lauantai 31. toukokuuta 2014

Hevospalloilua

En ole ikinä pitänyt pallopeleistä. Ainoastaan vesipallo olisi kiinnostanut, mutta vahvasti likinäköiselle se oli aika hankala laji. Erityisen paljon vihasin pesäpalloa: en osannut lyödä, en ottaa koppeja, en heittää enkä juosta riittävän lujaa. Olisin varmasti voinut oppia, mutta en halunnut. Käytin energiani pallopelien vihaamiseen.

Ostin kuitenkin Tintille viikko sitten hevospallon. Olemme suunnitelleen joukkuepelejä loppukesäksi, joten pallon hankkiminen ja hevosen totuttaminen palloon oli syytä aloittaa.

Ensin kuului törinää, mutta aika nopeasti Tintti suhtautui palloon kuin lastenvaunuihin: ainahan tuo ämmä jotain lykkii edessään, nyt se vain sattuu olemaan pallo. Koska olin hövelillä tuulella heppanamien suhteen, Tintti antoi viiden minuutin päästä jo vieritellä palloa sitä päin.

Potkiminen ei kuitenkaan onnistunut maasta käsin, sillä Tintti tuntui suhtautuvan palloon aivan kuten minä kouluaikoina: vältellen, jos vain mahdollista. Tarkoitukseni ei ollut kiivetä selkään, sillä olin töistä tulossa, mutta ajateltiin kuitenkin kokeilla. Ehkäpä pakkotilanne, jossa Tintti ei voisi ajatella pallonkuljettamisen olevan minun hommaani, auttaisi ymmärtämään.

Kuuluuks tää todella harrasteratsun oppimäärään?
No kai minä nyt näen, että se on pallo! Ei vaan kiinnosta!

Sanonko, että palloile kuule keskenäsi...

Epistä, vain yksi saa lekotella! Hommaisit tänne edes pelikavereita!
Laitoimme lopulta pallon kavalettien väliin niin, että Tintti joutui työntämään sen pois päästäkseen kavalettien välistä pois. Hienosti se sujui, kunhan vähän varottiin, ettei hevo mennyt kavaletin yli. Se olisi tuntunut mieluisammalta.

Ensimmäiset harjoitukset kestivät ehkä puoli tuntia. Video on melko lailla puolivälistä harjoituksia.





Tätä kesäponin pitää tehdä. Paskat mistään palloista...

Miten sinä olet opettanut palloilun salat hevosellesi?

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Arvonnassa lippupaketti Kauniaisten klinikkaan 1.6.2014


Arvonta on päättynyt! Onnea Jasminille voitosta ja kiitos kaikille 14:lle osallistuneelle! Toivottavasti nähdään klinikassa sunnuntaina!
Voittajalle on ilmoitettu voitosta sähköpostitse.



Olethan muuten huomannut Ruuhkavuosiratsastajan Facebook- ja Instagram- tilit?
Instagramissa on esillä sellaista, mitä ei blogin puolella yleensä tule julkaistua. Twitterissäkin käsitellään pääosin muita juttuja.

Tutustu myös Hippolaan facebookissa.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Palkintosaappaat kesätauolla

Ihan uusina!
Jotkut muistavat, että kirjoitukseni julkaistiin englantilaisessa Horse&Rider -lehdessä viime keväänä. Sain palkinnoksi kuukauden kirjeestä Toggin nahkaiset saappaat.

Saappaat tulivat minulle viikko sen jälkeen, kun lehti oli ilmestynyt. En olisi ikinä uskonut, että voittaisin mitään tällaista. Epäilin aivan viimeiseen hetkeen saakka, että saappaat eivät olisi minulle sopivat. Pessimisti ei tunnetusti pety.

Saappaat ovat kyllä aika jäykät verrattuna tavallisiin atastussaappaisiin, mutta ratsastaminen onnistuu niillä oikein mukavasti, vaikka ne eivät ratsastussaappaat olekaan, vaan ns. country bootsit. Sääli, ettei näitä saa Suomesta, sillä ainakin Hööksissä kokeilemani vastaavanlaiset tuntuivat todella jäykiltä ja minun jalkaani niiden lesti oli huono.

Odotan innolla talvea ja sitä, kuinka lämpimät nämä tulevat olemaan. Jalkojani ei ole näissä paleltanut. Olen kahlannut mudassa ja sohjossa, eikä saapas ole toistaiseksi mennyt miksikään. Vain ihanaa ajan patinaa on nähtävissä.

Lankattuina ja kahden kuukauden käytön jälkeen
Perheen pienin siirtelee mielellään kenkiä.

Onko sinulla suosikkitallikenkiä?

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pian joutuu armas aika ja leiri suloinen

Tallin käytävä kylpee ilta-auringossa
Kuka sinä olet, jos tehtäväsi on välittää Jumalan sanaa tilanteessa, jossa

Opetuslapsia on noin 20 ja he ovat pääsääntöisesti tyttöjä 
Kukaan ei oleta sinun kävelevän vetten päällä, vaan ratsastavan sinne hevosella
Sinulle tarjotaan kirkkomatkalle hevonen, koska aaseja ei ole
Tunnet vahvaa selittämätöntä kutsumusta sen tekemiseen, mitä teet
Se, mitä teet, on ympärivuorokautista.

