perjantai 28. marraskuuta 2014

Omistajan vastuusta ja vastuun kantamisesta

Jos minulla olisi kaikki maailman aika, hankkisin hevosen ja  ratsastaisin ja hoitaisin sen kokonaan yksin. Mutta eihän minulla ole. Ei nyt, eikä koskaan aikaisemminkaan. Hevosenomistajana olin aina pakotettu turvautumaan vuokraajien apuun.
Tintti oli tarhassa, tytär järjesteli harjoja

Eikä siinä mitään. Kyllä Tintistä riitti useammalle. Hevosen vuokralle antaminen vaati kuitenkin monenlaisia järjestelyjä. Kokeillaan, testataan, tutustutaan, tehdään kirjallinen sopimus ja luetaan se yhdessä, sovitaan hinnasta, sovitaan päivistä. Kun kaikki sujuu yhteisymmärryksessä, kaikki sujuu. Mutta koska elämä on inhimillistä, kaikki ei aina tietenkään suju.

" Mutta koska elämä on inhimillistä, kaikki ei aina tietenkään suju."


Joskus sain lyhyellä varoitusajalla viestin siitä, ettei vuokraaja pääsekään tallille. Sillä kyllä, ihmiset sairastuvat joskus äkisti. Mutta jos itsekin vielä olin jossain kauempana reissussa, en tietenkään päässyt itse tuuraamaan. Perheellisenä ex-tempore- ratsastamaan lähtemiset eivät aina onnistuneet nekään. No, hevonen ei vapaapäivään kuole, mutta kun se asui tallilla, missä oli aamupäivätarhaus, pidin tärkeänä, että se pääsisi jaloittelemaan vielä illalla. Lapsi kainaloon ja menoksi, jos ei muuta keksitty.

Taluttelulenkillä. Kaikki tarhat olivat varattuja.
Soittelukierros oli edessä silloinkin, jos itse sairastuin. Silloin toivoin, että olisin ollut vuokraaja, joka olisin voinut yhdellä puhelinsoitolla vapauttaa itsensä vastuusta koskien hevosta ja sen päivän liikuntaa. No, hevosenomistajalla on aina omat velvollisuutensa. Sellaista se on. Useamman kerran maastoilin kuumeisena. Eihän se nyt ole kuin raittiissa ilmassa istumista, selitin itselleni.

Mutta minkäs teet; jos äkisti tarvitsi hevoselleen hoitoapua, oli jotenkin luonnollisempaa pyytää apua joltakulta tallikaverilta, kuin pyytää jotakuta menemään tallille erikseen yhtä hevosta varten. Palveluksia on kuitenkin huono pyytää, jos ei voi tarjota vastapalveluksia takaisin. Pienten lasten vanhemmat eivät ole koskaan ensimmäisiä, joilta kehdataan apua pyytää ja siksipä apua tuskin tarjotaankaan kovin halukkaasti. Hankalia tilanteita.

Vuosia sitten sain huomata senkin, että olin huomaamattani kuormittanut tallikaveriani avunpyynnöilläni liikaa. Lopputuloksena oli juuri sellainen ikävä suukopu, mikä syntyy siitä, kun asiat sanotaan vasta, kun niitä ei todellakaan voi enää pitää sisällään. Ja ei, tarkoitukseni ei koskaan ollut hankkia hevosta siksi, että vain hoidattaisin sen muilla.

 "Vuosia sitten sain huomata senkin, että olin huomaamattani kuormittanut tallikaveriani avunpyynnöilläni liikaa."


Pikku apulainen jakaa porkkanoita.
Jossain vaiheessa jaoimme avunantoja puolin sellaisen tallikaverin kanssa, jolla oli itselläänkin pieni lapsi. Oli helpottavaa tietää, että kumpikin ymmärsi sen, ettei lapsikorttia käytetty turhaan eikä lasten taakse menty piiloon siten, että velvoitettaisiin lapsettomia tekemään ylimääräisiä hommia.

Lasten takia kuitenkin joutuu välillä tekemään järjestelyjä. Se on elämää. Mutta avunpyyntöjen kanssa siinä kyllä tuli varovaiseksi. Menin ennemmin sitten itse vaikka oma pää tai lapsi kainaloss tallille, kuin kuormitin muita. Tulipa ainakin hevonen hoidettua.

