Viimeinen hevonen?
Hevostavaroiden läpikäyminen on osa surutyötä. Se on tehtävä mahdollisimman pian. Jokaiselle varusteelle minulla kuitenkin on tarina.
Violetin satulahuovan ostin Tintille ollessani vielä sen vuokraaja. Se on ostettu Leppävaaran Sellon Prismasta. 24 euroa. Ihana ohut kesähuopa. Saat sen vitosella, sanoin ystävälleni. Ei, en halua säilyttää sitä. Olen päättänyt, ettei näillä saa olla tunnearvoa.
Tai no, tuota vaaleanpunaista ponihuopaa en anna pois. Se on tyttäreni lemppari. Ja minunkin tavallaan.
Kaikki loimet pois. Mihin ihmeeseen yksi hevonen on tarvinnut viisi fleece-loimea? No, yhdessä on kaulakappale, toisessa kaulakappale ja vatsavyöt. Kolmas on ihan tavallinen ilman vatsavöitä ja neljännessä ne taas ovat. Viides on kuivattava ja sileäpintainen. Sen voi jättää yöksi hevosen päälle. Se on Joensuusta. Opiskelin siellä täydennysopintoja. Tuo ruudullinen on eka ostamani ja tuo kaulakappalleellinen on lahjakortilla Lappeenrannasta.
Suojat eteen, taakse, sivulle ja viereen. Miten minä olen tällaiset unohtanut? Ihan hyvät ovat, hitto vie. Vitosella lähtee. Näihin ompelin heijastimet.
Tämän talvitoppiksen pukisin päälleni itsekin, se on niin pehmeä. Ja ei, en halua säästää näitä seuraavalle hevoselle. En tiedä, milloin se tulee, mutta se voi olla eri kokoinen ja ulkovarastoon tarvitaan tilaa.
Sanotaan, että jokaiselta naiselta jää viimeinen lapsi saamatta. Hevostavaroita läpikäydessä minulla oli sama tunne kuin luopuessani kuopuksen vauvanvaatteita: tässä tämä nyt oli. Ei enää ikinä.
Sitten sydämen valtasi toivonpilkahdus. Hevoskauppoja eivät hedelmälliset vuodet rajoita.
Violetin satulahuovan ostin Tintille ollessani vielä sen vuokraaja. Se on ostettu Leppävaaran Sellon Prismasta. 24 euroa. Ihana ohut kesähuopa. Saat sen vitosella, sanoin ystävälleni. Ei, en halua säilyttää sitä. Olen päättänyt, ettei näillä saa olla tunnearvoa.
Tai no, tuota vaaleanpunaista ponihuopaa en anna pois. Se on tyttäreni lemppari. Ja minunkin tavallaan.
 |
| 2010 |
Suojat eteen, taakse, sivulle ja viereen. Miten minä olen tällaiset unohtanut? Ihan hyvät ovat, hitto vie. Vitosella lähtee. Näihin ompelin heijastimet.
Tämän talvitoppiksen pukisin päälleni itsekin, se on niin pehmeä. Ja ei, en halua säästää näitä seuraavalle hevoselle. En tiedä, milloin se tulee, mutta se voi olla eri kokoinen ja ulkovarastoon tarvitaan tilaa.
Sanotaan, että jokaiselta naiselta jää viimeinen lapsi saamatta. Hevostavaroita läpikäydessä minulla oli sama tunne kuin luopuessani kuopuksen vauvanvaatteita: tässä tämä nyt oli. Ei enää ikinä.
Sitten sydämen valtasi toivonpilkahdus. Hevoskauppoja eivät hedelmälliset vuodet rajoita.
Olisi sama edessä. Edellisellä kerralla Taavi peri lähes kaikki edellisen hevosen tavarat, nyt ei tule seuraavaa, joten kaikki pois. Ei millään jaksaisi käydä läpi sitä kaikkea tavarapaljoutta ja koettaa tyrkyttää niitä jollekin edes halvalla. Auton takana kulkee kerran päällä ollut uusi sadetoppaloimi, kaulakappale revittynä. Se odotti siellä paikkausta ja nyt sen saa paikata joku muu.
VastaaPoistaMiehen tekemän varustelaatikon säilytän kuitenkin.. Se täyttää kaikki varustelaatikon kriteerit, siinä on jarrut, pyörät jne. Se on täydellinen. En minä sillä kyllä mitään tee. :D
Ei kaikka autakaan laittaa pois. Minä olen jaksanut nähdä vaivaa sen verran, että tavaroita on lähtenyt lähipiiriin. En ole viitsinyt vnähdä sitä vaivaa, että lähtisin kaupittelemaan, kuskailemaan ja postittamaan. Mieluummin säilön. Ja haaveilen siitä seuraavasta. Mutta kaikki, mille joku muu on löytänyt käyttöä, on saanut mennä.
Poista