Oikea vastaus: olet ratsastusrippikouluopettaja.

Vanhan vitsin mukaan on kolme hyvää syytä ryhtyä opettajaksi: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Tästä syystä opettajan työ mahdollistaa sen, että hevosharrastuksestaan saa ajankäytöllisesti enemmän irti

Viikon päästä, kun Suvivirsi on laulettu ja valkolakit jaettu, minä teen vielä muutamia yksittäisiä työpäiviä ennen juhannusta. Valtaosa kesästä menee perheen kanssa lomaillessa, mutta heinäkuussa varastan hetkeksi myös ihan omaa lomaa. Minun ja Tintin kesän kohokohta on heinäkuinen ripari Alavuden ratsastuskoululla.

Tämän kesäinen ripari on minulle jo neljäs. Olen saanut riparinpidossa yhdistettyä loistavasti teologisen koulutukseni sekä rakkaan harrastukseni. 10 päivää menee nopeasti eikä intensiivisyydestään huolimatta yleensä edes tunnu työltä. Tintti pääsee laitumelle, maastoesteille, uimaan, kirkkoretkelle sekä maastoon, sillä ratsastamme riparilaisten kanssa. Minun vastuualuettani on rippikouluopetus, riparilaisten ratsastuksenopetuksesta huolehtii luonnollisesti upea ja ihana Hillevi Huttunen.

Leiri on intensiivinen eikä leiriläisille jää paljoakaan vapaa-aikaa, mutta se ei ole koskaan tuntunut haittaavan sen pahemmin leiriläisiä kuin leirin johtoakaan. Alavudella moni pääsee ensimmäistä kertaa uittamaan hevosia sekä hyppäämään maastoesteitä. Kun leirille kokoontuu tyttöjä (jep, yleensä vain tyttöjä) ympäri Suomea, uusia ystävyyssuhteita solmitaan nopeasti ja väistämättä.

Heinäkuussa on siis aika pakata hevonen traileriin sekä Raamattu ja Katekismus kassiin. Ennen leiriä ja leirin jälkeen lomaillaan perheen kanssa. Tintin kesä kuluu ihan tavallisissa asioissa: pitkiä maastoja, uittoreissuja, sileän treeniä ja maastoesteitä.

Kiitos Tiialle tästä haasteesta, joka löytyy osoitteesta http://www.lillivoitto.fi/2014/05/jotain-uutta-viikon-blogihaaste.html Haastan kaikki teidät lukijat mukaan.

Tintti juuri saapuneena Alavudelle kesällä 2012

Laidunnusta

Treeniä

Vesileikkiä

Ripariope nousee haudan yläpuolelle.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Miksi osallistuisit klinikkaan?

2008 Tintti oli 13-vuotias ja keräsi jalkansa hypyissä ylemmäs.
Idea harrasteratsastajien klinikasta on mielestäni nerokas. Kuka tahansa voi toki mennä katsomaan mitä tahansa valmennus- tai ratsastustuntia minne tahansa ja milloin tahansa, mutta tällaisten valmennusten tarkoitus on ensisijaisesti valmentaa ratsukoita eikä opettaa yleisöä. Kuulijat eivät kuule valmennuksesta kuin sanan sieltä, toisen täältä. Kaikki informaatio menee sille, joka valmennuksen maksaa: ratsastajalle. Valmentajan tarkoitus ei ole selittää katsojille, miksi tehdään sitä, mitä tehdään, joten tämä puoli jää kokonaan käsittelemättä.

Kisoissa ja kentän laidalla korviaan höristämällä näkee yleensä vain hiottuja lopputuloksia tai selittämättömiä epäonnistumisia. Klinikassa asioita avataan ja niitä katsotaan pintaa syvemmälle. Koska valtaosa meistä tekee töitä ihan tavallisten harrasteratsujen parissa, juuri niiden pintaa on hyödyllistä raaputtaa. Rehellisesti sanoen, tykkään kyllä itsekin katsoa huippuratsastusta, mutta perusratsastuksen seuraamisesta saa kyllä eniten irti itselleen. Eihän kukaan kehity ajattelemalla ainoastaan, että nyt aion ratsastaa kuin Kyra/Piia/Mikko/Elmo. Pitää keskittyä ajattelemaan, mitä olen nyt, mikä on seuraava askel ja mihin juuri minun pitää keskittyä päästäkseni seuraavalle tasolle.

"Kisoissa ja kentän laidalla korviaan höristämällä näkee yleensä vain hiottuja lopputuloksia tai selittämättömiä epäonnistumisia. Klinikassa asioita avataan ja niitä katsotaan pintaa syvemmälle."


