodistuksista löytyviä lukuja ynnäimellä. Jotta ymmärrät asiaa paremmin, perehdy käsitteisiin.
Omamassa = trailerin/auton paino tyhjänä
Kokonaismassa = trailerin/auton paino täydessä sallitussa lastissa.
Kykentämassa  = ns. vetokyky, eli vetoauton valmistajan ilmoittama maksimi ajoneuvoon kytkettävän perävaunun todelliselle massalle (omamassa + kuorma) Rekisteröintitodistuksessa "perävaunumassa jarruin" (työntöjarrulla varustettu perävaunu > 750 kg) ja "perävaunumassa jarruitta" (jarruton kevytperävaunu, < 750 kg) vetoauton valmistajan ilmoittama maksimi ajoneuvoon kytkettävän perävaunun kokonaismassalle, ns. vetokyky
Tiedon perävaunun omamassasta tarvitsee siihen arvioon kuinka paljon perävaunuun voi ottaa lastia. Kokonaismassaltaan 1300 kg perävaunuun, jonka omamassa on 630 kg voi lastata siis vain 670 kg.

 

Mitä saa vetää ilman BE- korttia?

K1: Minulla ei ole BE- yhdistelmäajokorttia. Saanko kuljettaa hevostani trailerilla silloin, kun autoni rekisteriotteen mukainen kokonaismassa 2140kg, kykentämassa on 1300kg ja trailerini kokonaismassa on 1300kg? Traileri painaa tyhjänä (omamassa) 620kg?
V: Saat. Kun vedettävän perävaunun kokonaismassa ei ylitä vetävän ajoneuvon kokonaismassaa ja yhdistelmä on maksimissaan 3500 kg, B-kortti riittää. Jotta tapauksen kuorma pysyy perävaunun kantavuuden rajoissa, kyyditettävän hevosen täytyy painaa 680kg tai alle. .
K2: Minulla ei ole BE – yhdistelmäajokorttia. Saanko käydä hakemassa trailerikaupasta kotiin uuden trailerin, kun autoni rekisteriotteen mukainen kokonaispaino on 2140kg, autoni vetokyky on 1300kg ja ostamani trailerin kokonaispaino on 1500kg, mutta siellä ei ole yhtään hevosta sisällä? En siis vedä 1500kg:n lastia, vaan pelkkää traileria, jonka paino tyhjänä (omamassa) on 630kg.
V: Et saa. Yhdistelmän kokonaismassa ylittää 3500 kg (vetoauton kokonaismassa 2140 + perävaunun kokonaismassa 1500 kg = 3640 kg), joka on B-kortille ajettavaksi säädetty korkein sallittu yhdistelmämassa, kun kyseessä on jarrullinen perävaunu. Yhdistelmä on kuitenkin laillinen BE-kortillisen kuskattavaksi, koska perävaunun senhetkinen todellinen massa 630 kg jää alle ajoneuvon kytkentämassan 1300 kg.
K3: Minulla ei ole BE-ajokorttia. Saanko mennä harjoittelemaan peruuttamista ajoneuvoyhdistelmällä, jossa auton kokonaispaino on 2500kg ja trailerin kokonaispaino 1500kg, mutta joka painaa tyhjänä (omamassa) vain 700kg?
V: Yhdistelmä on laillinen, koska perävaunun todellinen senhetkinen massa 700 kg ei ylitä vetoauton kytkentämassaa. Ajo-oikeus yhdistelmälle yleisellä tiellä kuitenkin on BE-luokka, koska vetoauton ja perävaunun yhteenlaskettu kokonaismassa ylittää 3500 kg (4000 kg). Ajoharjoittelun em. yhdistelmällä tulee B-kortillisen suorittaa yksityisellä tiellä, tontilla tai muulla alueella, mikä ei ole yleisessä käytössä. .
K4: Minulla ei ole BE-ajokorttia. Saanko mennä harjoittelemaan peruuttamista ajoneuvoyhdistelmällä, jossa auton kokonaismassa on 2140kg ja trailerin kokonaispaino 1300kg, mutta joka painaa tyhjänä (omamassa) vain 620kg?
V: B-luokan ajo-oikeudella yhdistelmää saa ajaa, jos vetoauton omamassa (joka ei nyt tiedossa) ylittää trailerin kokonaismassan 1300 kg ja yhdistelmän kokonaismassa on max 3500 kg. Yhdistelmäkin on laillinen, jos harjoittelet perävaunu lastaamattomana ja ajoneuvon rekisteröintitodistuksen mukainen perävaunumassa jarruin (kytkentämassa) on vähintään 620 kg.
K5: Minulla ei ole BE-korttia. Voinko suorittaa BE-korttiin edellytettävän ajokokeen yhdistelmällä, jossa auton kokonaispaino on 2140kg, vetokykyy 1300kg , trailerin omamassa on 630kg ja kokonaispaino 1300kg? Jos en voi, millainen yhdistelmä minulla pitää olla ja miten pääsen tuon yhdistelmän kanssa ajokoepaikalle?
V: BE-luokan ajokokeessa tulee olla yhdistelmä, jossa vetoautoa saat ajaa B-luokan kortilla ja ajoneuvoyhdistelmän kokonaismassa ylittää 3500 kg. Perävaunun kokonaismassan on oltava vähintään 1000 kg ja todellisen senhetkisen kokonaismassan vähintään 800 kg. Lisäksi perävaunun on oltava vähintään vetoauton ohjaamon korkuinen ja levyinen, jotta kuljettajan näkemä taakse on mahdollinen vain sivupeileihin katsomalla. Ainoa poikkeus, milloin saat BE-yhdistelmää ajaa yleisellä tiellä ennen virallista ajo-oikeutta, on silloin kun ajat kuljettajantutkinnon suorituspaikalle. Tuo poikkeus sallii yhdistelmän siirtämisen kuljettajantutkintoon ja sieltä takaisin lyhintä reittiä.
K6: Minulla ei ole BE – yhdistelmäajokorttia. Saanko kuljettaa yhtä hevosta kahden hevosen trailerilla, kun autoni rekisteriotteen mukainen kokonaismassa on 2140kg, auton vetokyky on 1300kg ja trailerin kokonaispaino on 2000kg? Trailerin paino tyhjänä (omamassa) on 630kg ja hevoseni painaa 600kg, eli yhteensä vedettävää on vain 1230kg.
V: Et saa. Yhdistelmän kokonaismassa ylittää B-luvan yhdistelmälle sallitun kokonaismassan 3500 kg (2140 + 2000 kg = 4140 kg). BE-kortillinen voi yhdistelmää kuitenkin huoletta kuljettaa, sillä perävaunun todellinen senhetkinen massa on vain 1230 kg, eikä ylitä siten vetoauton kytkentämassaa 1300 kg.

