Kadonneet kaverit

Aamu, Länsiväylän ruuhka ja Radio Suomipop. Meillä on vain yksi auto, joten vietyämme lapset tarhaan saamme istua 20 minuuttia autossa kahdestaan joka aamu. Kun autoilu äitiyslomien jälkeen nyt syksyllä taas alkoi, sitä tajusi kaivanneensa. Meillä on kahvia termosmukeissa ja aikaa jutella.

Tämä aamuna juttelimme vakavissamme siitä, missä vaiheessa Tintti pitäisi laittaa pois. Ennemmin tai myöhemmin se pitäisi tehdä kuitenkin. Mies jo puolusteli, että ei kai sitä voi vielä tappaa, kun se on kuitenkin ihan terve. No, ei voi, ei.

Keskustelu keskeytyi, kun keskityimme kuuntelemaan radiota, missä sanottiin 43%:lla parisuhteessa olevissa naisista olevan tiedossaan uusi mielenkiintoinen kumppani sen varalle, että nykyinen suhde päättyisi. Radiossa keskustelu tietysti rönsyili edestakaisin päätyen lopulta siihen, että juontaja Juha Perälä kertoi, miten hän harrastaa vain lyhyitä suhteita, ja joka kerta tietoisesti lyhyeeseen parisuhteeseen ryhtyessään hän ajattelee, että kannattaa tutustua naisen ystäviin, koska heistä saa kivasti lohduttajia sen jälkeen, kun suhde kariutuu.

- Meillä ei tavallaan olisi tuota pelkoa, kun ei oo kauheasti noita ystäviäkään enää, naurahdin viitateen ikuiseen kiireeseen.
- Joo ei, mies vastasi.
- Ja sitä ainoankin tappamista minä tässä mietin, sanoin ja olin hetken hiljaa.

- Senköhän takia ne kaikki muutkin kaverit on kadonneet?