2014 Tintti on 19-vuotias eikä enää kerää jalkojaan, mutta kompensoi tätä hyppäämällä korkeammalle. Tämän takia estekorkeus on reilua pitää sille maltillisena.
Klinikassa valmentautuvat ratsukot toimivat demoratsastajina. Heidän avullaan näytetään perinpohjaisesti, millaisia haasteita minkäkinlaisissa tehtävissä on. Valmentajan puheen kuuluvuus on varmistettu. Katsomossa on istumapaikat. Emme tule näyttämään teille täydellistä ratsastusta, vaan tarjoamaan mahdollisuuden nähdä selostetusti virheitämme, onnistumisiamme sekä kehittymisen mahdollisuuksia. Kun hevosillakin on omat piirteensä ja niiden tekniikassa ja osaamisessa omat haasteensa, katsoja saa klinikan valmennuksesta ihan irti parhaimmillaan todella paljon.

"Emme tule näyttämään teille täydellistä ratsastusta, vaan tarjoamaan mahdollisuuden nähdä selostetusti virheitämme, onnistumisiamme sekä kehittymisen mahdollisuuksia."

Miksi sitten kannattaisi tulla katsomaan Hippolan klinikkaa, missä 19-vuotiaalla cushing-hevosella hypätään tekniikkaharjoituksia? Vanha hevonen, keskinkertainen ratsastaja, tylsät matalat tehtävät! Esimerkiksi siksi, että treenin haasteet tulee demonstroitua kunnolla niin, että kuulijakin tietää, mistä on kyse. Minä kyllä itse tiedän hevosestani, mihin 19-vuotias tammani pystyy ja mitkä ovat sen haasteet ja mahdollisuudet, mutta tietääkö tavallisen yksittäisen valmennuksen satunnainen katsoja mitään tuosta kaikesta? Ei, mikäli hänellä ei ole valtavasti kokemusta iäkkäistä hevosista. Harvalla on. Klinikassa sitä kokemusta voi kerryttää.

Verkkahyppyjä voi tehdä lähes silmät kiinni. Kuva on viime viikonlopulta.

Tässä vielä tarkemmat speksit minusta ja hevosestani. Ratsastamme Hippolan klinikan ensimmäisessä ryhmässä klo 11.00 alkaen yhdessä Voitto kotiin -blogin Tiian ja Voiton kanssa.

Hevonen: 
Quarantie, "Tintti" (i. Rant xx, ei Cap Martin xx)
FWB, harrasteratsu, säkä 165cm
s. 1995 Suomi
kasvattaja: Stall Eqvus
erityistä: sairastaa cushingin tautia. Lääkitty, mistä syystä elinikäinen kilpailu- ja teuraskielto. Muuten ollut aina terve. Ei koskaan minkäänlaisia vaivoja missään.
kilpailuhistoria: seurakilpailuja esteissä
koulutustaso: vahva helppo A
jälkeläiset: ei ole
Harrastukset: maastoesteet tuttaritasoisesti, re 90cm

Ratsastaja:
Anniina Paalanen (i. Veikko Kauppi, ei. Toivo Partonen)
eteläkarjalainen persjalkainen harrasteratsastaja, pituus 167cm
s. 1979 Lappeenranta (i. Savitaipale, ei. Suomenniemi)
kasvattaja: Päivi ja Veikko Kauppi
erityistä: sairastaa vakavaa tarvetta kiivetä hevosen selkään jokaisena mahdollisena hetkenä. Ei lääkitystä, vaikka ehkä pitäisi olla. Omasta mielestään kuitenkin terve eikä sairastanut koskaan mitään. Molemmat solisluut katkenneet, ei haittaa käyttöä.
kilpailuhistoria: Etelä-Karjalan piirinmestari (nyk. aluemestaruus) ponien esteissä 1992. Tintin kanssa seurakisoja ja yhdet aluekenttäkilpailut.
koulutustaso: teologian maisteri, opinto-ohjaaja
jälkeläiset: 2010, 2013
Harrastukset: kenttäratsastus, musiikki, ruoanlaitto, bloggaaminen

Klinikkalippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta hintaan 17 euroa/kpl. Lipputilaukset osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola net

VIIKONLOPUN LIPPUTARJOUS: 
Osta kolme lippua hintaan 35 €!
Tarjous voimassa 23.5-25.5.2014

Lisätietoja:
http://www.hippola.fi/2014/05/hippola-klinikka-tekniikasta-ratalaukkaan/

Tyytyväiset hyppääjät Keravalla kesällä 2013.

Alashypytkin ovat ikäneidolla maltillisia. Kuva kesältä 2013

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Avokadoa ja kuormalavasohvapöytä

Lukiokaverini perusti Facebookiin salaisen ryhmän ja nimesi sen "Tunge se avokadopasta kuormalavasohvapöytäs alle." Ryhmän tarkoitus on tarjota lähipiirin samanhenkisille ihmisille häpeilemätön mahdollisuus nauraa lifestylelle, jossa elämän jäljet on raivattu kameran linssin ulkopuolelle.

Olen kerran käydyn kodissa, jossa lastenhuoneet näyttivät sisustuslehden kuvilta. Näin mielessäni lapset istumassa valkoisilla tuoleilla nallet sylissään hiljaa ja liikkumatta osana tuota täydellistä sisustusta.