**************
Miten sinä hoidat tällaiset tilanteet? Millaisia kokemuksia sinulla on? Oletko itse vuokrannut vai oletko vuokrannut omaasi? Käytätkö ammattiratsastajia vai pyydätkö apuun tallikavereita? Kerro plussat ja miinukset.

15 kommenttia:

  1. Ennen omaa hevostani vuokrasin. Joskus tuli yllättäviä poissaoloja, mutta saatoin esim kipeänäkin mennä katsomaan, että vuokraponilla oli kaikki hyvin, putsaamassa kaviot ja harjaamassa. Se sai olla koko päivän tarhassa kavereiden kanssa, joten se ei siihen liikutuksen puutteeseen kuollut. Toisaalta saatoin joskus lyhyelläkin varoajalla tuurata omistajaa, ja jousto pelasi mielestäni kivasti puolin ja toisin. Omalla hevosellani oli myös vuokraaja. Hänestä oli suuri apu, sillä hän pystyi esimerkiksi kerran olemaan paikalla raspauksen ajan, kun itse en päässyt. Kun hän sitten kiireiden vuoksi lopetti, oli vaikea löytää enää uutta ihmistä tilalle ja ajatus vähän sitten jäi siihen. Oli helpompi antaa hevoselle vapaa kuin sumplia asioita vieraan ihmisen kanssa.

    Nykyisellä tallilla ja nykyisen hevoseni kanssa meillä on tosi kiva porukka. Olemme melkein kaikki puolihoitolaisia, mutta maksamalla tallinomistajalle muutaman euron voi hevosen karsinan saada jonain päivänä "täysihoitoon". Pyrin siihen, etten jatkuvasti ole keneltäkään vailla mitään ja yritän kuormittaa tallityöntekijöitä mahdollisimman vähän ylimääräisillä "pikkujutuilla". Yleensä meillä on perheessä aina joku, joka tarvittaessa voi putsata karsinan jos olo onkin iltaan mennessä kehkeytynyt ihan liian kurjaksi eikä sellaisella varoajalla kehtaa ketään ulkopuolista enää vaivata. Pidemmät sairastumiset onkin sitten olleet kinkkisiä, koska kaikilla muillakin on kiire joten ilmaisratsastajiakaan on vähän vaikea saada sormia napsauttamalla.

    Olen myös ollut vuosikaudet tallityöntekijä. Pyrin aina ajattelemaan ensin hevosta. Kyllä, kaikki ylimääräinen yleensä ärsyttää ja harmittaa, pienet palvelukset kasaantuvat nopeasti niin, että olen ollut palkattomassa ylityössä tunnin, eikä kukaan edes kiitä. Hevosenomistajille ei ole kovin kummoinen juttu vaikka kääräistä joku pinteli tai letkuttaa tuntihevosen jalka, mutta kun työvuorot on paikasta riippuen yleensä mitoitettu niin, että ehdit pakolliset asiat jos juokset, on homma vähän eri. "Omalla" tallilla vuoroja tehdessä tällaiset ei niin haittaa kun mitään supertarkkaa kellonlyömää ja tätien kyyläävää riviä ei ole mailla halmeilla. Mutta kun tiedän, miltä tuntuu kun joku tulee nykimään hihasta ja sanomaan, "voisitko sitten...", pyrin olemaan tekemättä sitä toisille tallityöntekijöille. Homman mielekkyys riippuu pitkälti hevosen hyvinvoinnista. Hevoselle tärkeät jutut teen pyytämättäkin, mutta omistajan laiskuudesta johtuvat kyllä saavat hampaat narskumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInä kun olen itse hevoseni entinen vuokraaja, niin allekirjoitan tuon, että hyvin paljon tein asioita vuokrahevoseni hyväksi, vaikkei ehkä olis tarvinnut. En silti odota muilta samaa. Ajattelen, että yksi hevosenvuokraamisen ihania puolia on juuri se, että hevonen on ikäänkuin oma, muttei kuitenkaan.

      Monta kertaa harmittelin sitä tekstaria, mutta minkäs niille voi. Paluuviestinä vain iloinen "parane pian :-)" ja sitten järjestämään muuta.

      Poista
  2. Olipas kiva lukea hevosenomistajan näkökantaa tähän asiaan! :) Hyvin kirjoitettu.

