tiistai 25. marraskuuta 2014

Ensimmäinen post-Tintum -estetunti ja kipeä häntäluu

Täytyy myöntää, että rataa rakentaessamme minulla kostui silmäkulma. Tuumasin siinä, että nyt on ikävä. Että tässä konkretisoituu se, että olen hevoseton.

Onneksi sain alleni kuusivuotiaan, joka oli tuttu myös sileän tunneilta, niin ei tarvinnut ihan alusta aloittaa tutustumista. Ja kyllä se kuulkaa vaan oli helppoa hypätä nuorella hevosella, joka osaa nostaa jalkojaan eikä hyppää sellaisella helvetillisellä ilmavaralla, millä Tintti viime vuosina hyppäsi. Tämän kanssa hypyt eivät tuntuneet miltään; Tintin kanssa pienikin este tuntui isolta hypättävältä.

Olihan tässä sankarissa sellainen pieni tuttuus, että se on Tintin siskonpoika. Ellu oli kuvaamassa alkuverkkaa, joten lopputunnista ei ole kuvia. Olen kuitenkin nyt todistetusti jatkanut harrastustani enkä jäänyt kotiin itkemään.

Herra SaaksLähteeKuOnValmis joutuu nyt vähän asettumaan, vaikka onkin estetunti.Ratsastajan nyrkkien välissä taitaa sallitun 5 cm:n sijaan olla 50cm.

Hihihi, kevyttä kenttälaukkaa! Onpa se soma!

Verrytelynä innareita ympyrällä alkuverkaksi. Liikaa asetusta.
Olen pieni poika vain...
Mutta sitten se häntäluu. Ei sillä ollut mitään tekemistä ratsastamisen kanssa. Minulla oli niin kepeä askel kävellessäni autolle tunnin jälkeen, että liukastuin kevyeeseen lumeen ja rä-täm: siinä minä makasin pitkin pituuttani. Kyllä kirpaisi!

Kuvat: Erica Lilja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...