Oma äitini väittää, että jos on aikaa sotkea, pitäisi olla aikaa myös siivota. Logiikka ontuu monessa mielessä. Hevosenomistajat esimerkiksi varmasti vahvistavat, että jos on varaa hevoseen, ei ole varaa kovinkaan moneen muuhun asiaan.

Kerran törmäsin blogiin, jossa oli kuvia kodeista, joiden sisustusta kukaan ei halua kuvata. En valitettavasti löytänyt tuota blogia enää, mutta vastaavalta näyttää meidänkin kotimme. Kuvasin sen keskiviikkoaamuna klo 7.00.

Jokaisen kodin must- varuste: kodinhoitokeinutuoli, jossa puhtaat liinavaatteet odottavat kaappiinviikkausta. Pölyhimuri sointuu kivasti verhojen sävyyn.

Eero Aarnion kirkasvalolamppu imee kontrastia kuopuksen kestovaipoista.

Kirjat on aseteltu trendikkään huolimattomasti vuosikymmenten saatossa ihanasti patinoituneeseen Lundian kirjahyllyyn. Kaksi majavaa, kiwi -lintu ja vesinokkaeläin käyvät kvintologia ponin kanssa kirjahyllyn äärellä.

Marimekon pöytäliina ja narsissit. Keväinen jokakodin klassikko!

Varapatjat on sijoitettu nerokkaasti terassin sohvan taakse. Samalla ne suojaavat näköyhteyden naapuriin. Sohvatyynyn takaa kurkkiva pöytäliina on kuvausrekvisiittaa.
Saareke on kodin sydän. Sen päällä on hyvä säilyttää kaikkea, minkä pitää olla käden ulottuvilla. Kuten pirteän vihreää ilmapallopumppua, joka saatiin ilmapalloliikkeestä hyvityksenä vappupallosta, joka tyhjeni ennen aikojaan.

Eteisessä Ikean LACK- pöytä kätkee alleen käytössä olevat kengät. Hevosen klipperi etsii vielä oikealle paikalleen, mutta löytyy todennäköisesti tästä vielä juhannuksena.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Söpöysmerkkikronikat

Tyttäreni pitää My Little Ponyista, pienistä söpöistä muoviponeista, joiden peput on koristeltu erilaisilla merkeillä. Mitä moni minun ikäiseni ei sen sijaan välttämättä tiedä on se, että nuo pienet värikkäät ponit saavat kankkuunsa söpöysmerkiksi (qutie mark) kutsutun merkin, kun he löytävät oman erityiskykynsä ja -taitonsa. Ponit siis syntyvät peppu paljaana ja merkki ilmestyy ehkä siinä ponien teini-iän kynnyksellä, missä vaiheessa se nyt sitten ikinä onkaan. Merkki ei ole sattumaa. TV- sarjassa ihan pienimmät ponit käyttävät paljon aikaa söpöysmerkkinsä etsimiseen. Se on eräänlaista ponimaailman ammatinvalintapohdintaa: kuka minä olen, missä minä olen hyvä, mitä minusta tulee isona.


Tintti sai söpöysmerkin eilen. Tämä merkki kyllä kuvastaa enemmän klippaajan klippaustaitoja kuin hevosen erityisosaamista, mutta varmasti tässäkin asiassa pääsee kehittymään. Toki Tinde on viime aikoina ollut tavallaan ihan rasvattu salama, sillä se on hypännyt tosi hyvin. Mieheni kysyi heti, miksei salaman viereen tehty pilveä, jolloin Tinde olisi näyttänyt enemmän Rainbow Dash -ponilta, joka on yksi tyttäremme suosikeista. Voitte uskoa, että neljävuotias tyttö oli Tintin salamasta enemmän kuin innoissaan.

Sininen ja purppurasilmäinen pegasosponi Rainbow Dash on pääkuusikon hurjapää ja vauhtihirmu. Lähde: Wikipedia

Jätän Tintille aina jalkoihin karvat suojaamaan ihoa, vaikka se ei ehkä kovin estettiseltä näytäkään. Paljaaksi ajeltu iho on paljon alttiimpi ruhjeille, ja koska maastoesteiden hyppäämisen lisäksi maastoilemme paljon hyvin vaihtelevassa maastossa, karvoista on todella paljon hyötyä.

Kuvat on ottanut Erica Lilja



Kun Poniini oli klipattu ja pesty, se viimeisteli itse kauneudenhoitonsa.

AAAAAH!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Äiti, miksi, äiti?

- Äiti, miksi meillä ei oo kesämökkiä?
- Meillä on hevonen.
Vuosi sitten Haltialan kotieläintilalla Vantaalla

****************
- Äiti, missä Tintin varsat on?
- Ei sillä ole varsoja?
- Miksi?
- Ei sillä ole ollut orikaveria?
- Miksi?
- Kun äiti ei ole antanut sen jutella orien kanssa?
- Miksi?
- Kun äiti ei ole halunnut sille varsaa?
- Miksi?
- Varsat on kalliita.
- Juoko ne sitten tissimaitoa?
- Juo.
- Kuka juo Tintin tissimaitoa?
- Ei siltä tule tissimaitoa, kun sillä ei ole varsaa.
- Höh. Miksi sillä ei ole varsaa?