    Saan usein kommenttia kavereilta, mieheltä ja perheeltä että onko sinne tallille nyt pakko mennä kun hevosta ei voi liikuttaa kunnolla, olen päänsärkyinen tai väsynyt. Kyllä mä koen että mun on pakko mennä kun olen luvannut. Vaikka vain vuokraajan roolissa olen, mutta jos olen luvannut enkä ole oikeasti sairas niin en jätä menemättä tallille. Osaan niin hyvin samaistua hevosenomistajan asemaan jos kl 19 illalla laitan viestiä etten pääse "kun on pää kipeä", se ei ole yhtään kivaa. Toki oikeat sairastumiset on ihan eri asia, mutta silloin koitan ilmoittaa mahd. ajoissa (hätätapauksessa käyn miehen avustuksella tallilla laittamassa heinät ja putsaamassa karsinan...).

    Jousto, ymmärrys ja luottamus - puolin ja toisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen.Minulla on ollut vuokraajia, jotka ovat sanoneet, että he kyllä menevät liikuttamaan/taluttamaan/maastoon kävelemään flunssastaan huolimatta, jos en muuta ehdi järjestää. Mutta sitten niinä hetkinä itselle tuli vielä vahvemmin se olo, että apua, ei se kyllä ole vuokraajan tehtävä. Yhdestä (tahattomasta) vahingosta viisastuneena olin sittemmin varovainen siitä, etten painosta tai kuormita ketään liikaa hevoseni kanssa. Se, ett minä olen valmis johonkin, ei tarkoita että muidenkin pitäisi olla.

      Poista
  3. Hyvä teksti.

    Täytyy sanoa, että silloin kun omalla hevosella oli vuokraajia, eli joka tapauksessa koko ajan ikään kuin valmiudessa lähteä sinne tallille. Luotettavaa vuokraajaa ei tullut vastaan; toiset katosivat maan alle, toiset jaksoivat pari viikkoa tai kuukautta. En tiedä johtuiko se minusta vai hevosesta vai siitä, että annoin vapaat kädet harrastaa hevosen kanssa. Liikaa vapauksia mennä ja tulla? Onneksi suurimmat tarpeet liittyivät kausiin, jolloin oli raajoja rikki eikä tilanteet olleet sinänsä pysyviä tai ollut tarvetta pitää vuokraajia, jos eivät halunneet enää toipumisjakson jälkeen jatkaa. Toki olisin ajankäytöllisistä syistä halunnutkin pitää jonkun vuokraajistani ja kivojakin persoonia toki oli kaikesta huolimatta.

    Tuntuu vaan kaiken kaikkiaan siltä, että vuokraajalla on oikeus suhtautua täysin välinpitämättömästi hevoseen (suullisista sopimuksista huolimatta) ja se harmitti etenkin oman tamman kohdalla, kun kyseessä oli jo eläkeiässä oleva humma joka rakasti liikkumista ja se piti sen myös kunnossa. Muuten ei olisi ollut niin iso ongelma. No, jos joskus vielä ostan oman hevosen taas, en kyllä laske vuokraajien varaan. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vapaus ja vastuu eivät aina kulje käsi kädessä. Monet osaavat arvostaa sitä, että saavat vapaat kädet harrastaa. Toisaalta olen huomannut sen, että kun ei oikein tiedä, mitä on tekemässä, niin asiat helposti näyttäytyvät sellaisina, että ollaan välinpitämättömiä, vaikkei oikeasti sitä tarkoiteta.

      Eli siis räikeimmillään sitä, että ei tiedetä, miksi joitain asioita tehdään ja miksi ei. Että hevosta ei voi tuoda suoraan treenistä hikisenä talliin ja iskeä sille kaikenmaailman toppaloimia päälle ja jättää sitä sinne. Tai että viedään hikinen hevonen takaisin ulos myös 15 asteen pakkasella, kun omistaja on kesällä sanonut, että hevosen voi viedä treenin jälkeen takaisin ulos, jos muutkin ovat ulkona. Itse aina pahoittelin, että tuli laitettua tarkkoja selostuksia siitä, miksi jotain tehdään ja miksi ei, ja aina vannotin, että soittakaa, jos joku asia arveluttaa, mutta ehkäs e kuitenkin on paras sanoa enemmän kuin vähemmän.

