Tarinan kaksi puolta

Minä ajattelin, että voi kun se on ekaa kertaa karsinassa niin mukava. Näyttää rapsutuspaikankin kyljestä kuin tätinsä (Tintti). Minä rapsutan ja harjaan ja annan pari lakunmakuista heppanamia.

Pakkasta on muutama aste. Edellisellä tunnilla Herra Herkkä Macho meni niin hienosti, vaikka vähän pukittelikin ja yritti jallittaa. Ehdin viikonloppuna jopa kehaista tallikaverille onnistuneeni vastalaukkatyöskentelyssä. Ehkä tästäkin tulee hyvä sessio. Lupaava alku ainakin.

Mutta niin se vain veti kunnon pukit, kun jäin ehkä nanosekunniksi kiinni ohjaan laukannostohetkellä. Se on sen kanssa käynnistä tehtynä melkoista hienosäätöä - herkän hevosen kanssa sopiva tuntuma, liikaa pitoa ja tuntuman puuttuminen kokonaan ovat kuin veteen piirretyllä viivalla kaikki. Ratsullani meni herne nenään, ja kun vielä nojasin huonolla hetkellä eteen, kuulin Cajuksen sanat korvissani: älä nyt eteen nojaa! Ja kiepsahdin kaulan kautta maahan.

"Herkän hevosen kanssa sopiva tuntuma, liikaa pitoa ja tuntuman puuttuminen kokonaan ovat kuin veteen piirretyllä viivalla kaikki."

Hevonen todennäköisesti meinasi, että jes,  nyt se rapsutti oikein ja antoi oikeanmakuiset karkitkin. Satulankin laittoi ilman, että tarvitse huomauttaa virheistä luimimalla. Ja pidinpä jalankin paikallaan, kun se putsasi kaviot. Hyvä minä, ehkä tästä tulee hyvä sessio.

MUTTA EIKÖ SE PENTELEEN PERÄPUKAMA TAAS NYKÄISSYT SIITÄ SISÄOHJASTA VAIKKA MITEN YRITIN OLLA MUKAVA, *KELE! SIITÄS SAIT! JA TÄSTÄ!

Kakkua ratsastuskavereille ensi viikolla. Ja lakunameja ratsulle. "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..."

Toissakesäinen estetunnin jälkeen leivottu kakku. "Toiset oppivat ratsastamaan, toiset oppivat leipomaan", sanoo Cajus.