tiistai 1. huhtikuuta 2014

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä

Kello soi 6.40. Auto starttasi 7.30. Autossa minä, cafe latte ja melko perinteinen takakonttivarustus: tallivaatteet, -saappaat ja työkassi. Korvissa Radio SuomiPopin aamu ja silmissä Kehä I:n vilinä.

Horse and Rider -lehden palkintosaappaat saapuivat jo ajat sitten. Hippos-lehden kolumnikisan palkintoja sen sijaan odotellaan edelleen...
En ole enää koskaan äitiyslomalla enkä hoitovapaalla. Tytär on odottanut äidin töihinpaluuta hartaasti, sillä hänelle on sanottu, että kun äiti palaa töihin, äiti saa palkkaa ja sitten voidaan ostaa uusi polkupyörä. Se on pinkki, siinä on kukkia ja edessä kaunis kori. Kun hain tytön tänään kerhosta, hän kysyi ensimmäiseksi, onko minulla palkka mukana ja ostinko pyörän. Oli pakko tuottaa pettymys, että on odotettava palkkapäivään.

Mitä tuntui palata töihin, kaikki kysyivät ja tuntuivat odottavan minun vastaavan, että kauhealta. Oli pakko tuottaa pettymys vastaamalla, että olen odottanut tätä. Elämä palautuu jollain tapaa arkisille uomilleen.

Ja kohtahan tässä on taas kesä. Yksi opettajan työn parhaita puolia.

4 kommenttia:

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...