      Minulla kävi jotenkin ihan hurjan hyvä tuuri aina vuokraajien kanssa. Yleinen syy lopettaa tuntui aina olevan vuokraajan raskaus!

      Poista
  4. Hauska sattuma, itse kirjoitin samaa aihetta sivuavasti juuri eilen: http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2014/11/aina-ei-tarvitse-jaksaa-yksin.html

    Minun ponini on vielä nuori ja asuu täyshoitopihatossa, joten ei yleensä ole suuri hätä, jos en pääsekään tallille jonakin päivänä. Aika usein sillä kuitenkin on vähän sellaisia erityistarpeita, kuten nyt että sen kinttu pitäisi pienen hankkarivamman takia mielellään kylmätä joka päivä.

    Noin pääasiallisesti tykkään hoitaa ponini kokonaan itse, mutta pyrin pitämään kuitenkin myös vähän muuta elämää ja se muu elämä vaatii esim. viikonloppujen poissaoloja 200 km päässä tallilta. (Lapsettomuus toki helpottaa ajankäyttöä.)

    Olen vaihtelevasti pyytänyt apua tallinpitäjältä ja yhdeltä tallikaverilta, jonka hevosta liikutan silloin, kun hän ei ehdi. Itse en koe näitä vararatsastuksia varsinaisesti palveluksina omistajalle, vaan tervetulleena mahdollisuutena ratsastaa hyvällä hevosella. Ratsastaisin mielelläni vaikka monta hevosta päivässä, jos vain olisi mahdollisuus. Ja omallani en vielä ratsasta.

    Parasta onkin sellainen talliporukka, jossa palveluksia voidaan pyytää ja tehdä puolin ja toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi hyvältä tuo teidän talliporukka. Ja hyvä tuo sinun tekstisi. Samasta aiheesta kirjoitin pari viikoa sitten, kun juttelimme kaverin kanssa siitä, voiko perheetön väsyä hevosensa kanssa, vaikka ei ole koskaan muuta halunnutkaan tehdä kuin ratsastaa.

      Se on nimittäin jännä juttu, että jos ryhdyt tekemään jotain, mitä olet aina halunnut tehdä, et itse asiassa saisi valittaa, koska olet sen itse valinnut. Oli kyseessä sitten hevonen tai lapset tai mikä tahansa itse aiheutettu asia.

      Ja kuitenkin kyse on siitä, ett jokainen tarvitsee vapaapäiviä. Ei me töissäkään käydä 24/7

      Poista
    2. Jostain syystä on ollut aina tuuri talliporukoiden suhteen, yhtään huonoa ei ole tullut vastaan.

      Nykyinen poni kyllä oli pari ekaa vuotta vieroituksen jälkeen kaverini tallilla, jossa se oli enimmän osan aikaa ainoa vuokralainen. Silloin tuli kuormitettua tallinpitäjää ihan liikaa, kun asuin itse sen 200 km päässä ja ponilla oli koko ajan jotain. Mutta sitten kyllä käydessäni heitin poneille päiväheinät ja siivosin karsinoita, jos niitä oli siivoamatta. Silti edelleen koen olevani velkaa kaverille kaikesta siitä, mitä hän teki ponini hyväksi. (Ja mikä parasta, olemme yhä kavereita.)

      Poista
  5. "avunpyyntöjen kanssa siinä kyllä tuli varovaiseksi. Menin ennemmin sitten itse vaikka oma pää tai lapsi kainaloss tallille, kuin kuormitin muita. "

    Jos ei muuta kommentoitavaa, niin todettava, että tällä mennään täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ehkä konkretisoituu, jos on tallin ainoa, jolla on lapsia…

      Tsemppiä!