*****************
- Äiti, me vaan uskalletaan ratsastaa. Pojat ei uskalla.
- No, kyllä jotkut pojat uskaltaa. Meidän perheen pojat vain ei ratsasta.
- Niin. Cajus uskaltaa hypätä kaikkia esteitä.

***************
- Äiti, onko kaikilla hevosia?
- Ei ole.
- Eikö ne tykkää hevosista?
- Toiset tykkää ja toiset ei. Sitten voi olla, että ei ole aikaa tai rahaa pitää hevosta. Hevoset syö tosi paljon.
- Niin. Kauraa ja heinää ja karkkia ja porkkanoita.

****************
- Oo, Tintti seisoo karkkien päällä!
Ihastunut lapsi nähdessään ensi kertaa rikkoutumatonta pellettiä hevosen karsinassa.

***************
- Äiti, lehmästä tulee maitoa, possusta tulee kinkkua. Mitä hevosesta tulee?
- Hevosesta tulee makkaraa.
Myöhemmin tallilla...
- Äiti, hevosesta tulee kyllä vain kakkaa.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Tekniikasta ratalaukkaan -klinikka Kauniaisissa 1.6.2014



Huh, nyt alkaa jo jännittää! Meillehän ei enää kisoja juurikaan ole tulossa, mutta jotain nyt kuitenkin!

Tervetuloa Hippolan järjestämään esteratsastusklinikkaan!

Klinikassamme demonstroidaan sellaisia arjen tärkeimpiä esteratsastuksen avaimia, joilla työskentelystä saadaan mahdollisimman tehokasta ja laadukasta – jokaisen omalla tasolla.

Klinikan vetävät kansallisen tason esteratsastajat Johanna ”Johku” Mikkola sekä Antti Jurvanen.

Klinikassa nähdään neljä eritasoista ryhmää. Ryhmät koostuvat alue- ja kansallisen tason ratsukoista. Ryhmissä nähdään Hippolan bloggaajia, kuten Tiia, AadaSenni, Heidi ja Erika sekä yllätysnimiä Hippola-blogien ulkopuolelta. Ja minä ja Tintti.

Klinikka järjestetään Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa (Jondalinkuja 1-3) sunnuntaina 1.6. klo 11–15. Alueella on erittäin rajallisesti parkkitilaa, joten suosittelemme saapumista paikalle julkisin kulkuvälinein (junat s,u,l,e sekä mm. bussit 109,51,15,18).

Klinikassa on väliaika, jonka ajan hyvinvarustettu buffa on auki.

Klinikka on avoin kaikille ja lippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola.net. Ilmoita viestissä haluamasi lippumäärä. Jos ostat useampia lippuja, ilmoitathan kaikkien tapahtumaan tulevien nimet viestissä. Yhden lipun hinta on 17 €. Maksu suoritetaan pankkitilille, jonka numeron saa lippujen tilauksen yhteydessä.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Huomenna 17.5. Ridmerissä vietetään naisten lauantaita

Huomenna lauantaina 17.5. vietetään Ridmerissä Espoossa naisten lauantaita. Juhlapäivän kunniaksi Ridmerissä on kaikista naistenvaatteista ja koruista 20%:n alennus. Tarjolla on kuohuvaa sekä huippuhyviä arvontoja!  Ridmeristä saat myös sekä Pfiffin että ihanaakin ihanamman Martha Ridewearin vaatteita, hyvin alennuksin. Itse olen paikalla esittelemässä Lunette-kuukuppeja.

http://www.ridmer.fi
Väittäisin, että jokainen ratsastava nainen on tutustunut tamponeihin jo nuorena. Ennen kuin löysin kuukupit, väitin, että tamponit ovat ratsastajalle ainoita mahdollisia kuukautissuojia. Kuukupin myötä käänsin kelkkani. Se on ehdottomasti helpoin, käytännöllisin ja hygieenisin.

Mitä vähemmän vaivaa kuukautista on, sitä parempi. Tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Ratsastaja tarvitsee kuukautissuojan, jossa ei ole hankaavia naruja ja joka ei hiosta. Kisapäivänä olisi kiva silloinkin keskittyä vain kisaan. Kun on ne valkoiset housutkin...

Tule kuulemaan huomenna lisää! Etukäteen voit tutustua osoitteessa http://www.lunette.com/fi

Tapahtuman Facebook-sivut ja maistiaisia muista tarjouksista löydät täältä
https://www.facebook.com/events/663275820387547/?ref_dashboard_filter=upcoming

Lunettea on tarjolla useissa eri väreissä

Se alkuperäinen Lunette on läpinäkyvä. Käytön oppii jokainen.

Kuppipyyhkeet ja pesuneste on kehitetty nimenomaan kuukuppien pesua varten.
Tuskin siitä kivaa saadaan, mutta ehkä vähän kivempaa kuitenkin.


tiistai 13. toukokuuta 2014

Pidän huolta hevosestani

Kirjoituskilpailu hevosen hyvinvoinnista

Tärkeintä hevosenhoidossa on ennaltaehkäisy, tarkoituksenmukaisuus ja maalaisjärki. Viimeksi mainittu tosin on kuin huumorintaju: kaikilla mielestään on sitä riittävästi, muilla taas ei juuri ollenkaan.

