tiistai 18. marraskuuta 2014

Rakastatko enemmän hevosia vai minua?

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, että kun synnyttää lapsen, synnyttää samalla säkillisen syyllisyyttä. Niiden kanssa sitten kotiudutaan laitokselta ja opetellaan elämään, kukin kykyjemme mukaan.

Kesä 2013
Syyllisyys syntyy siitä, että jokaisen lapsen mukana syntyy rakkautta. Ilman rakkautta on vaikea tuntea huonoa omatuntoa.

Minulla oli joskus tapana sanoa, että odotan kauhulla sitä hetkeä, kun tyttäreni ensimmäisen kerran tiuskaisee, että äiti tykkää vain hevosista eikä halua olla kotona. Minähän tunnetusti nautin tallilla olemisesta yli kaiken. Myönnän avoimesti, etten ole leikkipuistotyyppiä. Istun hiekkalaatikollakin miettimässä hiekan laatua tai jotain muuta asiaa, lähinnä hevosten kannalta.

Silti se yllätti, kun tytär viime viikonloppuna sohvalla kainalooni käpertyessään kysyi, että tykkäänkö minä enemmän hepoista vai hänestä.
- Sinusta, vastasin ja tunsin palan kurkussani. Nytkö se alkaa?

Sen jälkeen tytär halusi tietää, pidänkö enemmän hänestä vai hänen veljestään. Selitin, että molempien mukana syntyi säkillinen rakkautta, joten molempien syntymän jälkeen olin varustettu uudella määrällä rakkautta. Mitään ei ole tarvinnut jakaa. Tämän ääneen sanomisella tunsin itsekin helpotusta.

Tajusin, että tyttäreni kysymyksillä ei nimittäin ole kuin yksi syy eikä sillä ole mitään tekemistä hevosten, pikkuveljen tai sen kanssa, ettei äiti muka rakastaisi ja välittäisi. Tytär yksinkertaisesti haluaa kuulla, että häntä rakastetaan.

Sitä ei voi hänelle liian usein kertoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...