      Poista
  6. Olen itse (lapseton) vuokraaja. Vuokraan 22-vuotiasta entistä ravuria, jota olen pian vuoden vuokrannut. Minulla ei ole ennalta sovittuja päiviä, mutta ilmoitan mitkä päivät itselleni sopisi ja omistaja myöntää ne päivät, milloin voin tulla. Kirjallista sopimusta ei ole. Käyn yleensä arkisin ja pyrin käymään 3 kertaa viikossa. Saan tehdä pitkälti mitä haluan hevosen kanssa, tietenkin ikä, taustat ja omistajan toiveet huomioitava. Kohtelen hevosta kuin haluaisin omaani kohdeltavan, mikäli minulla olisi oma hevonen ja sille ottaisin vuokraajan. Minulle on myös erittäin tärkeää, että olisin mahdollisimman lupausteni mukainen.
    Mutta kuten postauksessa sanoit, kaikki ei aina suju niin kuin toivoisi. Nytkin oma autoni oli huollossa, jossa paljastui, että auton arvoon verrattuna korjaus tulisi maksamaan liikaa. Olen siis autoton eikä busseja tallille kulje, joten olen päässyt muutaman viikon vain kerta/vk. Tietenkin aina mahdollisuuksien mukaan lainailen poikaystävän autoa, mutta aina ei menot mene yksiin ja aina ei edes viitsi pyytää (vaikka bensat käytöstäni maksankin), koska auto ei ole minun.
    Toisaalta taas esimerkiksi omassa tilanteessani on se mahdollisesti lieventävä asianhaara, että vuokrahevoseni ja sen lisäksi toinen hevonen ovat omistajan omassa pihassa ja maksan vuokrauksestani tallitöillä, eli lähinnä karsinoiden siivous ja lattian lakaisua, joten raha ei liiku suuntaan eikä toiseen. Lisäksi tallissa ei ole muiden hevosia. Saatan myös putsailla varusteita (siis muitakin kuin hevosella aktiivisesti käytössä olevat), etenkin jos omistaja pyytää apua. Varusteita on kuitenkin muutaman tunnin verran putsattavaa, jos yksin tekee hommat - muistaakseni yli 4 tunnin luokkaa, kun omistaja kertoi, paljonko suunnilleen yksin putsatessa aikaa menee.
    Edellistä vuokrahevosta vuokrasin 7kk tallitöillä (ihan normaali iltatalli, vaikka olikin vain 2-5 hevosta, joista kahden karsinan siivous kuului pääsääntöisesti itselleni silloin, kun tallille tulin). Omistajan kanssa oltiin sovittu vakipäivät, mutta niitä sai vaihdeltua ja myös aamutallin teosta sain yhden työttömän tallillakäymiskerran. Tykkäsin kuitenkin laittaa ruokia, auttaa muita tallilaisia iltatallissa ja siivoilla karsinoita, vaikkei pakko olisikaan ollut. Samoin ex-ex-vuokrahevosta vuokrasin tallitöillä, mutta hevosia oli jo pienehkön yksityistallillisen verran (olisiko ollut 10-15 hevosta, mutta karsinoita en joutunut tekemään ellen halunnut).
    Näitä aiemmat vuokrahevoset ovat sitten olleetkin rahaan, jolloin opiskelijana varat ovat yleensä loppuneet tai hevonen on muuttanut liian kauas. Kerran ei oikein omistajan kanssa olla tultu toimeen, jolloin oli viisainta lopettaa vuokraus. Helpompi näin sekä omistajan että vuokraajan puolesta, ja huonoimmassa tilanteessa voisi hevonen joutua välikäteen. Tosin tilanteessa en myöskään oikein ollut sopiva ratsastaja hevoselle.
    Tällä hetkellä menossa on pisin vuokraus, vaikka aikaisemminkaan tarkoitus ei ole ollut vuokrata lyhyitä aikoja. Kerran kyllä auttelin myytävän hevosen liikutuksessa kerran pari viikossa, raha ei tässäkään vaihtanut omistajaa, mutta kuukaudenko kerkesin liikutella ennen kuin hevonen pääsi ylläpitoon. Hevosen lähtö muualle oli tiedossa alusta asti ja mikään ongelma se ei ollut, kun hevonen sitten lähti. Vaikka vain hetken liikuttelin, sekin opetti uusia asioita, ja oli toisaalta mukava saada sellainen hevonen, johon ei todennäköisesti kerkeisi kiintyä.
    Vähän kadotin tässä sen punaisen langan, kun kiireessä kirjoitin ja minulla on paha tapa hypätä asiasta toiseen tai käsitellä liian laajasti, mutta toivottavasti edes jotain saa irti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä tekstistä! Sitä oli kiva lukea.