Vierastan muotivillityksiä ja turhaa tököttien läträämistä. Minulla on onni pitää hevostani tällä hetkellä talliolosuhteissa, joissa otetaan huomioon hevonen hevosena. Näitä ovat lauma, lähes vapaa heinä sekä monipuoliset liikkumismahdollisuudet. Tunnistan itsessäni sen, että hevosta tulee hoidettua tallikulttuurin mukaisesti. Hevoseni kotitallissa asuu paljon hyväkuntoisia vanhoja hevosia, joista jotkut ovat kiertäneet maailman vaativimpia kanssa. Tältä pohjalta on hyvä peilata omaa hevosenpitoaan.

Perusolot

Tintti tarhaa laumassa 6 tuntia päivässä ja saa syödä heinää ulkona. Hevosellani on karsina, mistä se saa päänsä ulos käytävälle. Sillä on lähestulkoon vapaa heinä, jonka se syö heinähäkistä eikä täten saa hotkaistua kaikkea kerralla.

Kengitys huomioi vuodenajat. Hevonen klipataan, mikäli turkki cushingin taudin takia tekee olemisesta tukalaa. Käytännössä tämä tapahtuu 2-3kk välein ympäri vuoden. Tämän takia hevoseni saa talvisaikaan päälleen loimen. Mikäli se ei tarvitsisi näin kipeästi klippausta, antaisin sen olla loimetta.

Ruokinta

Tintti saa kauraa, minkä lisäksi se saa kauratonta Marstallin Haferfrei- mysliä. Sillä on karsinassa suolakivi, mutta suolaa lisätään kesäaikaan myös ruokaan. Tarvittaessa se saa myös elektrolyyttejä. Päiväsaikaan sitä ilahdutetaan porkkanoilla ja kesällä sille annetaan ainakin vielä toistaiseksi vihreää. Märkänä ruokana se saa greenline-fiberline- seosta iltaisin. Tässä yhteydessä annan myös chia-siemeniä. Vitamiinina sillä aloitetaan tauon jälkeen taas Chevinal plus. Sen lisäksi se saa kalkkia.

Heinänä Tintti saa sekä kuivaheinää että esikuivattua säilöheinää. Ratsastuksen jälkeen se palkitaan poletilla, eli heppanamilla.

Cushingin taudin takia Tintillä on pergolidilääkitys, mutta sen ruokintaa tarkkaillaan, sillä cushingin tautiin liittyy suurempi kaviokuumeriski. Toistaiseksi sillä ei ole ollut ensimmäistäkään kaviokuumetta. Nyt olen alkanut syöttää sille myös munkinpippuria, jonka pitäisi tehota joihinkin cushing-oireisiin, ensisijaisesti karvankasvuun. Toistaiseksi rehu ei ole erityistä seniorirehua, koska Tintti tuntuu saavan pureskeltua peruskauransa kuten ennenkin.

Terveys

Haluan mieluummin ennaltaehkäistä kuin hoitaa turhaan. Uskon, että pitkähkö kävelyttäminen ennen ja jälkeen suorituksen on tärkeämpää kuin erilaiset rentouttavat tökötit. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Pyrin kylmäämään jalat raskaamman treenin jälkeen jääsuojilla. Käytän myös linimenttiä. Tärkeintä on kuitenkin kävely ja se, että liikkuminen tapahtuu oikealla tavalla.

En pese hevosta turhaan. Jos jalat ovat mutaiset, toivon voivani antaa niiden kuivaa, jotta voin harjata mudan pois. Vaikka klippaan hevoseni, en koskaan klippaa sen jalkoja. Vuohiskarvojen tehtävä on suojata herkkää vuohiskuoppaa. Kesällä saatan viilentää hevostani vesiletkulla, mutta päästän sen usein siihen perään piehtaroimaan. Raskaamman treenin jälkeen piehtarointi on parasta lihashuoltoa.

Tintti raspataan nykyisin noin 9kk välein. Väliä on lyhennetty iän myötä, vaikka toistaiseksi vuosikin tuntuisi riittävän. Samalla kerralla rokotetaan. Uudet kengät se saa sen mukaan, miltä vanha kengitys näyttää.

Joissain vaiheissa Tintti on saanut säännöllisemmin akupunktiota, mutta nyt se on jäänyt. Hierontaakin se on saanut, mutta ei se ole koskaan ollut jumissa. Sitä on hierottu lähinnä sen oman mukavuuden vuoksi.

Tintillä on laaja eläinlääkärivakuutus, joka korvaa cushinglääkityksen. Olen silti päättänyt, että jos Tintti sairastuu vakavasti, sen ei enää 19-vuotiaana tarvitse joutua kärsimään pitkistä kuntoutusjaksoista, vaan se pääsee vihreille laitumille.

