tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pyllistys

Luulen, että olen menettämässä mielenterveyttäni samalla, kun keskityn ahdistumaan esteratsastusasennostani. Seison selkä pystyssä, vaikka minulla pitäisi olla pylly pystyssä ja tissit kiinni hevosessa. Näyttäisi paremmalta sellainen pyllistys.

Liian edessä.
Esteratsastuksessa esteen päällä lienee yksi ainoa tehtävä: myödätä, kumartaa ja pyllistää. Minä sen sijaan seison jalustimillani niin kuin uusmaalaisten laulussa veisataan: "jäykkänä ja pystypäin kuin luoto meressä".

Tämä kulma on korkeampi kuin miltä se näyttää. Ja itse asiassa pirun vaikea ratsastettava.

Teoriassa minulla on monta (teko)syytä siihen, miksi en pyllistä.
  • Kieltämisen pelko. Tintti on kieltänyt aikanaan niin paljon, etten uskalla hypätä kuin ns. turva-asennossa. 
  • Pitkä kaula. Tintillä on niin pirun pitkä kaula, että joudun ratsastamaan hurjan pitkällä ohjalla, jotta tunnen istuvani keskellä hevosta. Tintti haluaa käyttää kaulaa hypätessään.
  • Liian pitkät ohjat. Liian pitkällä ohjalla hypättäessä Tintti hyppää paremmin, mutta minun ei tarvitse paljoa myötäillä. Kieltäminen on aikoinaan johtunut pitkälti siitä, että olen yrittänyt ottaa ohjaa lyhyemmäksi ja se on tehnyt Tintistä epävarman hyppääjän. Se on tulkinnut sen pidättämiseksi. Nykyisin se hyppää käytännössä mitä vain.
  • Iso liike. Tintillä on laaja hyppykaari ja iso liike. Minulla ei ole, joten pysymällä paikallani, minun ei tarvitse liikkua valtavan isolla säteellä itse.
  • Kuppisatula. Satulani on takaa kuppimallinen. Jos laitan takapuoleni riittävän taakse, luisun aina takaisin eteen.
  • Taidot ei riitä. En osaa enkä ole toistaiseksi oivaltanut, miten voisin oppia pyllistämään tyylikkäästi.
Estettä ennen pitää toki istua tiiviimmin. Kädet saisivat kuitenkin olla alempana, vaikka kulma onkin aika kiva...
Kun oikein kovin ajattelen asentoani ja ratsastan rataesteitä, saatan saada aikaiseksi vähän tyyliä.  Asentoa on helpompi ajatella silloin, jos edessä on rataesteen tyyppisiä esteitä, joille ei tarvitse ratsastaa voimakkaasti eteen. Voimakas eteenratsastus nimittäin saa minut refleksinomaisesti nostamaan käsiä ja ratsastamaan ylävartalollani. Räpiköin kuin pullasorsa. Ikään kuin se auttaisi minua eteenratasastuksessa. Joskus heitän ohjan lähestulkoon kokonaan pois ja annan mennä, mutta olen silti edelleen liian edessä.

Tinttiä ei auta repiä suusta.
On hirvittävän helppoa sanoa, että "teet katso vain näin ja näin." Jos se olisi niin helppoa, olisin tehnyt sen jo kauan sitten. Luonnollisesti nämä idioottiohjeet eivät koskaan tule ammattilaisilta. Oikeastaan tällaisten yksinkertaisten ohjeiden antajat eivät ymmärrä opettamisesta yhtään mitään.

Jos ei suorista ennen estettä, ajautuu niin reunaan, että pääsee hädin tuskin esteen yli. Pieni horjahdus, kuten ehkä huomaatte...

Cajus on tehnyt ihmeitä esteratsastusasennolleni, mutta niin kauan kuin minulla on mekaniikaltaan Tintin kaltainen iäkäs hevonen, pelkään, etten pysty tekemään asennolleni enää paljoakaan. Vaikka on siinä viimeisen vuoden aikana jotain sentään tapahtunut. En siis ole ihan toivoton tapaus.



Kiitos kuvista Erica Liljalle. Sääli, ettemme saaneet kuvaa vanhasta kahden istuttavasta sohvasta, jonka yli niin ikään hyppäsimme. On se vaan nimittäin hauskempaa hypätä oikeiden asioiden yli sen sijaan, että loikkisi keinotekoisten puomiviritelmien yli.

