Rimakauhua
Kun alkaa pelottaa, tekisi mieli täditellä itseään, sillä tätiyden taakse pääsisi piiloon. Tädin ei tarvitsee uskaltaa.
Toinen tapa on alkaa epäillä ratsunsa kapasiteettia. "Pääseekö tää tuosta yli?" Kun sitten saa kuulla, että hevonen on hypännyt vasta hiljattain irtohypytyksessä 150cm, alkaa nolottaa. On pakko tunnustaa, että on joutunut omalle epämukavuusalueelleen.
Eli turpa kiinni, pohkeet kiinni ja estettä kohti!
Kukaan tuskin odotti, että pääsisin kolmessa estetunnissa eroon seitsemän vuoden aikana pinttyneistä tavoistani. Sarjojen ratsastaminen on ahdistanut minua pitkään, koska Tintin kanssa tuli aina mietittyä, minkä määrän askeleita se sinne sovittaa. Ja kun minä epäröin, sekin alkoi epäröidä.
En myöskään uskaltanut mennä rennosti hyppyyn mukaan, koska Tintin kanssa opin ratsastamaan pystyasennossa "varmuuden vuoksi, jos se vaikka kieltää". Miten typerää, mutta silti niin inhimillistä. Ilman Cajuksen apua en kyllä olisi oppinut rentoutumaan sitäkään vähää. Viimeinen vuosi teki minulle ihmeitä.
Maneesissa kaikki esteet kuitenkin näyttävät kesäkauden jälkeen ihan älyttömän suurilta, sillä jokaisen esteen takana on tulossa seinä vastaan. Eikä saa unohtaa, että junnasin niin pitkään 80cm:n tasolla, että kaikki muu on alkanut tuntua isolta. Ongelmaan ei kuitenkaan ole muuta ratkaisua, kuin jatkaa treenaamista. Esteet pienevät, mitä enemmän niitä hyppää. Ja muita hevosia oppii ratsastamaan ratsastamalla niitä. Onneksi yksikään ratsastamistani hevosista ei muistuta tippaakaan Tinttiä. Se tekee sopeutumisesta paljon helpompaa.
Kuvat: Erica Lilja
Toinen tapa on alkaa epäillä ratsunsa kapasiteettia. "Pääseekö tää tuosta yli?" Kun sitten saa kuulla, että hevonen on hypännyt vasta hiljattain irtohypytyksessä 150cm, alkaa nolottaa. On pakko tunnustaa, että on joutunut omalle epämukavuusalueelleen.
Eli turpa kiinni, pohkeet kiinni ja estettä kohti!
 |
| Ohi sarjan b-osalta. Ei ollut pohje kiinni. |
Kukaan tuskin odotti, että pääsisin kolmessa estetunnissa eroon seitsemän vuoden aikana pinttyneistä tavoistani. Sarjojen ratsastaminen on ahdistanut minua pitkään, koska Tintin kanssa tuli aina mietittyä, minkä määrän askeleita se sinne sovittaa. Ja kun minä epäröin, sekin alkoi epäröidä.
En myöskään uskaltanut mennä rennosti hyppyyn mukaan, koska Tintin kanssa opin ratsastamaan pystyasennossa "varmuuden vuoksi, jos se vaikka kieltää". Miten typerää, mutta silti niin inhimillistä. Ilman Cajuksen apua en kyllä olisi oppinut rentoutumaan sitäkään vähää. Viimeinen vuosi teki minulle ihmeitä.
Maneesissa kaikki esteet kuitenkin näyttävät kesäkauden jälkeen ihan älyttömän suurilta, sillä jokaisen esteen takana on tulossa seinä vastaan. Eikä saa unohtaa, että junnasin niin pitkään 80cm:n tasolla, että kaikki muu on alkanut tuntua isolta. Ongelmaan ei kuitenkaan ole muuta ratkaisua, kuin jatkaa treenaamista. Esteet pienevät, mitä enemmän niitä hyppää. Ja muita hevosia oppii ratsastamaan ratsastamalla niitä. Onneksi yksikään ratsastamistani hevosista ei muistuta tippaakaan Tinttiä. Se tekee sopeutumisesta paljon helpompaa.
Kuvat: Erica Lilja
 |
| Poing! Sarjakuvahevonen! |
hyvalta nayttaa. sita paitsi pelko on itsesuojeluvaistoa :-) Itse en ole hypannyt muutamiin vuosiin mutta tekisi taas mieli, nyt taas ei ole sellaista hevosta jolla hyppaisi.
VastaaPoistaOnneksi kaveri maneesin laidalta sanoi, että siitä huomasi, että minua alkoi pelottaa, kun aloin ratsastaa paremmin. Se tuntui hyvältä. :)
PoistaEntisen vuokrasuokin kanssa teki mieli tätitellä itseään kun piti mielenvirkistyspomppuja ottaa. Vanha estetykki, koskaan kieltänyt ja hyppäsi vaikka persiis edellä ja mua pelotti ihan tuhottomasti ylittää vaan 60 senttinen.. :D Sanoin kaverille, että on se kumma, kun 24 vuotias haukkuu itseään vanhaksi mummoksi, kun vauhti ja "korkeat" esteet kauhistuttaa ihan hemmetisti :D
VastaaPoistaSiksi minä en uskalla leikillänikään käyttää täti-sanaa, koska pelkään, että silloin olen heti henkisesti luovuttanut. Ei se silti muuta sitä, että joskus pelottaa...
PoistaViimeksi jouduin epämukavuusalueelle rästiessäni teinien estetunnilla. Hyppyjumppaa, jossa mentiin ilman käsiä, silmät kiinni jne. Käytin kyllä tätikorttia, ihan varmuudeksi. Mutta se olikin huisia, ja taitavat teinit toivottivat tätsykän tervetulleeksi jatkossakin :)
VastaaPoistaTeinit on ihania. <3
PoistaMInä tädittelen itseäni lähes joka tunnilla, yritän laistaa tehtävistä kun "pelottaa" ja en "osaa", ja kiltisti joudun ne tehtävät sittenkin suorittamaan ;). PS. tuohon silmät kiinni menoon olen pistänyt rajan. Käynnissä suoraa voin koittaa mutta siihen jää. Väitän, että alle 15 vuotiailla on joku ylimääräinen tasapainoaisti tuohon silmät kiinni ratsastamiseen, joka sitten taatusti häviää vuosien mittaan ;). Ilman käsiä ja vielä satulatta olen jonkun pikkuesteen minäkin tohtinut hypätä! terveisin marika, kiviä kaviouralla
VastaaPoistaTeinit ovat kuolemattomia. Heiltä puuttuu usein täysin käsitys siitä, että mitää voi sattua ratsastettaessa/skootterilla/ autolla/ fillarilla. Ja se johtuu kyllä aivojen kehityksen keskeneräisyydestä. Rohkeus ja hullunrohkeus näyttävät nekin joskus ihan samalta. Toiset on Exyteme Duudsoneita ilman minkäänlaista suunnitelmaa... 😉
Poista