sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pitääkö hevosta myös pidättää?

Tintti oli jännän terävä tänään hyppärillä. Hyppyvuorojen välissä se tuntui olevan ihan nukuksissa, mutta lähti kuitenkin aina terävästi liikkeelle, kun oma vuoro tuli. Se on kuitenkin jo sen ikäinen, että kunhan hommat tulee hoidettua, voidaan muuten olla kuin ellun kanat.

Sehän on selvää, ettei Tintti hyppää enää korkeita esteitä. Muutamalla viime kerralla sitä on hyppyytetty käytännössä aivan sen maksimikorkeuksilla. Tintti nimittäin hyppää mieluummin korkealle kuin nostaa jalkojaan, joten tällä tyylillä se joutuu hyppäämään pienenkin esteen aika isosti.

Pienempikin hyppy riittäisi, jos jalat vain nousisivat korkeammalle. 19-vuotiaan hevosen hyppytekniikka ei kuitenkaan ole enää mokattavissa. Kuva: Alica Lilja

Sellaisen jutun kanssa on kuitenkin vähän tekemistä, kuin että miten hallita yllättävä innostuminen.  Kuten tavallista, meillä tehtävät ovat rata- ja maastoesteiden yhdistelmiä. Kun tehtävänä oli tänään mennä pari kiinteää estettä, sen jälkeen rappuset ylös, ravata mäki alas ja tehdä pieni alashyppy, Tintti innostui. Ja minä hölmö en tehnyt asialle mitään. Pitääkö hevosta siis pidättääkin? Eikö pelkkä ohjaaminen riitä?

Alashypyn jälkeen piti tulla ihan tavallinen suhteutettu väli, johon menisi kivasti neljä laukka-askelta. Siihen perään piti hypätä viuhka. Laukka kuitenkin piteni askel askeleelta jo ennen ensimmäistä hyppyä ja minä en jostain käsittämättömästä syystä tehnyt asialle mitään, vaikka tajusin, että tätä menoa menee hyppypaikat sekaisin. Ajattelin kai jotenkin, että selvitäänhän tästä. Pieniä esteitä. Mutta koska Tintti oli vedossa, se veti hypyt varman päälle.

Viuhkaan tuli niin järjettömän kummallinen hyppy aivan liian aikaisin hypättynä, että menetin tasapainoni alastulossa aivan totaalisesti. Siellä sitä sitten oltiin kankku edellä kentän hiekkaan tutustumassa. Ehkä inhottavin mahdollinen tapa jalkautua.

"Toiset oppivat ratsastamaan, toiset oppivat leipomaan", tapaa Cajus meille sanoa. Ensi kerralla saammekin nautiskella kolmesta kakusta. Yhden joudun leipomaan minä. Jos sinulla on vinkata joku helppo ja hyvä ohje, olisin kiitollinen. En ole varsinainen sokerileipuri.

Oli hauska huomata, miten paljon parempi kunto Tintillä on nyt kuin viime syksynä. Ei ollut mitään ongelmia vauhdin loppumisen kanssa. Tämä kuva on viime kesältä, jolloin vauhti tuppasi hiipumaan ennen viimeistä rappusta.

2 kommenttia:

  1. niin, no, tuo pidattaminen kylla joskus auttaa :-) nimimerkilla kokemusta on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina suorastaan hämmentyy, kun on tällaisen tehtävän edessä, että ihan pidättää täytyy. Tosi hienostihan Tinde linja tuli uusintayrityksellä, kun maltoin pitää pakettia kasassa. Mutta nuo ylöshypyt aina vähän lisäävät kierroksia. Myös iäkkäämmpien rouvien, sekä satulassa että satulan alla.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...