torstai 31. heinäkuuta 2014

Micklem-kokeiluja

Ovat kuulemma muotia nykyisin: micklemit. Olen ollut aikeissa ostaa Tintille uudet suitset ja jonkun verran hevosen pään hermotusasioita lueskeltuani (internetistä tietenkin ja tosi luotettavista lähteistä) aloin vakuuttua, että perinteiset turparemmin ovat vähintään itse Pirun suunnittelemia. Vaikka vähänpä minä siitä tiedän.

Lyhennettyä ratalaukkaa. Kuvav: Hanna-Mari Ågren

Herran haltuun taitaa iso osa mennä. Muotijuttuja, mutta kai kaikessa on joku pieni vinha peränsä, mikä muodin aiheuttaa. Ainakin muotoiltuja suitsia on tullut markkinoille entistä enemmän. Alunperin innostukseni uusiin suitsiin lähti luettuani muotoilluista niskaremmeistä. Sitten oli puhetta siitä, miten meksikolainen turparemmin antaa sieraimille enemmän vapautta. Sitten tuli micklemit. Jonna oli niitä kokeillut entiselle hevoselleen Brookelle, ja ystävällisesti lupautui minulle lainaamaan micklemit kokeilua varten.

Micklemit olivat käytössäni Alavudella heinäkuun alussa. Ratsastin Tinttiä niillä sekä sileällä että maastossa. Minulla ei ollut klipsejä kiinni missään vaiheessa, mutta estetunnilla minusta tuntui, että sain Tintin jotenkin paremmin teräväksi ja laukan säätely helpottui. Onko tässä sitten kiitos Hillevin ohjeiden vai uusien suitsien, en ole ihan varma. Teimme harjoitusta, jossa säätelimme laukkaa kolmen esteen suhteutetulla suoralla.

Tintti oli alkuun vähän ihmeissään, minkä näistä Hanna-Mari Ågrenin ottamista kuvista ehkä näkee. Mietin edelleen suitsien hankintaa, koska Tintti alkuihmetyksen jälkeen lakkasi mukeltamasta ja etenkin paluu vanhoihin suitsiin tuntui huonotavan ratsastusta. Ajatus micklemeiden kuolaimettomasta virityksestä viehättäisi sekin. Jos sinulle on ruskeat full- kokoiset tyhjänpanttina, tarjoa osoitteeseen ruuhkavuosiratsastaja (at) gmail. com


Laukan lyhentäminen epäonnistuu ja viimeinen hyppy lähtee liian kaukaa...


Ratsastaja kokoaa ohjia, koska antaa tietenkin hyväähyvyyttään ne pois esteen päällä, jotta hevosen olisi mukavampi venyttää...

…ja jatkaa seuraavalle esteelle. Hevonen mukeltelee kuolainta suussaan.

Laukan lyhnetäminen onnistuu, mutta kun tullaan oikein juureen, hevonen vetää itsensä vielä enemmän "eteen ja alas".

Kuvissa itse asiassa näkyy aika hyvin Tintin hyppytekniikka: se painaa hypyssä päänsä mielellään alas. Tämä valitettavasti saa minut jatkuvasti ratastamaan liian pitkällä ohjalla. Tässä on kuitenkin tapahtunut muutamia aika isoja oivalluksia heinäkuun aikana, mutta siitä lisää omana juttunaan.

Mickelemistä lisää täällä http://www.williammicklem.com/multibridle.html

Jonnan micklem-kokeiluista täällä
http://brookenelamaa.blogspot.fi/2011/12/micklem-one-o-one.html
http://brookenelamaa.blogspot.fi/2012/01/katsaus-micklemeihin.html


6 kommenttia:

  1. Käsittääkseni yksi turparemmin varhaisista tarkoituksista oli estää hevosen alaleuan repeytyminen irti hypyssä, johon lähdetiin siihen maailman aikaan satulassa istuen, takakenossa ja hevosen suussa roikkuen, Eli joo, saatanasta koko vehje...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OK, se tietty selittää aika paljon. Ilmeisesti vielä 40-luvulla esteitä ratsastettiin samassa asennossa kuin kouluratsastusta ja uusi esteasento oli italialaisten keksintöä. :)

      Poista
    2. Sanoisin pikemminkin että saatanasta se ratsastaja joka siellä leukaluussa roikkuu. Tuskin mikään remmi suuresti hermostoja häiritsee jos ne on kiristetty oikein, eli eivät kiristä lainkaan. Omalla logiikalla ainoa mihin kohdistuu jatkuvaa painetta on se niskaosa. Nää kaiken maailman remmi viritelmät on tietysti muotijuttuja, mutta näin epämuodikkaasti todetakseni, itse pyrin ennemmin oppimaan ratsastamaan kevyellä kädellä jota hevosen ei tarvitsisi paeta sitä aukomalla suuta, kuin pakko köyttämällä se kiinni alaturpiksilla.

      Poista
    3. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Tietysti tilanteet eivät sataprosenttisesti ole kenelläkään optimaaliset. Tuskin kukaan pystyy aina olemaan niin kevyt kädestään, ettei se olisi hevoselle epämiellyttävää. Mutta jos melkein aina pystyy, se on hyvä. Tässä on luvia, kun minä en pystynyt... 😞

      Poista
    4. Oon taistellu tälläisen ongelman kanssa: vuokraan useita kertoja viikossa entistä esteponia, joka on siirretty humputtelukäyttöön. Valmentaudun ponilla ja ideana olisi startata kouluradoilla, kun hyppäämistä tassut eivät kestä. Poni on muuten opetusmestarina unelma, mutta yksi ongelma löytyy: se aukoo tasaisella kädelläkin suutaan. Valmentajat testasivat kättäni ja sanoivat sen kyllä olevan hyvä ja pehmeä, ponilla ei pitäisi olla syytä tälläiseen käytökseen ja kuolain on mieto kolmipala. Kaikki suosittelevat alaturpahihnaa, koska radoilla tuollaista aukomista ei katsota hyvällä. Itse en millään haluaisi, koska onhan sillä ponilla pakko olla joku syy, eikä alaturpis ole ratkaisu. Poni menee hyvin kuolaimettomilla ja kaulanarulla, mutta oma veri vetää radoille aivan liian paljon. En vain pysty jämähtämään ponin kanssa siihen kotihumputteluun, haluan näyttää kuinka hieno tamma se on. Teen tässä samaan aikaan vastoin valmentajien sanaa ja ehkä ponin parasta, voisihan vanhan kanssa jo heittää kuolaimet narikkaan. Niin tekemällä kuitenkin tekisin vastoin omia tavoitteitani, enkä ole hippiintynyt vielä riittävästi jättääkseni kisakentät kuolaimettomuuden takia. On se köyhän elämä vaikeeta... :D

      Poista
    5. Voisiko se alaturpis kuitenkin olla se ratkaisu?

      Minä suhtautuisin asiaan ehkä vähän niin kuin erityisoppilaaseen: joidenkin kohdalla oppiminen vaatii erityisjärjestelyjä, toisten kohdalla ei. Kannattaa jutella valmentajan kanssa ja kuunnella häntä. Tsemppiä kisoihin!

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...