En ole ikinä pitänyt pallopeleistä. Ainoastaan vesipallo olisi kiinnostanut, mutta vahvasti likinäköiselle se oli aika hankala laji. Erityisen paljon vihasin pesäpalloa: en osannut lyödä, en ottaa koppeja, en heittää enkä juosta riittävän lujaa. Olisin varmasti voinut oppia, mutta en halunnut. Käytin energiani pallopelien vihaamiseen.
Ostin kuitenkin Tintille viikko sitten hevospallon. Olemme suunnitelleen joukkuepelejä loppukesäksi, joten pallon hankkiminen ja hevosen totuttaminen palloon oli syytä aloittaa.
Ensin kuului törinää, mutta aika nopeasti Tintti suhtautui palloon kuin lastenvaunuihin: ainahan tuo ämmä jotain lykkii edessään, nyt se vain sattuu olemaan pallo. Koska olin hövelillä tuulella heppanamien suhteen, Tintti antoi viiden minuutin päästä jo vieritellä palloa sitä päin.
Potkiminen ei kuitenkaan onnistunut maasta käsin, sillä Tintti tuntui suhtautuvan palloon aivan kuten minä kouluaikoina: vältellen, jos vain mahdollista. Tarkoitukseni ei ollut kiivetä selkään, sillä olin töistä tulossa, mutta ajateltiin kuitenkin kokeilla. Ehkäpä pakkotilanne, jossa Tintti ei voisi ajatella pallonkuljettamisen olevan minun hommaani, auttaisi ymmärtämään.
 |
| Kuuluuks tää todella harrasteratsun oppimäärään? |
 |
| No kai minä nyt näen, että se on pallo! Ei vaan kiinnosta! |
 |
| Sanonko, että palloile kuule keskenäsi... |
 |
| Epistä, vain yksi saa lekotella! Hommaisit tänne edes pelikavereita! |
Laitoimme lopulta pallon kavalettien väliin niin, että Tintti joutui työntämään sen pois päästäkseen kavalettien välistä pois. Hienosti se sujui, kunhan vähän varottiin, ettei hevo mennyt kavaletin yli. Se olisi tuntunut mieluisammalta.
Ensimmäiset harjoitukset kestivät ehkä puoli tuntia. Video on melko lailla puolivälistä harjoituksia.
 |
| Tätä kesäponin pitää tehdä. Paskat mistään palloista... |
Miten sinä olet opettanut palloilun salat hevosellesi?
Mä löysin pallopelit ja joukkueurheilun oikeastaan vasta aikuisena, mutta sitten salibandy veikin täysin mennessään moneksi moneksi vuodeksi, ja hevoset olivat taka-alalla. Nyt kun oma aktiivinen peliura on päättynyt, pitihän mun opettaa hevonenkin pelaamaan palloa. Talvella Willin kanssa jonkin verran treenattiin pallon kierittelyä, ja nyt teidän innoittamana piti taas kaivaa pallo esiin. Työkaluina opetuksessa käytin runsain mitoin porkkanapoletteja sekä äänimerkkiä, jonka olen opettanut Willille tarkoitavan palkkiota (kuten koirien klikkerikoulutuksessa). Aluksi palkitsin pienestäkin pallon kosketuksesta, joten hyvin nopeasti Willi alkoi kuopimaan palloa etujaloilla mahansa alle. Mikä tietysti EI ollut tarkoitus, vaan palloa pitäisi liikuttaa eteenpäin! No seuraavaksi lopetin jalkakontaktin palkkaamisen, joten Willi otti turvaan käyttöön, ja nykyään se hyvin näppärästi tuuppii palloa nenällä. Suunta on hyvin satunnainen, välillä eteenpäin, välillä sivulle. Nyt ajattelin kesän tavoitteeksi ottaa sen, että Willi osaisi potkaista palloa jaloilla myös eteenpäin. Ja viimeinen vaihe onkin sitten opettaa suuntaamaan pallo maalia kohti, jotta päästäis oikeasti pelaamaan! (Kun tää on hallinnassa, niin me haastetaan teidät Tintin kaa peliin!)
VastaaPoistaHahaa, haaste otetaan totta kai vastaan!
PoistaTäällä toinen pallopelien vihaaja. Ylipäätään joukkuepelit ei olleet mun juttu ja varsinkin pesäpalloa vihasin ja menin aina kentällä niin kauas taakse seisomaan että pallo ei varmasti tullut sinne. :D
VastaaPoistaMun orivarsoilla on ollut sellainen "kahvakuulan näköinen" hevospallo ja nuorempina ne kuljettelivat sitä ja heittelivät. Useimmiten leikki vain loppui siihen että pallo lensi aidan toiselle puolelle. Nyt pojat alkavat olla jo niin aikuisia ja tylsiä että keskittyvät vain syömiseen ja pallo saa olla omissa oloissaan.
Tuollainen iso pallo on meillä vielä kokeilematta, pitäisi kyllä hommata. :)
Luulen, että järkevällä tyypillä hyvä ruoka voittaa aina pallopelit... ;-)
Poista