Liikunta

Tintti on 19-vuotias, mutta se työskentelee kolmena päivänä viikossa sileällä, hyppää kerran ja maastoilee loput. Se on hyvässä kunnossa, koska sitä ei ole koskaan jätetty seisomaan eläkehevoseksi tai aitauksen koristeeksi. Pidän tärkeänä monipuolista hevosen kunnon ylläpitävää liikuntaa. Sileän työskentely pitää sisällään paljon taivutuksia, kuten voltteja ja kiemurauria, sekä väistöjä, jotka pitävät jäykkyyden poissa. Liikunta ei kuitenkaan ole kohtuuttoman rasittavaa. Esimerkiksi puolentoista tunnin liikkeelläolosta kolme varttia saattaa olla kävelyä pitkällä ohjalla, useimmiten maastossa. Saatamme kävellä banketteja ylös ja alas tavallisen ratsastuksen päätteeksi tai alkajaisiksi. Ne pakottavat hevosen katsomaan jalkoihinsa ja vähän venyttämäänkin.

Tintti liikkuu kaikenlaisilla pohjilla. Sitä ei laiteta ravaamaan pitkiä matkoja kovilla hiekkateillä, mutta kyllä niilläkin ravataan. Minulle on opetettu, että kun hevonen varsasta asti liikkuu myös kovilla pinnoilla, sen nivelpinnat vahvistuvat ja sen jalat kestää paremmin monenlaista kulutusta. Kenttä- ja matkaratsastushevosia valmennetaan tätä silmällä pitäen. Siksi sellaisen ostaminen on hevosen jalkahyvinvoinnin takia turvallisempaa.

Hyppääminen tapahtuu kohtalaisen pienillä esteillä, kesäaikaan myös maastoesteillä. Tehtävät eivät ole enää korkeita, mutta haastavia kyllä, ja Tintti tekee niitä mielellään. Ikä otetaan huomioon esimerkiksi muuttamalla sarjavälejä sille sopivimmiksi. Maastoilu on välillä reipasta ja välillä letkeää hölkkäilyä. Kerran viikossa talutan sitä maastossa tunnin. Toimin sille kävelykoneena ja saan itse liikuntaa. Välillä juoksemme yhdessä.

Varsinaisia seisontapäiviä on vain satunnaisesti, mutta ratsastajaa se ei tarvitse kantaa selässään joka päivä. Neljävuotiasta tytärtäni ei vielä lueta varsinaiseksi painoksi. Hänen ratsastusvuoronsa osuukin usein hevoseni vapaapäivään.

*********************************

Kilpailussa voi voittaa hyviä palkintoja. Käy katsomassa ohjeet Laukon hevoskuntoutuksen sivuilla 

Haastan kilpailuun mukaan seuraavat blogit.

Jonna - Mågen elämää
Tiia - Voitto kotiin
Susanna - Puoliverinen Prinssi
Emmy - Emmy ja ponikaverit
Sanna - Tuoltaa saapuu Charly

maanantai 12. toukokuuta 2014

Miten lisätään linkki bloggerin kommenttikenttään

Monen tekee mieli jättää kommenttikenttään linkki, mutta Blogger ei tarjoa tähän automaattiratkaisua. En todellakaan ole mikään koodaaja, mutta osaan googlettaa. Ehkä tämän vastauksen löytävät nyt nekin, jotka eivät halua googlettaa englanniksi. Alkuperäinen englanninkielinen ohje on täällä

Ta-daa! Näin saat todennäköisesti enemmän lukijoita siihen osoitteeseen, jonka kommenttikentässä annat.




sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pitääkö hevosta myös pidättää?

Tintti oli jännän terävä tänään hyppärillä. Hyppyvuorojen välissä se tuntui olevan ihan nukuksissa, mutta lähti kuitenkin aina terävästi liikkeelle, kun oma vuoro tuli. Se on kuitenkin jo sen ikäinen, että kunhan hommat tulee hoidettua, voidaan muuten olla kuin ellun kanat.

Sehän on selvää, ettei Tintti hyppää enää korkeita esteitä. Muutamalla viime kerralla sitä on hyppyytetty käytännössä aivan sen maksimikorkeuksilla. Tintti nimittäin hyppää mieluummin korkealle kuin nostaa jalkojaan, joten tällä tyylillä se joutuu hyppäämään pienenkin esteen aika isosti.

Pienempikin hyppy riittäisi, jos jalat vain nousisivat korkeammalle. 19-vuotiaan hevosen hyppytekniikka ei kuitenkaan ole enää mokattavissa. Kuva: Alica Lilja

Sellaisen jutun kanssa on kuitenkin vähän tekemistä, kuin että miten hallita yllättävä innostuminen.  Kuten tavallista, meillä tehtävät ovat rata- ja maastoesteiden yhdistelmiä. Kun tehtävänä oli tänään mennä pari kiinteää estettä, sen jälkeen rappuset ylös, ravata mäki alas ja tehdä pieni alashyppy, Tintti innostui. Ja minä hölmö en tehnyt asialle mitään. Pitääkö hevosta siis pidättääkin? Eikö pelkkä ohjaaminen riitä?

