tiistai 3. kesäkuuta 2014

Klinikkafiiliksiä

Ennen tämän tekstin lukemista, lue prologi.

Kävin koko klinikka-aamun jotenkin hitaalla. Laittelin tavaroita hissukseen silläa ikaa, kun annoin Tintin olla vielä porukassa ulkona. Talutin sen suoraan aitauksesta traikkuun. Kaimani kysyi traikkua sulkiessaan, laitoinko suojat?
- Laitoin. Tuohon trailerin aisan päälle näköjään.

Ei meille lopulta kiire tullut, mutta ei meillä aikaa kauheasti ollut. Kun pääsimme Peikille, groomasimme vauhdikkaasti Tintin hännästä mutakokkareet pois. Kaimani punttasi minut selkään. Kerrankin oli niin tarmokas punttaus, että meinasin punnertamisen sijaan melkein lentää toiselle puolelle hevosta!

Ei ollut mikään yllätys, että Antin ensimmäinen kommentti oli: lyhennä ohjat. Olen patologinen pitkän ohjan ratsastaja, mutta koska Tintti reagoi nopeasti ratsastuksen alussa lyhennettyyn ohjaan rupeamalla tahdittamaan, minulta jää vähän turhan pitkäksi aikaa ohja pitkälle.

Olen tottunut verryttelemään kenttäistunnassa, mutta nyt meidän komennettiin istumaan alas. Tuntui, että minun oli vaikeampi ratsastaa Tintin laukkaa isoksi persus kiinni penkissä, ja Tinttikin tuntui tästä syystä vähän kummalliselta. Kun Tintti lopulta liikkui hyvin eteen ja tuli takaisin, annoin sen kävellä, vaikka muut vielä laukkasivat. Olimme sopineet Antin kanssa puhelimessa etukäteen, että saatan toimia tämäntyyppisesti, vaikka ohjeistus muille olisi muuta. Iäkästä hevosta ei pidä väsyttää verryttelyssä, vaikka se tarvitseekin vähän enemmän vertymisaikaa.

Meillä meni aikaa, että pääsimme käyntiin ensimmäisellä yksinkertaisella kavalettiharjoituksella, jota ratsastettiin ympyrällä. Myönnän, että tässä vaiheessa itseäni jännitti, sillä yleisön edessä ratsastamista ajatteli vielä tässä vaiheessa jonkin verran. Tunne tästä kuitenkin katosi aika nopeasti.

Käynnistysvaikeudet eivät stulleet minulle yllätyksenä. Usein emme kotioloissa tee pitkiä sileän verryttelyjaksoja estetreenien aluksi, vaan siirrymme aika nopeasti laukkaamaan pienille kavaleteille/banketeille/puomeille. Tällöin verryttely tapahtu verryttelyhyppyjen lomassa. Tintti on toki silloinkin aluksi vähän könkkä.

"Meillä meni aikaa, että pääsimme käyntiin ensimmäisellä yksinkertaisella kavalettiharjoituksella, jota ratsastettiin ympyrällä."

Ensimmäinen tehtävä: pystyeste, jonka molemmin puolin oli kaarevalla linjalla maapuomit. Oikeassa kierroksessa puomi nostettiin vasemmalta puolelta korkeammaksi, jotta kaarevan linja tulisi näkyvämmäksi. Löysimme Tintin kanssa jonkunlaisen tahdin vasta ihan viimeisille esteille.

Meillä on kotioloissa pieni maneesi ja se on yleensä laitettu niin täyteen esteitä kuin mahdollista. Teemme paljon tiukkoja kääntämisharjoituksia, joten oli mukavaa päästä tekemään niitä nytkin. Nyt tosin tuntui, että oli tilaa tehdä paljon enemmän. Tuo tila tuli käyttää hevosen laukan parantamiseen. Tintti tuntui terävöityvän tämän tyyppisestä ratsastamisesta ja minusta oli mukava huomata, että pystyn paljon paremmin hallitsemaan sen laukkaa kuin ennen kuopukseni syntymää. Teimme vinoja lähestymisiä, tarpellisia esimerkiksi uusintaradoilla.

Suhteutettu väli vesimattopystyltä okserille oli noin 21m. Saimme siihen Tintin kanssa vaaditut ensin 6 ja sitten 5 askelta. Viisi askelta vaati minulta paljon rohkeampaa eteenpäinratsastusta, mihin olen tottunut. Olen antanut Tintin viime aikoina päättää itse askeleensa. Nyt se joutui venyttämään.
Omaksi suureksi heikkoudekseni minun täytyy tunnustaa se, että olen aika lailla suurten linjojen ratsastaja ja tuppaan välillä vain matkustamaan esteeltä toiselle. Kokonaisuuden ratsastamisen ajattelemisesta on hyötyä radalla, mutta treeneissä pitäisi keskittyä hiomaan yksityiskohtia. En kuitenkaan malttaisi kääntää hevosta pois esteeltä, vaan ratsastan sinne aina, oli paketti hallussa tai ei. Pitäisi ryhtyä kotioloissa miettimään enemmän sitä, miten sinne esteelle ollaan menossa. Jos laukka ei rullaa kaarteen läpi, hypystä tulee huono. Olen tällaisessa tilanteessa kyllä mestari heittämään ohjat pois ja olemaan häiritsemättä hevosta hypyssä. Yhtä lailla olen nopea keräämään ohjat uudelleen ja ratsastamaan seuraavaa estettä kohti.