 

Entä sitten, kun BE-kortti on suoritettu?

K7: Minulla on BE- yhdistelmäajokortti. Autoni kokonaismassa on 2500kg ja sen vetokyky on 1500kg. Saanko kuljettaa sillä yhtä hevosta silloin, kun perässä on kahden hevosen traileri, jonka kokonaispaino on 2000kg? Hevoseni painaa 700kg ja trailerin omamassa on 700kg.
V: Saat. Yhdistelmän tekninen kokonaismassa ylittää 3500 kg, eli BE-kortilla mennään. Yhdistelmäkin tässä tapauksessa on ok, koska perävaunun kokonaismassa ei ylitä vetoauton kokonaismassaa ja perävaunun todellinen senhetkinen massa jää alle vetoauton kytkentämassan 1500 kg (omamassa 700 kg + hevonen 700 kg = 1400 kg).
Poikkeus perävaunun ja vetoauton välisestä vaadittavasta painosuhteesta (perävaunun kokonaismassa ei saa ylittää vetoauton omamassaa) toki löytyy, muistuttaa konstaapeli Hakkarainen. BE-luokan kortilla voi kuljettaa yhdistelmää, jossa perävaunun kokonaismassa on puolitoistakertainen vetoauton omamassaan verrattuna, ellei valmistajan määrittelemä kytkentämassa tätä rajoita. Tuolloin vetoautona tulee kuitenkin olla M1G- tai N1G -luokan ajoneuvo (maasturi tai maastopakettiauto). Normaali" henkilöauto kuuluu luokkaan M1.

Pohdittaessa sitä, tarvitseeko B- vai BE-korttia, on tammikuusta 2013 lähtien valikoimaan voinut ottaa myös B/96-kortin. Kyseinen-ajo-oikeus oikeuttaa sellaisen yhdistelmän kuljettamiseen, jossa vetoautoa saa kuljettaa B-luokan kortilla ja yhdistelmän maksimipaino on 4250 kg. Ajokorttiin merkitään tuolloin B-luokan kohdalle ajoneuvoyhdistelmää vastaavan ajokokeen suorittamisesta lisämerkintä 96. Tutkintohinnat korttiluokilla on kuitenkin samat. Tapaukset 2, 3 ja 6 olisivat omiaan myös B/96-kortillisen kuljetettaviksi.

Rangaistukset

Kuljettaessaan yleisellä tiellä sellaista ajoneuvoa, tai ajoneuvoyhdistelmää, johon kuljettajalla ei ole ajo-oikeutta, syyllistyy rikoslain mukaiseen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. Sanktiona tästä voi saada 20 päiväsakkoa. Kytkentäsääntöjä rikkoessa syyllistyy liikennerikkomukseen ja sanktiona yleensä 6 päiväsakkoa. Törkeissä kuormausvirheissä voi syyllistyä myös liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja vakavaan piittaamattomuuteen liikenneturvallisuutta kohtaan, jolloin ajokortti voidaan ottaa väliaikaisesti pois. Oma lukunsa on vielä se, syyllistytkö kuormausvirheillä myös eläinsuojelurikkomukseen.

Joka tapauksessa, 20 päiväsakkoa tekee esimerkiksi 3000 euron kuukausituloilla noin 600 euroa. BE-ajokortin ajokoe sekä teoriakoe maksavat yleensä alle 150 euroa. Lisäksi maksat uuden ajokortin hinnan. Harjoitella voit itse tallin pihassa, kunhan käytössäsi on traileri.

(Tekstiä korjattu 4.9. klo 9.00: B-kortilla saa nykyisin ajaa yhdistelmää, jossa vetoauto painaa vähemmän kuin sen perään kytketty perävaunu. Yhdistelmän on kuitenkin painettava alle 3500kg)

(Tekstiin lisätty 4.9. klo 9.25 kohta B/96- kortista)

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...