Luomua ja onnellista lihaa
Taloussanomat uutisoi 21.12.2011päivätyssä uutisessa, että hirvenlihaa ei saa enää myydä luomuna. Viranomainen kun ei voi tiukkojen luomusertifiointisäädösten kahlitsemana tietää, onko metsien kuningas syönyt eineksiä vai ei. Sen sijaan luomuna saa myydä "altaassa kasvanutta, viranomaisten hyväksymällä luomurehulla ruokittua kalaa. Jalostus- ja kasvatustavan epäluonnollisuudesta huolimatta sitä saa sanoa luomuksi." Lue vanha uutinen täältä.
En osaa sanoa, onko luokitteluun ehkä tämän jälkeen tullut muutoksia, mutta on meillä hullu maailma. Maailman hauskin ihminen -kilpailun viime viikolla voittanut suomalainen stand-up -koomikko Ismo Leikola sen sijaan hauskuutti amerikkalaisyleisöä kertomalla ihmisestä, joka oli päättänyt syövänsä vain onnellisten eläinten lihaa. Miksi päästetään päiviltä se, joka kirmasi onnellisena ja nautti elämästään eikä sitä, jonka elämä oli jo valmiiksi paskaa. Jos et ole nähnyt esitystä, katso se täältä.
Tuotantoeläimen onnellisuus on tietysti lihantuottajan vastuulla. Kun katsoo, miten paljon suomalaisia hevosia hoidetaan ja kuinka paljon niistä pidetään huolta hyvään loppuun saakka, en voi olla ajattelematta, että juuri suomalaisen hevosen syöminen on onnellisen hevosen syömistä. Onko sillä, mitä hyvän elämän jälkeen tapahtuu, oikeasti eläimen kannalta mitään väliä?
Helsingin sanomat uutisoi sunnuntaina 28.10.2014 pariskunnasta, joka sekä päätti laittaa hevosensa teuraaksi että myös itse syödä sen. Puolentoista viikon kuluttua on isänpäivä. Tässä muutama illallisvinkki, toinen hevosen- ja toinen lampaaystäville. Jälkimmäinen on varsinainen hevosnaisen unelmaresepti, sillä se valmistuu itsekseen tallireissun aikana. Klikkaa kuvatekstiä päästäksesi reseptiin.
Mitä mieltä sinä olet? Syödäkö vai eikö syödä?
En osaa sanoa, onko luokitteluun ehkä tämän jälkeen tullut muutoksia, mutta on meillä hullu maailma. Maailman hauskin ihminen -kilpailun viime viikolla voittanut suomalainen stand-up -koomikko Ismo Leikola sen sijaan hauskuutti amerikkalaisyleisöä kertomalla ihmisestä, joka oli päättänyt syövänsä vain onnellisten eläinten lihaa. Miksi päästetään päiviltä se, joka kirmasi onnellisena ja nautti elämästään eikä sitä, jonka elämä oli jo valmiiksi paskaa. Jos et ole nähnyt esitystä, katso se täältä.
Tuotantoeläimen onnellisuus on tietysti lihantuottajan vastuulla. Kun katsoo, miten paljon suomalaisia hevosia hoidetaan ja kuinka paljon niistä pidetään huolta hyvään loppuun saakka, en voi olla ajattelematta, että juuri suomalaisen hevosen syöminen on onnellisen hevosen syömistä. Onko sillä, mitä hyvän elämän jälkeen tapahtuu, oikeasti eläimen kannalta mitään väliä?
Helsingin sanomat uutisoi sunnuntaina 28.10.2014 pariskunnasta, joka sekä päätti laittaa hevosensa teuraaksi että myös itse syödä sen. Puolentoista viikon kuluttua on isänpäivä. Tässä muutama illallisvinkki, toinen hevosen- ja toinen lampaaystäville. Jälkimmäinen on varsinainen hevosnaisen unelmaresepti, sillä se valmistuu itsekseen tallireissun aikana. Klikkaa kuvatekstiä päästäksesi reseptiin.
 |
| http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2010/10/olet-sita-mita-syot.html |
 |
| http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/01/lammasta-rakkaudella.html |
Mitä mieltä sinä olet? Syödäkö vai eikö syödä?
en ole kovin hyva syomaan punaista lihaa mutta nayttaa herkulliselta....mita tulee onnellisuuteen, syon kylla onnellisten kanojen lihaa ja munia, ja ne maistuvat erilaiselta...kaloista on vaikea sanoa ovatko ne onnellisia vai eivat....
VastaaPoistaSiinä onkin aika hyvä kysymys: millaiset ovat kalan aivot? Pystyykö se tuntemaan onnellisuutta tai mielihyvää siinä merkityksessä, missä sen yleensä miellämme? Kaikki elolliset oliot kai kärsivät jollain tavalla, mutta onko onnellisuus kuitenkin inhimillinen ominaisuus ja mitä sen tunteminen vaatii aivoilta?
PoistaSyön hevosenlihaa, ja aion laittaa omat hevoseni teuraaksi kun niistä on aika luopua. Mutta itse en kyllä haluaisi omaa hevostani syödä, siinä menee raja. Joku muu saa kyllä puolestani syödä sen.
VastaaPoistaLeikolasta minulle tulee valitettavasti mieleen aina vain törkeä käyttäytyminen Tallitähdet-ohjelmassa, olkoonpa hän sitten muissa yhteyksissä miten hauska tahansa. Tosin kyseinen ohjelma nyt oli aika fiasko kaikin puolin.
Ihan totta. Itsekin muistelin samaa hommaa. En muista mitä siinä tapahtui, mutta ainakaan se ei jatkunut kauaa. Enemmin harmittaa kaikki ne lukuisat muut asiat, joita monilla talleilla tapahtuu koko ajan - eikä niihin puutu kukaan.
PoistaSiis millään tavalla puolustelematta tai vertaamatta tekoja.
PoistaItse en laittaisi hevostani, perheenjäsentäni ruuaksi, jos olisi vain mahdollisuus haudata/tuhkata. En varsinaisesti näe siinä väärää, mutta itse en voisi pistää perheenjäsentä ruuaksi, saati syödä sitä itse. Sama kuin omaa koiraa söisi?
VastaaPoistaTämä varmasti monella on mielessä. Oma hevoseni sairasti cushingin tautia ja jotenkin ajattelen, että ruumiin antaminen tutkimuskäyttöön palvelee yhteistä hyvää. Niin eläinlääketieteen kuin kengityksenkin opiskelijat tarvitsetsevat opiskelumateriaalia.
PoistaSama pätee muutenkin ruumiinavauksiin ja tutkimuksiin. Myös minut saisi käyttää varaosiksi kuolemani jälkeen, jos tilanne olisi se, että osani kelpaisivat. Ihmislääketieteen opiskelijatkin tarvitsevat anatomian opintoihin tutkimusmateriaalia. Toisaalta ajattelen kuitenkin, että minun ruumiini on minun tahtoni vallassa niin kauan kuin minussa on elämää ja tahtoa. Mieheni ja lapseni saavat joskus haudata minut ja surra minua haluamallaan tavalla. En aio päättää, että minut pitää tuhkata, jos heille on tärkeää haudata minut. Tai toisinpäin.
Se on tietty eri asia, että haluaisinko tulla syödyksi. Tosin minä en sitä enää tietäisi. Toki ajatus on aika karmiva. Ehkä sitä ei kannata viedä pidemmälle. ;-) Ja ovathan eläimet ja ihmiset täysin eri asia.