Hevosen joululeipä

Joululeipä: tyhjäksi koverretty leipä, joka täytetään omenoilla ja porkkanoilla ja suljetaan kannella.

Tämä on ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun minulla ei ole hevosta, jolle valmistaa joululeipää. Perinne tarttui mukaan lapsuuden ratsastuskoululta. Silloin askartelimme hoitohevosillemme tällaiset leivät. Ostimme hevosille jossain vaiheessa suklaakalenteitakin, mutta joku kävi aina päiväaikaan syömässä hevosten kalentereiden suklaat. Melko lailla mautonta, ottaen huomioon, että me nuoret olimme ostaneet kalenterit omilla rahoillamme ja nimenomaan hevosille. Pettymys oli aina suuri, kun luukku olikin jo tyhjä.

Polettipaketti

Lapsena pyydin äitiä aina leipomaan leivän. Myöhemmin olen leiponut itse, mutta ostanut välillä valmiinakin. Tärkeää on, että leipä on pinnaltaa ehjä ja niin tuore, että sen saa koverrettua tyhjäksi. Tyhjä leipä on hyvä täyttää porkkanoilla tai omenilla. Silloin leivän voi syöttää ajattelematta, että syöttää hevoselle tuhottomasti leipää.

Edellisellä tallilla oli tapana jakaa naapurihevosten boksien oviin joulukortteja ja muita joulutervehdyksiä. Joku keksi tehdä ruispalaan reiän, kuivattaa leivän ja laittaa siihen hymynaaman joulupipareiden koristelumassasta. Toinen leipoi isoja heppapipareita ja kolmas toi pienessä pussissa heppanameja.

Ostin joku aika sitten valtavan pakkauksen heppanameja. Iso osa karkeista on renkaita. Kiitos tyttäreni idean, tänä vuonna me teemme noista reikäkarkeista kaulakoruja. Ongelmaksi tulee vain se, että esimerkiksi Hra Herkkä Macho suostuu syömään vain lakunameja, joita ei saa renkaina. Mutta ehkä tätä miestä voidaan syöttää kädestä.

Millaisia joulutalliperinteitä sinä pidät yllä tai mitä muistat omassa nuoruudessasi ylläpidetyn?

Lue myös joulukertomus vuodelta 2010
http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2010/12/joulukertomus.html