Ruma sana
Perkele. Aina välillä se lipsahtaa.
Nuoret osaavat kiroilla oikein sujuvasti. Ehkä se johtuu siitä, että aivot vielä kehittyvät eikä puhetta saada soljumaan ilman tilkesanoja. Aikuisen ihmisen puheessa kirosanojen tilkkeenomainen viljely kuulostaa keskenkasvuiselta. Aikuinen saa sanoa ruman sanan silloin, kun sille on oikeasti käyttöä.
Eli siis milloin? Esimerkiksi kun tipautat jotain painavaa paljaille varpaillesi. Kun kaapista tippuu säilyketölkki päähän. Silloin ei voi henkäistä, että voi hyvä Jumala. Se olisi ihan ponneton ilmaisu, jolla saataisiin ehkä aikaisiksi kaunis siirtymä kouluradalla. Maastoesteellä sitä seuraisi ohimeno. Maastoesteellä ruma sana sanotaan niinku se on!
Ulkomaalaisten korvissa porkkana kuulostaa samalta kuin perkele. Suustani ei kuitenkaan tule ulos porkkanoita tilanteissa, jotka vaativat voimasanojen välitöntä käyttöönottoa. Tällainen tilanne on edellä mainittujen lisäksi ratsastaminen hevosella, joka keksii käyttää kaiken energiansa muiden hevosten liikkeiden tarkkailemiseen sen sijaan, että keskittyisi esteisiin. Kun hevonen ei tunnu etenevän missään askellajissa juuri mitään esteitä kohti, tietää taas ratsastavansa. Silloin tekee mieli syyttää alakertaa ja kirota sitä.
Hevosella pitää olla esteen nähdessään tunne, että sen kannattaa aina hypätä. Hevoselle ei saa antaa mahdollisuutta miettiä, miten se pääsisi esteestä ohi vaan että miten se parhaiten ylittää sen. Olen myös oppinut hyppäämään jalat edellä enkä enää putoa niin herkästi.
Vielä kun osaisin sanoa porkkana. Tai olla ihan vain hiljaa ja ratsastaa.
Nuoret osaavat kiroilla oikein sujuvasti. Ehkä se johtuu siitä, että aivot vielä kehittyvät eikä puhetta saada soljumaan ilman tilkesanoja. Aikuisen ihmisen puheessa kirosanojen tilkkeenomainen viljely kuulostaa keskenkasvuiselta. Aikuinen saa sanoa ruman sanan silloin, kun sille on oikeasti käyttöä.
Eli siis milloin? Esimerkiksi kun tipautat jotain painavaa paljaille varpaillesi. Kun kaapista tippuu säilyketölkki päähän. Silloin ei voi henkäistä, että voi hyvä Jumala. Se olisi ihan ponneton ilmaisu, jolla saataisiin ehkä aikaisiksi kaunis siirtymä kouluradalla. Maastoesteellä sitä seuraisi ohimeno. Maastoesteellä ruma sana sanotaan niinku se on!
Ulkomaalaisten korvissa porkkana kuulostaa samalta kuin perkele. Suustani ei kuitenkaan tule ulos porkkanoita tilanteissa, jotka vaativat voimasanojen välitöntä käyttöönottoa. Tällainen tilanne on edellä mainittujen lisäksi ratsastaminen hevosella, joka keksii käyttää kaiken energiansa muiden hevosten liikkeiden tarkkailemiseen sen sijaan, että keskittyisi esteisiin. Kun hevonen ei tunnu etenevän missään askellajissa juuri mitään esteitä kohti, tietää taas ratsastavansa. Silloin tekee mieli syyttää alakertaa ja kirota sitä.
Hevosella pitää olla esteen nähdessään tunne, että sen kannattaa aina hypätä. Hevoselle ei saa antaa mahdollisuutta miettiä, miten se pääsisi esteestä ohi vaan että miten se parhaiten ylittää sen. Olen myös oppinut hyppäämään jalat edellä enkä enää putoa niin herkästi.
Vielä kun osaisin sanoa porkkana. Tai olla ihan vain hiljaa ja ratsastaa.
Mutta ehkä rippilapsostenkin on hyvä oppia, että pappikin on ihminen, joka saattaa päästää perkeleen silloin, kun tilanne on päällä...? Saatte hyvän keskustelunaiheen jollekin oppitunnille?
VastaaPoistaIhan hyvä idea. 😊 opiskeluaikana pohdittiin tätä tosi paljon; että mitä pappi saa tehdä ja sanoa. Yhtä oikeaa vastausta tuskin on. Toiset ostavat edelleen viininsä naapurikaupungista.
Poista