Prologi

Vakavannäköisenä klinikan jälkeen. Kuva: Susanna Niemi.

Tämän postauksen tarkoitus on otsikon mukaisesti kertoa taustoja. Varsinainen klinikkapostaus tulee myöhemmin. En ole ollut aikoihin teknisessä valmennuksessa, jollaiseksi sunnuntaisen Hippolan esteklinikan luen. Otin ilomielellä haasteen vastaan ja lähdin ratsastamaan Antti Jurvasen valmennukseen. Tiesin, että tarkoituksemme oli tehdä teknisiä harjoitteita matalilla estekorkeuksilla, joten valmennuksesta ei tulisi Tintille kohtuuttoman suurta puserrusta.

Olen Pikkumiehen syntymän jälkeen hakenut esteratsastukseen rentoutta. Sanoin Cajukselle vuosi sitten, että jospa korjattaisiin ihan perusasioita. Ryhdyimme toimeen, joten olen kuluneen vuoden ajan ratsastanut eteen ja yrittänyt saada käsijarrun pois päältä. Lisäksi olemme parantaneet Tintin sileän ratsastettavuutta. Oma kouluratsastukseni on kehittynyt hurjasti ja sen seurauksena tekninen ratsastaminen esteillä on helpottunut. Selvennettäköön, että teknisellä ratsastuksella tarkoitan tässä kaikkea sitä hienosäätöä, mitä tehdään hyppyjen välissä.

"Oma kouluratsastukseni on kehittynyt hurjasti ja sen seurauksena tekninen ratsastaminen esteillä on helpottunut. "

Kun aloitimme Tintin kanssa hyppäämisen vuonna 2009, ratsastin aika lailla rennosti ja ajattelematta mitään. Samalla tavalla olin ratsastanut ponityttönä. Kun sitten aloimme ratsastaa tekniikkaa, tietyt puutteet ratsastuksessani tulivat lopulta koko hyppäämisen ja oman itseluottamukseni tielle. Istuin hevosen selässä löysästi, ja kun minun tuolla tavoin löysänä piti alkaa ratsastaa hevostani lyhyemmälle tuntumalle, Tintti alkoi kieltää. Se tulkitsikin ihan oikein: nyt se akka pidättää, heiluu ja vatkaa.

Pohkeen paikka 2009! Kun näin ratsastamalla tuli kielto, minä tulin alas.

"Nenä ylös" oli ihan oikea ohje. "Ohja lyhyemmäksi" oli ihan oikea ohje. Ne eivät vain toimineen tammani kanssa ennen kuin muita asioita ryhdyttiin korjaamaan. Näistä tärkein oli saavuttaa luottamuksen tila, jossa Tintti kokee, että sen kannattaa aina hypätä se este, minkä eteen se on tuotu ja että sille annetaan kaikki edellytykset tehdä positiivinen päätös hyppäämisen suhteen. Unohdettiin hetkeksi tuntumaan vasten hyppäämiset, askelten laskemiset ja muut hienosäädöt: Estettä kohti ja esteen yli, sama se miten se tapahtuu!

"Estettä kohti ja esteen yli, sama se miten se tapahtuu!"

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, missä teknistä ratsastamista pitäisi lisätä. Korjattavaa on erityisen paljon siinä, mikä minun asentoni hypätessä on. Takapuoli pitäisi saada taakse ja ylävartaloa alemmas, sillä painopisteeni on lukuisten tippumisten ja kieltämisten takia jäänyt pystykenoksi; olen ikään kuin koko ajan varuillani. Olen silti tytyväinen, että Tintti nykyisin hyppää kaiken eteen laitetun. Se on seurausta Cajuksen opeista hakea rentoutta. Tintti myös kääntyy sekä vastaa pidätteisiin, vaikka menemmekin aika pitkänä. Uskoisin sen olevan ihan tyytyväinen hyppääjä.

Silti yhtäkkinen tekninen harjoittelu vie minusta sen rentouden, mitä olen saanut viimeisen vuoden ajan kehitettyä. Mitä lyhyemmät ohjat yritän ottaa, sitä enemmän ylävartaloni edelleen muuttuu levottomaksi ja painopisteeni kaatuu entistä enemmän eteenpäin. Tämän asian korjaamiseen pitää alkaa jatkossa tehdä enemmän, sillä nykyisellään ratsastan liian rennolla ohjalla ja liian löysästi. Se taas johtaa moniin muihin ongelmiin: kääntäminen vaikeutuu, laukat eivät vaihdu ja tintistä katoa hyppäämiseen tarvittava terävyys.

Klinikkapostaukseen pääset tästä.