*********

EDIT!
Lopuksi on vielä laitettava tähän vanhan tutun kanssa käyty Facebook-keskustelu koskien näitä kuvia:

Kyllä siellä nyt vaan jotain tehdään oikein, kun tamma sen kun nuorentuu ja vetristyy joka näkemisellä!
8. kesäkuuta kello 22:51 · En tykkääkään · 

Kiitos, kumpaa tarkoitat?
8. kesäkuuta kello 22:52 · Tykkää · 

Molempia tietty, vahingossa kirjoitin yksikössä.
8. kesäkuuta kello 22:53 · En tykkääkään · 

5 kommenttia:

  1. Itse oon alottanut vasta esteiden hyppimisen, enkä mä edes tiedä voiko niitä sanoa esteiksi. :D MIniristikoita ja kavaletteja n. 30 cm korkeudessa maasta puomiin. HYpyssä mä ajaudun liian eteen ja myötään liikaa, jalat hyppii missä sattuu ja mä kumarrun aivan kokonaan liian eteen. Mun pitäis kuulemma istua suuremmassa. Osaa se esteiden ylitys vaan olla niin paljon vaikeampaa, kuin miltä se näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jalkojen paikallaan pysyminen on oikeastaan turvallisuuden kannalta tärkein, ja kun sen aikoinaan opin, en siitä ole mihinkään luopunut. ;-) Cajus vahti, että aloin seistä jalustimilla polvet suorempana. Sillon paino tuli pohkeiden päälle. Ns morrislainen "close contact"-istunta on pahimmillaan veltto ja tekee ratsastajasta ainakin maastoesteille aika epävakaan.

      Nyt kun muistan oikein, niin minulle paras ohje oli lopulta Cajuksen "anna mennä vaan". Liika analysointi tuppaa tappamaan fiilisken. Ehkä pitäisi antaa tämän asian olla ja jatkaa hyppäämistä vain. Minullahan on kuitenkin hyväkuntoinen 19-vuotias tamma, joka pystystä asennostani huolimatta hyppää nykyisin mitä vain.

      Poista
    2. Mutta tuohon Aelina pitää vielä lisätä, että pienet esteet on minusta kaikista vaikeimpia. Hyppäämisasento tuntuu tulevan luontevammaksi heti, kun esteet on isompia. Meillä ne eivät vain ole isoja. :(

      Poista
  2. No mutta eikös Tintille olisi helpolpi antaa tilaa hypätä ja myödätä ohjalla jos tasapainottaisit enemmän pyllyllä? Meinaan että ehkä ohjien ei tarvisi olla niin pitkät kaiken aikaa jos pyllistämällä saisit tasapainon pysymään ja voisit ojentaa kädet nykyistä pidemmälle eteenpäin hypyn aikana? Minulle nimeomaan pyllistys tuo turvallisuutta, koska silloin en ole heittämässä kuperkeikkaa kaulan yli vaikka tulisikin kielto. Oletko kokeillut lyhyemmillä jalustimilla? Minulle auttaa myös se kun kuvittelen olevani ihan Oikea Esteratsastaja ;) Ja jostain syystä myös mäkihyppääjään laskuasentoa ajattelemalla oikea pyllistys löytyy. Mielikuvansa kullakin, kannattaa etsiä omansa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja. Tämän kaiken takia minä yritänkin koko ajan päästä taaemmas ja rei´itän jatkuvasti lyhyempiä reikiä jalustimiini. :D Ne kun sitä paitsi venyvät, vaikka mitä väittäisivät…

      Tiedän, pohje eteen ja pylly taakse. Mutta on se vaan niin pirun vaikeaa, kun tekee mieli pitää pohje tanakasti kiinni, jotta hevonen ei pääse maastoesteestä (kapeasta) ohi.

      Oiekasti pitäisi päästä harjoittelemaan jollain sellaisella, jota ei tarvitsisi ratsastaa niille esteille. Tai johon luottaisin niin paljon, että vain keikkuisin siellä menemään ja kaikki pyörisi perseeni ympärillä. :)

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...