Ruma sana

Perkele. Aina välillä se lipsahtaa.

Nuoret osaavat kiroilla oikein sujuvasti. Ehkä se johtuu siitä, että aivot vielä kehittyvät eikä puhetta saada soljumaan ilman tilkesanoja. Aikuisen ihmisen puheessa kirosanojen tilkkeenomainen viljely kuulostaa keskenkasvuiselta. Aikuinen saa sanoa ruman sanan silloin, kun sille on oikeasti käyttöä.

Eli siis milloin? Esimerkiksi kun tipautat jotain painavaa paljaille varpaillesi. Kun kaapista tippuu säilyketölkki päähän. Silloin ei voi henkäistä, että voi hyvä Jumala. Se olisi ihan ponneton ilmaisu, jolla saataisiin ehkä aikaisiksi kaunis siirtymä kouluradalla. Maastoesteellä sitä seuraisi ohimeno. Maastoesteellä  ruma sana sanotaan niinku se on!

Ulkomaalaisten korvissa porkkana kuulostaa samalta kuin perkele. Suustani ei kuitenkaan tule ulos porkkanoita tilanteissa, jotka vaativat voimasanojen välitöntä käyttöönottoa. Tällainen tilanne on edellä mainittujen lisäksi ratsastaminen hevosella, joka keksii käyttää kaiken energiansa muiden hevosten liikkeiden tarkkailemiseen sen sijaan, että keskittyisi esteisiin. Kun hevonen ei tunnu etenevän missään askellajissa juuri mitään esteitä kohti, tietää taas ratsastavansa. Silloin tekee mieli syyttää alakertaa ja kirota sitä.

Juhuu! Katsokaa, miten pystyssä olen jo heti esteen jälkeen. Hiltsu jaksoi kärsivällisesti huomauttaa, etten päästä Tinttiä esteen jälkeen liian pitkäksi. Ja matka jatkuu terävämmin seuraavaa estettä kohti.
Yhtäkään kieltoa se ei ottanut, mutta vaadittiin kyllä parit voimasanat kaikilla esteillä. Hypättävät esteet olivat polun varrella, mutta Tintti oli niin huolissaan siitä, että joutui lähtemään pois muiden luota, ettei pystynyt etenemään sujuvasti edes niiden esteiden ohi, mitä emme olleet hyppäämässä. Se tulkitsi eteenratsastukseni olevan laiskaa ja antavan mahdollisuuden luistaa sivusta ohi. Ja Tinttihän ei sellaisessa tilanteessa lisää vauhtia mennäkseen ohi vaan hidastaa pysähtyäkseen. Se ei antanut ilmaiseksi yhden yhtä hyppyä.

Hevosella pitää olla esteen nähdessään tunne, että sen kannattaa aina hypätä. Hevoselle ei saa antaa mahdollisuutta miettiä, miten se pääsisi esteestä ohi vaan että miten se parhaiten ylittää sen. Olen myös oppinut hyppäämään jalat edellä enkä enää putoa niin herkästi.

Vielä kun osaisin sanoa porkkana. Tai olla ihan vain hiljaa ja ratsastaa.


Kommentit

  1. Mutta ehkä rippilapsostenkin on hyvä oppia, että pappikin on ihminen, joka saattaa päästää perkeleen silloin, kun tilanne on päällä...? Saatte hyvän keskustelunaiheen jollekin oppitunnille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä idea. 😊 opiskeluaikana pohdittiin tätä tosi paljon; että mitä pappi saa tehdä ja sanoa. Yhtä oikeaa vastausta tuskin on. Toiset ostavat edelleen viininsä naapurikaupungista.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit