Muuttunut maailma

Niin se lumi satoi maahan täällä etelässäkin eikä viime keskiviikon palkasta enää mennyt tallivuokraa. Pankkitilin saldo on suurempi kuin ennen, mutta vaikka ulkona ei näytä enää samalta, hevosettomuus muuttaa tavan havainnoida ympäristöä.

Pakkas-Tintin kanssa kävelyllä joulukuussa viisi vuotta siten

Olen viime viikon aikana miettinyt auton talvirenkaita sekä lasten lämpimiä talvikenkiä oleellisesti enemmän kuin ennen. Koska en käy töiden jälkeen tallilla, minun ei tarvitse miettiä työmatkapukeutumistani tallireissua ajatellen.

Toki toivon lunta ja lumen tuomaa valoa, mutta ei se minuun ratsastuskouluratsastajaan enää suuresti vaikuta. Liian kova pakkanen saattaa tosin jatkossa peruuttaa ratsastukseni, jos ratsastuskoulun pakkasraja tulee vastaan. Hevosenomistajan maailmassa sateella tai pakkasella ei ole ollut kuin sivuhuomautuksellisia vaikutuksia.

Tulevana talvena mieleeni ei ehkä painu yhtä tarkasti, milloin pysyvä lumi sataa ja milloin tiet muuttuvat lumen ansiosta laukkakelpoisiksi. Kevätaurinko tulee lämmittämään ilman, että tiedän tarkkaan, kuinka kauan lumien sulamiseen ja teiden routimiseen menee. Minulla ei ole tarvetta miettiä, missä vaiheessa talvikarva lähtee, milloin klipataan ensimmäisen kerran. Hevoset eivät ole enää elämäntapa, vaan harrastus.

"Hevoset eivät ole enää elämäntapa, vaan harrastus."

Miehen työmatka ei enää stressaa, sillä se ei pakota minua tekemään hevosenhoidollisia järjestelyjä. Itse asiassa mihin tahansa voi lähteä milloin tahansa ilman, että mietitään hevosta. Samaan aikaan pesukonetta ja kuivausrumpua ei tarvitse pyörittää enää tyhjillään hevoskamapesujen jäljiltä. Omenoita ja porkkanoita ostetaan vain oman perheen tarpeisiin. Ratsastushousujakin riittäisi vain yhdet, sillä kerran viikossa käytettynä ne eivät likaannu eivätkä kulu. Mitä teen enää topparatsastushousuilla? Ei ne jalassa voi mennä tunnille kuitenkaan ja maastoon en enää pääse.

Nyt olisi varaa kuluttaa, mutta hölmöintä, mitä hevosestaan luopunut voi tehdä, on upottaa hevosenipidosta vapautuneet rahat elintason nostamiseen. Sieltä nimittäin ei ole paluuta.

Olen hankkinut hevosen siinä vaiheessa, kun valmistuin yliopistolta, ja käyttänyt sen jälkeen kaikki palkankorotukseni suoraan hevoskulujen lisäämiseen. Joissain asioissa kulutan yhä kuin opiskelijatyttö. Se onkin ollut yksi hevosenpidon edellytyksiä.

"Joissain asioissa kulutan yhä kuin opiskelijatyttö. Se onkin ollut yksi hevosenpidon edellytyksiä."

Jos ylijäävää rahaa alkaisi nyt käyttää elintason nostamiseen, ei hevoseen tule olemaan enää koskaan varaa. Ongelma onkin nyt se, että kun ennen ei ollut aikaa eikä rahaa kuluttaa muuhun kuin hevoseen, nyt sitä on.

Mikä siis avuksi? Lienee paras alkaa lyhentää asuntolainaa hanakammin. Sinne sitä rahaa uppoaa helposti. Tulevana viikonloppuna HIHSissä on varmaan aika paljon vähemmän pakollista ostettavaa.

Paitsi en jos jotain ostaisi ihan itselle? Onko siitä paluuta?