perjantai 5. joulukuuta 2014

Uskottavaa hevosenpitoa

Kulunut myytti kotiäitiydestä alkaa olla poissa muodista. Ei enää ole trendikästä kulkea vanhoissa verkkareissa ja käyttää rahojaan vain lapsiin eikä koskaan itseensä. Nyt on muotia olla hyvinvoiva ja hyvännäköinen äiti. Odotusaikana käydään hemmotteluhoidoissa ja hieronnoissa. Ehkä jopa liikaakin, kuten Ilkan kolumnisti Hanna Helmi Heinonen arveli kolumnissaan 30.11.2014.

Tinde 2014.
Hevosenomistajien keskuudessa marttyyrius ja omistautuneisuus ei sen sijaan mene koskaan pois muodista. Omien varusteiden pitää näyttää siltä, että niitä ei ole hankittu ihan eilen, sillä uudet varusteet kielivät turhan tuoreesta hevosenomistajuudesta tai siitä, ettei ymmärrä hevosenomistajuudesta mitään. Vähän kuin liian valkoinen ylioppilaslakki on yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa nolo. Ratsastushousuissa on hyvä olla reikiä, saappaiden ja chapsien pohjekohdissa kunnon kulumaa. Ikääkin saa molemmilla olla mielellään vuosikymmeniä, sillä "laatu hei kestää!" Hevijuuseri paikkaa kenkänsä jesarilla. Hevosille omistautunut ei huuda pukeutumisellaan merkkibrändejä. Jos omat varusteet näyttävät kalliilta, joku voisi ajatella, että se on hevoselta pois. Hevonen on tärkein. Kuka sitä nyt muuten hankkis?

Hevosen varusteissa näyttää uskottavalta se, että ne on merkitty joko hevosenomistajan nimellä tai vaihtoehtoisesti jonkun aikaisemman hevosen nimellä (käytettynä ostettu loimi kertoo samasta). Tällä tavoin kerrotaan myös vuosien varrella kertyneestä kokemuksesta. Loimen merkistä näkee hinnan. Raha ei kuitenkaan saa näkyä. Sitä paitsi ikivanha väite siitä, että hevosenomistajilla on rahaa, vaatii pikaista kumoamista. "Tavallisia palkansaajia tässä ollaan, *kele!"

"Ikivanha väite siitä, että hevosenomistajilla on rahaa, vaatii pikaista kumoamista.


Hieno nimikyltti hevosen ovessa on ehkä hieman mauton. Parempi on kyltti, jossa lukee pelkkä hevosen lempinimi. Muunlainen voisi näyttää turhalta kohkaamiselta ja pikkutyttäjen puuhastelulta. Ei pinkkiä, ei muotivärejä. Mielellään ruskeaa, mustaa ja harmaata. Tummansinistä. Jokuhan voisi muuten ajatella, että hössötetään liikaa. Hevonen ei ole vauva. Sille leperrellään salaa.

Pitää olla ammattimainen. Pitää ajatella, mitä muut ajattelevat. Pitää olla vakavastiotettava. Pitää olla...

Pitääkö?



10 kommenttia:

  1. Kenkien paikkaus jesarilla nyt kyllä osui ja upposi... Siis vasta 7 kertaa olen talvikenkien teippailut uusinut...
    http://minajaponit.blogspot.fi/2014/10/maastossa-taas-ja-joululahjatoiveita.html
    Hyvät kengät, ei niitä kukaan tuolla puskissa näe. :) Tosin loppuunkäytetyt alkavat olla...

    VastaaPoista
  2. Niin joo, mä olen ajatellut pistää rahaa myös omiin hevosvarusteisiin - jos ratsastushousuja löytyy yli viidet, niin normaaleja housuja löytyy kolmet. Se on sitä ratsastustaidon korvaamista välineillä, koska en muutenkaan tajua hevosista yhtään mitään :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisellä on kaapissaan sitä, mitä hän eniten käyttää. :) Minulla oli opiskeluaikana vaatekaappi pullollaan iltapukuja yliopiston illallisia varten, mutta sitten ei muka koskaan mitään muuta järkevää päällepantavaa. Joskus otettiin vapaapäivä luennoilta, jotta voitiin ommella uusi. Rahaa ei tietysti ollut valmiiden ostamiseen kuin tosi harvoin.

      Yksi opiskelukaveri laski yhden kuukauden aikana olleensa niin monta päivää frakki päällä, että tarvitsisi varmaan jo toisen. Köyhän opiskelijan vaatekaapin sisältö ja ensisijainen päivätyö eivät tässä ihan kohdanneet, mutta opinnot tuli valmiiksi ja juhlat juhlittua. Kivaa oli!

      KÄvin juuri ostamassa itselleni pukinkonttiin lämpimät ratsastushousut. Ratsastushousuja minullakin taitaa olla aika monet, etenkin kun tuo vyötärönympärys on käynyt vähän eri lukemissa tässä viimeisen neljän vuoden aikana! ;-) Nyt Tintin poismenon jälkeen olen alkanut käyttää enemmän ratsastusfarkkuja myös töissä. niissä kun ei voi ratsastaa sileällä, kun niissä ei ole paikkoja.

      Poista
  3. kivanha väite siitä, että hevosenomistajilla on rahaa, vaatii pikaista kumoamista.

    Niin totta. Viime viikolla töissä juteltiin ihan niitä näitä työkaverin kanssa ja hän sitten kysäisi että minullahan oli hevosia. Sanoin että joo, kolme. Seuraava kysymys olikin että mennäänkö naimisiin.

    Pakko myöntää että vähän hämäännyin ja kysyin että mitä se tolla tarkoitti ja sitähän se oli, se oli luvannut itsensä rikkaisiin naimisiin. En voinut kun nauraa, tämä pimu ei rikasta ole nähnytkään, töitä saa painaa hulluna että rahat riittää. Mutta kuten monta kertaa sanonut, mitä ei elämäntapansa eteen tekisi!

    VastaaPoista
  4. Minä en kyllä löytänyt tästä yhtään itseäni. Täällä maalla puskaillessa pienisissä piireissä on ihan sama miltä näyttää,mutta jos lähdemme pikku kisoihin tai valmennukseen haluan,että hevoset näyttävät hyvältä. Tosin en osta kalliita merkkivarusteita vaan etsin (niitäkin) kirppareilta ja alesta hyvännäköistä tavaraa. Loimiakin on useita,mutta osa on varalle.
    Tämä ei olisi mahdollista jos hevonen olisi kalliilla täyshoitotallilla,mutta nyt hoitokulut on niin minimaaliset,että rahaa jää muuhunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varusteet menee vähän sen mukaan, mitä ympäristössä tehdään, Tunnustan, että yhdellä tallilla minulla oli välttämätöntä olla kymmenkunta erilaista loimea ja toisella tallilla hevonen ei enä tarvinnut yhtäkään… ;-)

      Poista
    2. Meilläkin hepat pihatossa ja vältetään loimitusta viimeiseen asti,mutta jos joskus.... :D

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...