Elämää kuoleman jälkeen
- Miksi Tintti kuoli?
- Tintti tuli vanhaksi ja se piti nukuttaa ikuiseen uneen. Nyt se pääsi hevosten taivaaseen.
- Eikö me nähdä Tinttiä enää ikinä?
- Kyllä me sitten taivaassa nähdään?
- Miten me nähdään, jos se on hevosten taivaassa ja me ihmisten?
- No ne on varmaan vierekkäin.
- Kiva!
*************
- Kun Tintti meni laitumelle, menikö se helikopterilla?
- Täh?
- Sinne laiduntaivaaseen. Menikö se helikopterilla?
- Ei kun se nukutettiin. Ja sitten kun se nukahti, se lakkasi hengittämästä ja sen sydän pysähtyi. Ja sitten sen sielu meni taivaaseen.
- Mikä on sielu?
- Se, mikä pitää meidät kaikki hengissä. Sitten kun sielu menee taivaaseen, ei enää olla elossa vaan kuolleita. Ja sitten saa uudet terveet jalat.
- Ja voi taas juosta?
- Joo, sitten voi juosta.
- Jee!
**************
- Äiti, miulla on Tinttiä ikävä.
- Niin miullakin.
- Kuollaako mekin sitten kun me ollaan vanhoja?
- Kuollaan. Mutta siihen on vielä pitkä aika.
- Niin. Me ollaan vielä ihan uusia. Sinä olet vähän vanhempi kyllä. Mutta et kuole vielä.
- En niin. Me ollaan ihan elossa kaikki.
**************
- Äiti, mihin sie meet? (kysymys, kun laitan housuja jalkaan)
- En minnekään. Laitan housut jalkaan.
- Etkö mee tänään tallille?
- En mene.
- Jee!
Jostain äitiblogista taisin viimeksi lukea lasten kuolemapohdintoja ja ne olivat juuri noin konkreettisia. Ihailin sen kirjoittajan ja ihailen nyt sinun tapaasi kohdata kysymykset ja vastata vain siihen mitä lapsi kysyy, pienissä erissä. Oma 8,5 kk ei vielä ymmärrä eikä kysele, mutta ennemmin tai myöhemmin ollaan varmasti saman äärellä kun joku läheinen ihminen tai eläin kuolee. Kunpa osaisin silloin selittää asian noin hyvin, lyhyesti, yksinkertaisesti.
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaPienissä erissä vastaaminen antaa miettimisaikaa. Sama asia on siinä vaiheessa, kun lapset alkavat kysyä, mistä lapset tulevat: pitää jaksaa luottaa siihen, että kysyvät lisää, jos annettu vastaus ei tyydytä tiedonjanoa.
<3
VastaaPoistaLähetin oman lv-ruunani taivaslaitumelle syyskuun alussa 26 yhteisen vuoden jälkeen. Useana iltana tämän jälkeen 7 v tyttöni on katsellut taivaan tähtiä ja miettinyt mikä niistä on ville. Ensimmäisenä iltana kotimatkalla tallilta tyttö kun pikkuveljiään lohdutti, sanoin: ei hätää me nähdään vielä ville se muuttuu nyt tähdeksi meidän taivaalle. Nämä sanat muistan varmasti loppuelämäni.
VastaaPoistaLapsenusko on juuri sitä, millaisena kuvataan: viatonta ja helppoa. Aikuisille asiat ovatkin sitten vaikeampia, mutta kyllä sitä surun hetkellä saa turvaa ja lohtua lapsen viattomasta uskosta ja asioiden yksinkertaistamisesta. :)
PoistaOma hevonen lähempänä kuin koskaan. Ikää täti-ihmisen verran. Ehdin lukea tarinaanne vain hetken. Lämmin osanotto menestyksestäsi. Arvokkaat loput olemme velkaa rakkaimmillemme.
VastaaPoistaMietin kovin, mitä nyt tapahtuu?