"Kokonaisuuden ratsastamisen ajattelemisesta on hyötyä radalla, mutta treeneissä pitäisi keskittyä hiomaan yksityiskohtia. "


Tässä täysin hajonnut paketti sarjaesteellä. Tintti hyppäsi edeltävälle okserille todella kummallisen hypyn, ohjani katosivat, mutta selvitimme tiemme sarjalle tästä huolimatta. Saimme tehdä tehtävän uudelleen. Kuva: Susanna Niemi
Tulimme lopuksi pienen radan, jonka aikana Tintti näytti ainakin minulle, että se jaksaa vielä paahtaa.  Esteet eivät olleet isoja, mutta joku minussa alkoi toppuutella. Kiusaus ratsastaa innosta piukeaa hevosta oli totta kai suuri, mutta pistin silti jäitä hattuun ja pyysin parista esteestä ylimmät puomit alas. Rouva tuntui olevan ihan liekeissä ja tuli suustaan aika vahvaksi. Tässä konkretisoituivat Antin ohjeet: näin ratsastettuna Tintti todella vaatii minulta lyhyemmän ohjan ja aktiivisempaa ratsastusta. Enkä saa lopettaa ratsastamista viimeiseen esteeseen. Samaa sanoo kotioloissa Cajuskin.


Kuva:Susanna Niemi
Klinikka oli kaikin puolin positiivinen kokemus ja Antti valmentajana hyvin meidän rajoitustemme tasalla, silti kuitenkin vahvasti kannustaen. Ratsastin samassa ryhmässä Hippolan Tiian sekä Riina-Marian kanssa. Heidän mietteitään voit lukea heidän blogeistaan.
http://www.lillivoitto.fi/2014/06/fiilikset-hippolan-esteratsastusklinika.html
http://riinamariarissanen.blogspot.fi/2014/06/20-hippolan-esteklinikka.html

Kun minulta klinikan jälkeen kysyttiin fiiliksiä, en osannut sanoa muuta kuin sen, mitä aina sanon: ratsastaminen on minusta aina kivaa kaikissa muodoissaan. Klinikasta jäi päälimmäiseksi mieleen tarve ryhtyä parantamaan ylävartalon asentoa esteen päällä sekä kiinnittämään taas aktiivisesti huomiota laukan laatuun.

Emme ehtineet jäädä katsomaan muita ryhmiä, mikä hiukan harmitti. Tintti kuitenkin ehti vielä kotona ulos ja meni suoraan piehtaroimaan. Sen se oli ansainnut. Kokeili myös ensimmäistä kertaa kylmäyssavea. Tosin pelkäänpä, että se kuivi auringossa turhan nopeasti eikä viilentänyt niin paljon kuin se olisi tehnyt tallin viileydessä.

Kuvista kiitos Pinja Suomalaiselle ja Susanna Niemelle. Itselläni ei ollut kuvausjoukkoja mukana, joten oli mukavaa, kun muut olivat napsineet kuvia.

2 kommenttia:

  1. Musta itse oli katsomossa hirveän hieno huomata, kuinka Tintti lopussa oikeasti alkoi tekemään ja hyppäämään ja imemään, tuollaiselta sen kuuluikin näyttää. Muistan kiinnittäneeni huomiota heti alussa siihen että tulit tehtäviin mielestäni hirmu pitkällä ohjalla, ja tämä onkin vähän noidankehä. Jos ohja on pitkä, hevonen on pitkä, eikä sitä saa ainakaan omasta mielestäni niin helposti ratsastettua ohjan ja pohkeen väliin. Kun ratsu ei ole ohjan ja pohkeen välissä, sekä ohjaaminen että vauhdin säätely on aina vähän likiarvoista. Lyhyemmällä ohjalla (toki siis tolkku tässäkin, ettei sitä nyt ihan niskaruttuun vedetä ;) hevosen saa mielestäni paljon helpommin kuulolle, ja tämä ohjaspituuden muutos voi pienimmillään olla 5 cm. Itse sorrun myös ratsastamaan liian pitkällä ohjalla ja olemaan kädellä turhan salliva, inasen lyhyempi ohja, pikkaisen enemmän jalan tukea ja paremmin läpi menneet puolipidätteet tekisivät omallekin ratsastukselleni ihmeitä. Puhumattakaan siitä, että pitkä, pahimmillaan ajoittain lerppuva ohjastuntuma on aina kova hevosen suuhun :/

    Mut ei, se mun piti tulla vielä sanomaan, että esteillä oman ylävartaloni mukaanpääsyyn auttoi ihan rutosti se, että lyhensin a) jalustimia, jonka johdosta pääsin b) lyhentämään ohjaa. Näin sain pidettyä painon paremmin jalustimella ja itseni liikkeen mukana, jota ehkä tuossa viimeisimmässä pyllistyspostauksessakin hait takaa. Oma opettajani, master-tason kokenut tekijä, kertoi meille joskus, että liike jolla pylly siirtyy taakse, on sama, jota käytetään ainoastaan vessanpöntölle istuessa! Sen takia se on monelle niin vaikea, koska liike on harvinainen, ja noin out-of-context erittäin vaikea hahmottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Olen päättänyt selättää tämän pyllistysongelmani. Jalustimeni lyhentyvät entisestään. Tänään tein lisäreikiä myös tytärtäni varten, mutta niin lyhkäisille jalustimille en kyllä taivu! :D

      Kiva kuulla kommenttisi klinikasta! Jännitin siellä etukäteen tuota ohjasasiaa siksikin, että Tintti alkaa tosi helposti tahdittamaan, jos sillä ottaa nopeasti lyhyen ohjan. Ajattelin kauhulla, että ennemmin kuuntelen useampia "lyhennä ohjat" kehotuksia kuin esittelen hevosta, joka näyttää ontuvan, koska sillä tavoin Tintti reagoi, jos ei saa aloittaa pitkänä.

      Taidan ruveta miettimään enemän tuota vessanpönttöasiaa. Tuttua puuhaa. :D

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...