maanantai 29. joulukuuta 2014

Uusi poniystävä

Hevosettoman joulu on erilainen. Voisi mennä ja tulla miten haluaa miettimättä hevosten liikuttamisia tai hoitamisia. Nauroimme jo etukäteen, että voisi lähteä vaikka ulkomaille! Paitsi että ei ihan. Jonnekin selkäytimeen on istutettu se, että kyllä hevosia pitää liikuttaa jouluna ihan niin kuin muulloinkin. Järjestin itseni ratsastamaan sekä aattoaamuna että tapaninpäivänä.

Olen itse asiassa tottunut aika nopeasti siihen, ettei Tinttiä ole; olenhan käynyt jatkuvasti samalla tallilla Tintin poismenon jälkeen. Toiset tallin hevosista - varsinkin Tintin sisarukset - näyttävät joskus sivusilmällä katsottuna ihan Tintiltä, mutta siitä ei tule varsinaisesti haikea olo. Tosin kun jouluaattoaamuna talutin tamman vastikään vieroitetun varsansa luokse imetykselle, aloin miettiä, että olisinpa saanut Tintistä varsan. Ystävälläni on nyt  viisivuotiaaksi tuleva hevonen omasta tammasta ja tallikaveri odottaa omaa varsaansa syntyväksi ensi kesänä.

Varsaa ei tullut, mutta jotain pientä uutta meillä on. Se on oieni kuin varsa, mutta pian ihan oikea ratsu. Se ei ole mielenhäiriössä ostettu joululahja, vaikka joku shettiksen voisi sillä tapaa hankkiakin. Vompatti on meidän perheen hoitoponi. Sitä saa hoitaa ja sille saa ostaa söpöjä varusteita - voisiko olla ihanampaa!

Tänä jouluna aattoaamun ratsastus oli monella tapaa erityinen. Tyttäreni pääsi ensimmäistä kertaa ratsaille Vompatin kanssa ja hetken aikaa ratsastamimme yhdessä, molemmat omilla ratsuillamme.

Tyttäreni ei varsinaisesti ole mikään uhkarohkea tai huimapäinen tapaus. Tintin jälkeen shetlanninponi ei kuitenkaan ilmeisesti pelota häntä ihan pelkästään kokonsa puolesta; onhan moni tuolikin korkeampi. Aikuisen läsnäolo tuo lisäksi aina juuri sitä turvallisuutta, mitä tuon ikäinen hevostelussa tarvitseekin.

Pieni ja pörröinen vs. keskisuuri ja likainen. (Kuva: Tommi Turtola)


Tyttären mielestä tämä selkä oli pehmeämpi istua kuin 19-vuotiaan Tintin selkä oli. Enkä yhtään epäile! (Kuva: Tommi Turtola)



Ja on siinä harjaakin, mistä ottaa kiinni! (Kuva: Tommi Turtola)


4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Varo vaan, kohta teillä on shettis talissa ;)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana ponnynen!
    Varoituksen sana; tuosta se parantumaton ja paheneva hulluus alkaa! :)
    Pari vuosikymmentä sitten hankin kolme ja yksi vuotiaille tyttärille ihanaakin ihanamman shettisorivarsan. Oi niitä aikoja. Vaikka Jäppinen sitten siirtyikin muihin talleihin uraa luomaan, ei hevoshulluutta koskaan saanut likoista pois kitkettyä.
    Jillan blogista voi tsekata hulluuden nykytilan ;)

    Hauskoja harrastus hetkiä Vompatin kanssa teidän perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, minä taas huomaan ajattelevani, että jos oikein ahkerasti kuskaan lapsia tallille, ne eivät teini-iästä eteenpäin todellakaan lähde sinne enää kanssani... :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...