Alashypyn jälkeen piti tulla ihan tavallinen suhteutettu väli, johon menisi kivasti neljä laukka-askelta. Siihen perään piti hypätä viuhka. Laukka kuitenkin piteni askel askeleelta jo ennen ensimmäistä hyppyä ja minä en jostain käsittämättömästä syystä tehnyt asialle mitään, vaikka tajusin, että tätä menoa menee hyppypaikat sekaisin. Ajattelin kai jotenkin, että selvitäänhän tästä. Pieniä esteitä. Mutta koska Tintti oli vedossa, se veti hypyt varman päälle.

Viuhkaan tuli niin järjettömän kummallinen hyppy aivan liian aikaisin hypättynä, että menetin tasapainoni alastulossa aivan totaalisesti. Siellä sitä sitten oltiin kankku edellä kentän hiekkaan tutustumassa. Ehkä inhottavin mahdollinen tapa jalkautua.

"Toiset oppivat ratsastamaan, toiset oppivat leipomaan", tapaa Cajus meille sanoa. Ensi kerralla saammekin nautiskella kolmesta kakusta. Yhden joudun leipomaan minä. Jos sinulla on vinkata joku helppo ja hyvä ohje, olisin kiitollinen. En ole varsinainen sokerileipuri.

Oli hauska huomata, miten paljon parempi kunto Tintillä on nyt kuin viime syksynä. Ei ollut mitään ongelmia vauhdin loppumisen kanssa. Tämä kuva on viime kesältä, jolloin vauhti tuppasi hiipumaan ennen viimeistä rappusta.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Vetinen maastokoe Badmintonissa



http://www.badminton-horse.co.uk

Mitsubishi Motors Badminton Horse Trialsin maastoestepäivä oli sateinen. Rata oli liukas ja loppua kohden yhä useampi ratsasti joko suunnitellusti tai kohtalon sanelemana pidemmän reitin.

Maastokokeen jälkeen kärjessä on Australian Paul Tapner, joka oli koulukokeen jälkeen toisena. Suosikeistani Britannian William Fox-Pitt vetäytyi kisasta hevosellaan Cool Mountain jo ennen maastokoetta. Fox-Pittin toinen ratsu Parklane Hawk kaatui radalla, joten Fox-Pitt ei jatka kisaa enää sunnuntaina. Sekä Uuden Seelannin Mark Todd - NBZ Campino että Ruotsin Sara Algotsson Ostholt - Reality joutuivat jättämään leikin kesken satulasta suistumisen vuoksi. 

Huippuratsastajat keskeyttävät herkästi, mikäli hevosten itseluottamus radalla tuntuu horjuvan. Tällä radalla se horjui monella, sillä rata oli liukas. Esteet sinällään eivät olleet aiempaa vaikeampaa tasoa. Moni hevonen yksinkertaisesti väsyi radalla. Mary King - Imperial Cavalier keskeytti kiellon jälkeen. Sitä oli edeltänyt uskomaton selviytyminen yhdellä radan vaikeimmaksi osoittautuneista esteistä: Imperial Cavalier jäi kiinni avaimenreikäesteeseen siten, että se seisoi etujalat toisella ja takajalat toisella puolella estettä. Mary King onnistui pysymään satulassa, mutta ymmärrettävästi keskeytti myöhemmin radalla seuranneen risuestekiellon jälkeen.

Jotain radasta kertoo, että 35 ratsukkoa pääsi maaliin. 18 keskeytti ja 25 hylättiin, pääosin satulasta suistumisen tai kaatumisen vuoksi. Vakavammilta onnettomuuksilta vältyttiin.

Omista suosikeistani siis vain Mark Todd jatkaa huomiselle ratsulla Leonidas II, mutta sijalta 17. tuskin taistellaan voitosta.

Kolmen kärkeä pitävät Australian Paul Tapner - Kilronan, Uuden Seelannin Tim Price- Ringwood Sky Boy sekä Ranskan Pascal Leroy - Minos De Petra. Ruotsin Ludwig Svennerstal - Alexander ovat sijalla 9. Täydelliset tuloslistat ovat osoitteessa http://www.badminton-horse.co.uk/index.php/cross-country-results-2014/. Ne tarkentuvat vielä hevostarkastuksen jälkeen.

Kisaseuralainen ja kaksi ratsua

P.S. 
Kisaa katsoessa huomasin, miten helppo oli samastua siihen mieheen, joka pääsi maaliin kokonaistuloksella, joka kolkutteli 150 virhepistettä. Hän halasi ja kiitteli hevostaan, hymyili niin, ettei kukaan sen hymyn nähnyt varmasti huomannut vesisadetta. Olen itse saanut ratsastaa Tintin kanssa yhden kenttäkisan ennen cushingdiagnoosia ja tuloksemme oli virhepisteiltään kutakuinkin tuota samaa luokkaa. Se ei silti vähentänyt laisinkaan iloa siitä, että pääsimme maaliin. Päinvastoin! Eka kerta on aina eka kerta ja jokainen tietää parhaiten ne haasteet, joita mikäkin kisa itselle ja hevoselle laittaa eteen. Meillä se oli harraste. Jollekin se on Badminton.

EDIT 22.5.2014.
Käykö katsomassa kuvia paikan päältä Elinan blogissa http://bluenna.blogspot.fi/2014/05/better-late-than-never-pics-from.html

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...