tiistai 28. lokakuuta 2014

Hevosvihaajia ja ihmisääliöitä

Nuoripari osti unelmiensa pienen hevostilan. Pian heille paljastui, miten tilan edelliset asukaat olivat onnistuneet suututtamaan asiattomalla ratsastuksella ja naapureiden yksityisistä teistä vähät välittämällä koko naapuriston. Naapuruston toleranssi hevosiin oli mennyt. Sitä rakennettiin takaisin pitkään. Ihanat maastolenkit suoraan kotiovelta olivat kuitenkin mahdottomia. Paitsi käyntiä ratsasten.



Maailmassa on paljon hulluja. Heistä ei haluaisi naapurikseen yhtäkään. Hevostenpito yleistyy ja ihmiset muuttavat kaupungeista maaseudulle. Nämä hevosnaise ehkä ärsyttävät maaseudun aikamiespoikia, jotka seksistisesti heittävät, että pitäisi näillekin muijille saada jotain muuta jalkojen väliin kun nuo kaakit. Tosi vitsikästä. Toivottavasti en tällä heitollani nyt syyllisty tarpeettomaan mustamaalaamiseen ja leimaannut feministiksi, joka... no, jätän lopun keksimisen niille, jotka haluavat viedä ajatuksen loppuun.

Maaseudun miestä kaupunkilaismuija ärsyttää. Johanna Talasterä kirjoitti tänään Ylen nettisivuilla osuvasti otsikolla Mikä hevosissa vihastuttaa. Hänkin miettii, jahka todellinen vihankohde on ihminen, jonka sijaiskärsijäksi hevonen tahtomattaan joutuu. Meistä monille lienee tuttua, että kun ihmiset tallilla alkavat riidellä, jäävät hevoset siinäkin joskus hoitamatta ihan samalla tavalla kuin lapset joutuvat vanhempiensa avioeron pelinappuloiksi. Kun on paha olla, on vaikea nähdä toisten tarpeita.

"Kun on paha olla, on vaikea nähdä toisten tarpeita."


Ratkaisua meistä tuskin on kellään. Usein kuitenkin harmittaa, miten jotkut pilaavat ajattelemattomalla käytöksellään toisten maineen. Tunnistatko nämä tyypit? Voi olla, että heidän takiaan sinä et pääse enää maastoon.

Hiippari
Ei heijastimia koskaan, paitsi ehkä yksi hevosen kummasakin etujalassa sitten, kun on tosi pimeää. Ei luonnollisesti käytä heijastimia valoisallakaan. Tämä hiipparityyppi ärsyttää autoilijaa erityisesti, sillä toisin kuin hevosväki luulee, autoilijat tietävät hevosen olevan hirven kokoinen. Ja jos hirven kokoisen eläimen näkee yllättäen tienposkessa, voi tulla pieni paniikki. Oikeat hirvet eivät käytä heijastimia. Heijastimellinen näkyy jo kaukaa.

Kakkakeppostelija
Siihen se kakka tallaantuu tielle naapurin portin pieleenkin! Luonnontuotettahan se on!

Vagabond
Tämä porukka kulkee omia polkujaan. Vaikka ne menisivät naapurin tontin poikki!

Formulakuski
Hyvää laukkasuoraa ei kannata tuhlata siihen, että siellä on jalankulkijoita. Ohi vaan ja vauhdilla. Matkalla voi huutaa, että ratsastaminen on kivaa. Kyllä kai kaikki sen hauskuuden ymmärtävät?

Kennelratsastaja
On niin kätevää ulkoiluttaa koira samalla kun ratsastaa hevosen. Ja tuleehan se koirakin siitä kymmenennestä käskystä luokse, jos se erehtyy jonkun pihaan vähän haistelemaan. Hemmetti kun ihmiset eivät voi jarruttaa autoillaan, vaikka näkevät, että tulee hevonen ja vielä irrallaan oleva koira! Helvetti, miten ajattelematonta sakkia!

Kuningatar
Ei tervehdi ketään. Koskaan. Ehkä tuttuja joskus, muttei ainakaan tuntemattomia. Eikä todellakaan juttele tuntemattomien kanssa. Tehkää tilaa, hyppikää katuojiin. Minä ratsastan tästä. Ja laitan samalla tekstiviestin viidelle kaverille.

Jäikö joku puuttumaan?

2 kommenttia:

  1. Haha, tuli tuosta kakkakeppostelija-kohdasta isäni mieleen. :D Kaupunkilainen ostaa ok-talon hemmetin isolla tontilla maalta. Eräänä lauantaiaamuna krapuloissaan näkee kesken mönkkäriajelun paskakasan tontin metsäpolulla ja soittaa mulle että onko jollain hiipparilla oikeus tuoda kaakki paskomaan hänen mailleen luvatta. :D Tytöt löytyi ja aikansa kulkivat isäni mailla, kunnes lopettivat kun ei jaksaneet vissiin niitä ylläreitä siivota tai edes potkia sinne metikköön.
    Isäni myöntyi ehdolla, että ne kasat katoavat ennenkuin sinne teille ehtivät ilmestymään, mutta jostain syystä se selästä nousu, pari potkua ja takaisin selkään meno oli liian rankka juttu. Sääli tyttöjä, isäni tontti on nimittäin jokaisen heppatytön unelma jos vain maastoilusta tykkää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto, harmi homma. Tintti oli sellainen hevonen, ettei se koskaan paskonut mennen-tullen ja juosten paskoen. Se aina yritti pysähtyä, ja sitten maastossa tämä johti siihen, että opin kääntämään sen perän ojaan päin ja kas, tamma kakkasi kiltisti suoraan ojaan eikä minun tarvinnut tulla alas. Varsinkin raskaana ollessa tosi kätevää, kun oli muutenkin kiipeily vaikeaa.
      Kari sen sijaan on salakakkaaja, joka paskoo kun paskattaa. Sen jäljiltä on vaikea paikantaa kakkaroita edes kentältä, kun ei koskaan tiedä, milloin se on paskonut. :D

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...