Se, että ihmisen tarvitsee tippua vähintään sata kertaa ollakseen hyvä ratsastaja, on mantra, jota on aina hoettu. Kyseessä on vähän samanlainen asia kuin se, että sadepisarat hääpäivänä tietävät onnea. Tarkoitus on lohduttaa.
 |
| Ohi, yli vai läpi? Tällä kertaa pirun nopasti ohi. Se olisi pitänyt tajuta ja laittaa hevonen tehtävän eteen. |
Asiassa on silti vähän perää, sillä mitä enemmän ratsastat, sitä todennäköisempää on se, että tiput. Tippumisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos tippumisista ei opi mitään. Ratsastustaidon kehittymiseen liittyy olennaisesti ennakointitaidon kehittyminen. Jos et opi ennakoimaan hevosesi reaktioita, vaan muksahtelet kerta toisensa jälkeen helposti ja pehmeästi tatamiin ajatelleen, että olet jokaisen maakosketuksen jälkeen parempi ratsastaja, olet aika lailla väärässä. Olet ehkä vain parempi tippuja.
Jos taas et koskaan päädy tilanteeseen, jossa voisi tapahtua jotain ennakoimatonta, reagointi- ja ennakointitaitosi eivät kehity. Siksi se hissuttelukaan ei kehitä. Terve tippumisen pelko opettaa kestämään satulassa, mutta pelko sinänsä ei kehitä, jos se estää ratsastamasta kunnolla. Hevosen selästä ei silti tarvitse tippua siksi, että ratsastustaito kehittyisi. Ratsastamalla kehitetään ratsastamista ja tippumisella tippumista. Jos joku on luonnostaan nopeareaktioinen, se ei tee hänestä huonoa ratsastajaa, päinvastoin! Kyllä kaikki tähtää siihen, että siellä satulassa kestetään eikä päinvastoin.
"Kyllä kaikki tähtää siihen, että siellä satulassa kestetään eikä päinvastoin."
Ei kenenkään tarvitse ehdoin tahdoin ryhtyä rodeoratsastajaksi ja hakeutua egoltaan ihmistä suurempien hevosten kyytiin, jotta pääsisi tippumaan ne vaaditut sata kertaa. Jos ratsastat tuttua ongelmatonta ratsua, se tuskin pääsee yllättämään sinua samalla tavalla kuin vieraat hevoset. Mitä enemmän ratsastaa, sitä paremmaksi tulee ennakointitaidoiltaan ja sitä nopeammaksi reaktiokyky kehittyy. Nopeareaktioiset ratsastajat kestävä satulassa paremmin kuin hitaat.
Jos oma hevonen on se pomminvarma tapaus (niin kuin Tintti on), reaktiokyky kehittyy
paremmaksi ratsastamalla vieraita hevosia. Tosin syksyisin lehtien
lennellessä ja tuulenpuuskien iskiessä siitä pominvarmastakin
tapauksesta kehittyy helposti se turvallinen ja yllätyksellinen
kumppani. Ja taas taidot kehittyvät!
 |
| Ennakoi ja mukaudu. Se lähtee hyppyyn liian aikaisin! |
 |
| Ennakoi. Älä hyppää ennen hevosta. |
 |
| Pidä kaulasta kiinni, Anniina! Älä tipu! |
 |
| Pohje kiinni! Laita se tehtävän eteen! Älä anna sille mahdollisuutta kieltää! |
 |
| No just. Täysi ylläri turvalliselta hevoselta, kun sen ratsastaja nukkuu. Rapatessa roiskuu. |
Kuvat: Alica ja Erica Lilja
Hyvä teksti - tämäkin :) Sikäli olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tippua joskus. Olen huomannut, että tippumista pelkäävät nimittäin eniten ne, jotka eivät ole koskaan/pitkään aikaan tippuneet. Mutta kuten sanoit, jokaisesta tippumisesta pitää oppia - siksi pyrinkin aina käymään oppilaideni kanssa läpi, mitä kävi ja miksi, sen sijaan että toteaisin vain "hupsista" ja punttaisin heidät takaisin kyytiin.
VastaaPoistaRiippu myös missä tilanteessa tippuu. Pelkää sitä että hevonen ns pillastuu menetän hallinnan ja tipahdan sen vuoksi niin kuin on käynyt ja siitä kauhea kammo jota olen voittamassa yhden luottopollen kanssa. Tämän kanssa on myös ollut turvallista harjoitella uudestaan ratsastamista ja kun taidot karttuu niin outokaan hevonen ei enään niin paljon jännitä tai oikeastaan pelota. Alan jo taas uskoa ettei hevonen halua ihmiselle pahaa :D noo se o pitkä tarina se miten harrastuksen uudelleen aloittaminen alkoi näin :) . En pelkää sitä että tipahdan omaa syytäni kun rallattelen tai muuten vain olen holtiton. Polle efektejä tulee ja ne saa minut jo nauramaa eikä jännittymään :D Polle efekti niin se on sitä ku hevonen hyppää yllättäen suuntaa jonne itse et ole menossa ja jäät paikoilleen mutta palaudut kuitenkin satulaan :D
VastaaPoista