      Minä kanssa muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin tallilla sai olla ihan miten pitkään tahansa ilman ajatusta siitä, että pitää kiirehtiä jonnekin nukuttamaan/syöttämään/seurustelemaan. Ihania diilejä sinulla on ollut. Nuo ovat juuri sellaisia win-win -tilanteita: omistaja saa konkreettista apua kun sinä teet työtä, ja sinä olet saanut ratsastaa.

      Ns. täyshoitotalleilla ei yleensä ole tätä mahdollisuutta, kun kenenkään eiv arsinaisesti tarvitse tehdä tallitöitä. Suhde hevosen omistajaan on tosiaan ihan älyttömän tärkeä ja mahdollistaa paljon. TAi toisaalta tekee kaiken mahdottomaksi, Tällä hetkellä itselläni saattaisi jopa omistajan ominaisuudet painaa vaakakupissa enemmän kuin mikään muu.

      Poista
  7. Olen ollut säännöllisenä vuokraajana kirjallisella vuokrasopimuksella, pari vuotta taisi mennä. Sopimus jatkui jopa omistajan vaihduttua ja loppui vasta kun hevonen siirtyi toiselle tallille. Tarkka sopimus ja sen noudattaminen jättivät ristiriidat pois vaikka sitten joskus joustettiinkin puolin ja toisin. Heppa oli puolihoitotallilla joten karsina oli aina jonkun vähintään putsattava.
    Sitten olin satunnaisvuokraajana täyshoitotallilla ja sekin sujui mukavasti vaikkei kirjallista sopparia ollutkaan. Omistajan mielipidettä en toki tiedä...
    Nyt minulla on oma heppa puolihoitotallilla ja säännöllinen vuokraaja kerran viikossa. Tarvittaessa hoito ja liikutus onnistuu muulloinkin (en ota vuokraa jos itse pyydän). Lähes tallin vieressä asuvana hän hoitaa myös pika-apua joskus, esim kun olen vielä 300km päässä ja tajuan aikataulun siirtymän vievän minut tallille aikaisintaan klo 21...
    Meillä on tarkka kirjallinen sopimus (lähes sama kuin tuo ensimmäinen). Sen lisäksi karsinan putsaa tarvittaessa, n. kerran kuussa tai kahdessa, ja toisinaan liikuttaakin yksi reipas hoitaja. Ja vielä kun omat tyttäret 10v ja 9v selviävät karsinasta tarvittaessa on homma saatu toimimaan aika kivasti. Yhden kerran on tallikaveri putsannut karsinan, kun muille ei käynyt , ja kun olin juuri viikkoa ennen putsannut heidän meni sekin homma ihan päittäin.
    Hevosen liikutuksen pyrin järjestämään mieluiten niin että liikuttaja menee tunnille. Silloin on valvonta ja apu paikalla ja tehtävät pysyvät taitojen rajoissa. Omat tyttäret esim liikuttavat pääsääntöisesti vain tunnilla tai kun olen mukana.
    Tällä tavalla on nyt kohta 10kk pärjätty. Joskus heppa menee ihan tuntsarinakin, tallin heppoja paikkaamassa tarvittaessa tai kun en pääse liikuttamaan. Joskus hoidan vain karsinan 3v tyttären kanssa - hänen kanssaan en hevosta liikuta muutamaa metriä enempää. Puolison työmatkan osuessa oman vakiotuntini kohdalle otan hoitajan tyttärille MLL:n kautta kotiin ja toisinaan auttavat lähellä asuvat anoppi tai appi.

    Selviämiseen on siis aika monta konstia joita yhdistelemällä homma ei toivottavasti käy kenellekään liian rankaksi. Puoliso joskus kommentoi olostaan 3v yksinhuoltajana mitä tietysti sitäkin pitää yrittää huomioida. Siinä onneksi auttaa aika, 3v on kohta 4,5,6 v ja aina helpommin mukana tallilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihana järjestely. Minunkin hevoseni teki joskus jonkun tunnin tuntiratsun töitä. Pääkaupunkiseudulla aika harva yksityishevonen asuu ratsastuskoulun yhteydessä, joten monilla siihen ei ole mahdollisuutta. Ja jostain syystä monen hevosenomistajan mielestä ratsu menee pilalle tuntiratsuna työskentelystä.
      Miksiköhän?

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...